Esko Könönen
| Esko Könönen | |
|---|---|
 Esko Könönen vuonna 1961 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. lokakuuta 1930 Sortavala, Suomi |
| Kuollut | 5. lokakuuta 1983 (52 vuotta) Lahti |
| Ammatti | muusikko |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1940-luku – 1980-luvun alku |
| Tyylilajit | viihdemusiikki |
| Soittimet | harmonikka |
| Levy-yhtiöt | Philips, Blue Master, Finnlevy, PSO, LeBaron |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Esko Kalevi Könönen (17. lokakuuta 1930 Sortavala – 5. lokakuuta 1983 Lahti) oli suomalainen harmonikkataiteilija.[1]
Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esko Könönen syntyi Sortavalassa, josta perhe muutti Joensuuhun Eskon ollessa pikkupoika. Esko tiesi jo poikavuosinaan, että hänestä tulisi nimenomaan harmonikansoittaja, ja hän esiintyi jo sotavuosina viihdytyskiertueilla rintamalla.[2] Könönen opiskeli harmonikansoittoa muun muassa Eino Lajusen ja Viljo Vesterisen johdolla.[1] Hän oli tekemisissä myös Lasse Pihlajamaan kanssa. Kun Könönen meni keikalle Joensuuhun, hän meni Pihlajamaan hotellihuoneeseen kysymään neuvoja soittamiseen.
Ura ja saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Könönen voitti Suomen harmonikkamestaruuden kolme kertaa vuosina 1947, 1959 ja 1960, jonka lisäksi hän oli viides harmonikansoiton maailmanmestaruuskilpailuissa Helsingissä 1965.[1] Hän oli myös voittoisassa Suomi-Ruotsi harmonikkamaaottelujoukkueessa vuonna 1961 yhdessä Kalevi Nyqvistin ja Reijo Walleniuksen kanssa.[3]
Hän teki lukuisia levytyksiä, toimi tanssimuusikkona, harmonikansoiton opettajana, sekä kotimaan lisäksi konsertoi Yhdysvalloissa, Neuvostoliitossa ja Saksassa.[1] Esko Könönen piti omien sanojensa mukaan klassisesta ja ranskalaisesta musette-musiikista, mutta perheen elatuksen vuoksi joutui soittamaan pääosin tanssimusiikkia. Youtubessa on hänen esittäminään mm. kaksi musette-valssia, Soir de Paris ja Teema tv-sarjasta Komisario Maigret, jotka hän levytti 1960-luvun jälkipuoliskolla nuoremmalta mestarilta Kaarlo Vihiseltä lainaamallaan, tiettävästi Suomen ainoalla erikoisrakenteisella Scandalli Professional- harmonikalla. Hän soitti myös oman trionsa kanssa johon hänen lisäkseen kuuluivat veljensä Lasse Könönen ja Erkki Ihalainen. Hän soitti myös duettoja Taito Vainion ja Kaarlo Vihisen kanssa. Lisäksi hän sävelsi muutamia harmonikkakappaleita.[4]
Esko Könösen kohtaloksi koitui se, että hän joutui toimimaan sinä aikana, jolloin harmonikkamusiikki oli suureksi osaksi menettänyt yleisen arvostuksensa pop- ja rockmusiikin paineessa. Muusikkokollegoiden mielestä Könönen oli liian taitava taustamuusikoksi ja olisi tarvinnut enemmän tukea voidakseen kehittyä huippuluokan konserttiesiintyjäksi. [5]
Levyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mestaritangoja (1960 Philips)
- Mestarivalsseja (1960 Philips)
- Konsertti LP (1968 Blue Master, mukana kappaleissa "Il Treno" ja "Bianco e Nero" Kaarlo Vihinen)
- Tanssimusiikkia (1968 Blue Master)
- Esko Könönen LP (1969 Blue Master)
- Sininen hetki (1975, Finnlevy)
- Kesän muistot (1976, PSO; yhdessä Lasse Könösen ja Erkki Ihalaisen kanssa)
- Täysin palkein (1983, LeBaron Music)
- Unohtumattomat – Hanurin taitureita 2 (levyllä mukana Esko Könönen, Matti Viljanen, Jorma Juselius ja Taito Vainio) (1994, Warner Music)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Suuri Musiikkitietosanakirja 4 Kuul-N, s. 19. Helsinki: Weilin + Göös ja Otava, 1991. ISBN 951-35-4728-0.
- ↑ Ilpo Hakasalo: Täysin palkein -levyn takakansiteksti. LeBaron Music, 1983.
- ↑ Dragspelstävlingar www.dragspelsforbundet.se. 2014. Sveriges Dragspelares Riksförbund. Arkistoitu 7.7.2015. Viitattu 5.7.2015.
- ↑ Lähde: Esko Könösen nuottialbumi
- ↑ Pekka Gronow, Jukka Lindfors ja Jake Nyman: Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille, s. 212. Helsinki: Tammi, 2004.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
