E. A. Kranck
Ernst Albin Kranck (20. lokakuuta 1864 Heinola – 21. tammikuuta 1936 Helsinki)[1] oli suomalainen arkkitehti, joka suunnitteli erityisesti sairaalarakennuksia.[2]
Henkilöhistoria ja ammattiura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kranckin vanhemmat olivat apteekkari Anders Kranck ja Fredrika Vilhelmina Hoffström. Kranck suoritti arkkitehdin opinnot Polyteknillisessä opistossa 1882-1887. Opiskeluaikana hän oli töissä Bruno Granholmin ja Carl Gustav Nyströmin toimistoissa. Hän valmistui arkkitehdiksi 1887.[3][4] Kranck oli yleisten rakennusten ylihallituksen palveluksessa arkkitehtina 1887–1929 ja hän oli myös lyhyen aikaa Viipurin kaupungin arkkitehtina 1890–1891. Kranck toimi yleisten rakennusten ylihallituksen 1. sairaala-arkkitehtina 1899–1929.[4][2] Hän asui 1896–1912 Tuusulassa senaattori Theodor Sederholmin entisessä Villa Salmela (Havulinna) huvilassa.
Kranck erikoistui sairaalarakennuksien suunnitteluun. Hän on laati muun muassa Nikkilän, Uudenkaupungin, Kellokosken ja Tammisaaren mielisairaalain rakennuspiirustukset sekä Kruununkylän, Kristiinankaupungin ja Muurolan keuhkotautiparantolain ja Seinäjoen lääninsairaalan rakennuspiirustukset. Hän laati myös Tampereen koulutalojen rakennuspiirustuksia. Kranck sai useita palkintoja piirustuskilpailuissa. Kranck kuului 1901-1905 Helsingin terveydenhoitolautakuntaan ja oli 1905 mielisairaanhoitoa järjestämään asetetun komitean jäsenenä sekä toimi puheenjohtajana Heinolaan perustettavaa köyhien lasten kasvatuslaitosta pohtineessa komiteassa 1914. Hän tuli vuonna 1925 maakunta-arkistoa järjestävän valtuuskunnan jäseneksi.[2]
Kranck oli naimisissa Alexandra Lisitzinin kanssa. Professori Ernst Håkan Kranck oli heidän poikansa.[4]
Töitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pitkäniemen sairaalan rakennushankkeen yleissuunnitelma 1894–1895, laatijat arkkitehdit Sebastian Gripenberg, Magnus Schjerfbeck ja E. A. Kranck.
- Lylynkadun kaksikerroksiset punatiiliset teollisuusrakennukset Viipurissa 1890-luvulla
- Tampereen suomalainen yhteiskoulu 1901
- Tuusulan kirkon korjaus 1903
- Kakolan vankimielisairaala 1908, suunnittelijat arkkitehdit E. A. Kranck, S. Michailow
- Kuopion lääninsairaalan sauna- ja pesutuparakennus 1910-luvulla
- Nikkilän mielisairaala, yleissuunnitelma 1912, rakennukset 1914–1915
- Kellokosken sairaalan päärakennuksen (ent. Kellokosken kartano) muutos sairaalakäyttöön 1915
- Lounais-Suomen Piirimielisairashoitolan päärakennus, Uusikaupunki 1918.
- Meilahden sairaala-alueen asemakaava 1919 (jäi toteuttamatta)
- Savonlinnan yleisen sairaalan laajennus 1920-luvulla
- Dragsvikin kasarmialueen länsiosan (tykistön alue) muutos sairaalakäyttöön (Tammiharjun piirimielisairaala) 1921-1924
- Oulun lääninsairaalan talousrakennus 1923
- Muurolan parantola 1925-1926
- Valtionarkiston lisärakennus Helsinkiin Magnus Schjerfbeckin suunnitelman pohjalta 1928
- Vaasan lääninsairaala (Seinäjoki) 1928-1931
- Kellokosken sairaalan uusi sairaalarakennus "Uusitalo" 1930-1931
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Projekt Runeberg : Aikalaiskirja 1934
- Muurolan sairaala-alueen rakennushistoriaselvitys, s. 53[vanhentunut linkki]
- RY.Rakennettu ympäristö 2/2006 : Mielisairaalasta asuinalueeksi[vanhentunut linkki]
- Entinen Savonlinnan yleinen sairaala, Savonniemenkatu 2 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Tuusulan kirkko[vanhentunut linkki]
- Museoviraston inventointi Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY : Marieforsin ruukki ja Kellokosken sairaala
- Museoviraston inventointi Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY : Pitkäniemen sairaala
- AsuntoKuume 8.5.2012 : Myynnissä historiallisia kulttuurihuviloita Tuusulanjärvellä (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Puranen, Irja: Suomen rakennushallinto 1811–1961. Matrikkeli, s. 483. Rakennushallitus, 1967.
- ↑ a b c 70-vuotias. Arkkitehti A. E. Kranck, Helsingin Sanomat, 20.10.1934, nro 283, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 20.10.2024
- ↑ Matrikel öfver Tekniska Realskolans och Polytekniska skolans i Helsingfors samt Polytekniska Institutens i Finland lärare och elever 1849-1897. Polyteknikernas Förening.
- ↑ a b c Meurman, Otto-Iivari 1976. Viipurin arkkitehdit, ss. 140-141. Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, Lappeenranta. ISBN 951-95402-2-9 (Arkistoitu – Internet Archive)