Erkki Polojärvi
Erkki Akseli Polojärvi (7. helmikuuta 1912 Oulu – 19. tammikuuta 1943 Tuusula) oli suomalainen kommunisti ja desantti, joka teloitettiin jatkosodan aikana.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjan sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muurarina Rovaniemellä työskennellyt Polojärvi oli mukana laittoman SKP:n toiminnassa. Toukokuussa 1937 Polojärvi lähti kahden muun rovaniemeläisen kanssa vapaaehtoisena Espanjan sisällissotaan, jossa hän taisteli kansainvälisten prikaatien Mackenzie-Papineau-pataljoonassa. Polojärvi palasi Suomeen marraskuussa 1938 Aaro Amnellin kanssa.[1][2]
Talvisota ja välirauhan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keväällä 1939 Polojärvi oli armeijan linnoitustöissä. Talvisodan sytyttyä Polojärvi anoi rintamalle pääsyä Espanjan sotakokemukseensa vedoten, mutta joulukuussa 1939 hänet pidätettiin ja pantiin turvasäilöön, josta Polojärvi vapautettiin rauhan tultua huhtikuussa 1940.[2]
Välirauhan aikana Polojärvi oli mukana perustamassa Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraa. Hän palasi Rovaniemelle marraskuussa 1940 ja alkoi neuvostoliittolaisen tiedustelumiehen Nikolai Kulibaban toimeksiannosta värväämään tiedustelijoita, joiden tehtävänä oli raportoida Suomessa olleiden natsi-Saksan joukkojen liikkeistä. Polojärvi onnistui luomaan verkoston, jonka johtoon hän värväsi Helsingistä Olavi Åhmanin. Polojärven lähin avustaja osoittautui kuitenkin Valpon ilmiantajaksi, minkä vuoksi Polojärvi ja Åhman pidätettiin heti vuodenvaihteen jälkeen tammikuussa 1941.[3]
Jatkosota ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jatkosodan käynnistyessä Polojärvi istui Vaasan lääninvankilassa, josta hänet komenttiin rintamalle niin sanottuun Pärmin pataljoonaan. Polojärvi osallistui Laatokan Karjalan ja Itä-Karjalan valtauksiin, kunnes noin 50 muun Pärmin osaston miehen tavoin loikkasi vihollisen puolelle Onkamusjärvellä syyskuun puolivälissä.[1][2] Lokakuussa 1941 Polojärven allekirjoitus oli Sotilaan ääni -lentolehtisen vetoomuksessa, jossa Pärmin osaston sotilaita kehotettiin siirtymään Neuvostoliiton puolelle.[4]
Saatuaan Moskovassa desanttikoulutuksen Polojärvi lähetettiin Suomeen Arkangelista 5. joulukuuta 1942. Hänet pudotettiin Jukka Soinisen ja inkeriläisen radistin Heikki Koppalovin kanssa Hyvinkään Suolijärvelle tarkoituksenaan ilmeisesti saada yhteys vastarintamies Veikko Pöystiin. Miehet erosivat toisistaan ja Polojärvi palellutti pahoin jalkansa. Suojeluskuntaan kuulunut kuorma-autoilija poimi Polojärven kyytiinsä 8. joulukuuta ja luovutti hänet viranomaisille. Kuulusteluissa Polojärvi ilmiantoi toverinsa, jotka vangittiin 13. joulukuuta Nurmijärven Perttulasta. Sotaoikeus antoi kolmikolle kuolemanrangaistuksen 19. tammikuuta 1943 ja heidät ammuttiin samana päivänä Hyrylän varuskunnassa.[1][5] Eversti Harry Kinnunen nimesi teloitusryhmään upseerikokelaita, joista yksi oli myöhemmin kansanedustajana ja ministerinä toiminut sosialidemokraatti Olavi Lindblom.[6] Polojärvi haudattiin Malmin hautausmaalle merkitsemättömään hautaan, josta hänet sodan jälkeen vuonna 1946 siirrettiin Fasismin vastustajien yhteishautaan.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Rislakki, Jukka: Maan alla : vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941–1944, s. 142. Helsinki: Love Kirjat, 1985. ISBN 951-83509-9-X.
- ↑ a b c Juusela, Jyrki: Suomalaiset Espanjan sisällissodassa, s. 416. Jyväskylä: Atena, 2003. ISBN 978-951-79632-4-4.
- ↑ Rentola, Kimmo: Kenen joukoissa seisot? Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 283. Väitöskirja. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-01920-1-5.
- ↑ Rislakki 1985, s. 176.
- ↑ Rentola 1994, s. 370, 422.
- ↑ Lindblom, Olavi ; Sumu, Ilkka (toim.): Pitkällä palkilla, s. 109–110. Helsinki: Tammi, 1981. ISBN 951-30500-5-X.
- ↑ Storslagen sorgehögtidlighet i Malm. Folktidningen, 19.3.1946, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.11.2021. (ruotsiksi)