Enterorokko
| Enterorokko | |
|---|---|
 Enterorokkorakkuloita 11-kuukautisen lapsen suun ympärillä |
|
| Luokitus | |
| ICD-10 | B08.4 |
| ICD-9 | 074.3 |
| MedlinePlus | 000965 |
| MeSH | D006232 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Enterorokko on monien eri enterovirusten aiheuttama sairaus, joka ilmenee rakkuloina pääasiassa suussa, käsissä ja jaloissa sekä monesti alkuvaiheessa kuumeiluna, kurkkukipuna, päänsärkynä ja flunssaoireina. Myös korvakipua saattaa esiintyä kurkkukivun johdosta. Toisinaan saattaa esiintyä hengitystieoireita ja ripulia.[1]
Enterorokko on lähinnä pikkulasten vaiva ja useimmiten vähäoireinen. Se paranee itsestään noin viikossa. Rakkuloiden sijaintien vuoksi sairautta on toisinaan leikillisesti kutsuttu "suu- ja sorkkataudiksi". Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä oikean suu- ja sorkkataudin kanssa, joka on vaarallinen karjaeläinten sairaus.[2]
Taudin aiheuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Enterorokkoa aiheuttavia enteroviruksia on useita, eikä yhden virustyypin sairastaminen anna suojaa muilta virustyypeiltä. Enterorokon tavallisimpia aiheuttajia ovat Coxsackievirus A16, Enterovirus A71 sekä Coxsackievirus A6.[3] Näistä Enterovirus A71 on 1990-luvun loppupuoliskolta alkaen alkanut yleistyä maailmalla, etenkin Aasiassa. Sen aiheuttamaan tautiin liittyy muita viruskantoja paljon useammin viruksen leviäminen keskushermostoon, joista on seurannut pysyviä vammautumisia ja jopa kuolemantapauksia.[4] Suomessa vuonna 2008 laajalti levinnyt enterorokkoepidemia oli Coxsackievirus A6:n aiheuttama.[5]
Maailmalla on useita kliinisiin tutkimuksiin edenneitä rokoteaihioita, jotka on suunnattu nimenomaan Enterovirus A71:ta vastaan[4].
Taudinkuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Enterorokon itämisaika on noin 2–7 vuorokautta. Väestöserologisten tutkimusten perusteella jopa 70 % tartunnoista jää kokonaan oireettomiksi[4] ja oireinen tauti on tavallisin alle 10-vuotiailla lapsilla[3]. Oireisessa taudissa suun rakkulat saattavat pahimmillaan olla niin aristavia tai kivuliaita, että syöminen tuottaa hankaluuksia. Myös rakkulat jaloissa ovat joskus kivuliaita. Toisin kuin vesirokko, enterorokko ei yleensä aiheuta kovaa kutinaa. Aikuisilla rakkulat voivat kuitenkin olla kovastikin kutisevia.[1]
Etenkin aikuisilla enterorokkoon voi liittyä kynsien irtoaminen sormista ja/tai varpaista. Tämä tapahtuu yleensä 1–2 kuukautta taudin sairastamisen jälkeen. Lapsilla kynsien irtoaminen on harvinaista, muttei ennenkuulumatonta.[5]
Tautiin ei ole rokotetta eikä lääkehoitoa, vaan se paranee itsestään noin viikossa. Jälkitautina satunnaisesti esiintyvät keuhko- ja aivokalvontulehdus sekä halvausoireet saattavat kuitenkin vaatia sairaalahoitoa.
-
Enterorokkorakkuloita kämmenissä -
Enterorokkorakkuloita kämmenissä ja jalkapohjissa -
Entororokkorakkuloita jalkapohjissa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jalanko, Hannu: Enterorokko Lääkärikirja Duodecim. 2.12.2017. Viitattu 20.9.2018.
- ↑ Nyman, Ralf: Enterorokko Lastenlääkäripalsta, julkaistuja artikkeleita. Arkistoitu 24.10.2015. Viitattu 20.9.2018.
- ↑ a b Gregory L. Repass, William C. Palmer & Fernando F. Stancampiano: Hand, foot, and mouth disease: Identifying and managing an acute viral syndrome. Cleveland Clinic Journal of Medicine, , 2014. vsk, nro 81(9), s. 537–543. https://doi.org/10.3949/ccjm.81a.13132.+
- ↑ a b c Stanley A. Plotkin, Walter A. Orenstein, Paul A. Offit & Kathryn M. Edwards (ed.): Plotkin's Vaccines, 7th Edition. Elsevier, 2018. ISBN 978-0-323-35761-6. s. 288–294
- ↑ a b Riikka Österback, Tytti Vuorinen, Mervi Linna, Petri Susi, Timo Hyypiä & Matti Waris: Coxsackievirus A6 and Hand, Foot, and Mouth Disease, Finland. Emerging Infectious Diseases, , 2009. vsk, nro 15(9), s. 1485–1488. https://doi.org/10.3201%2Feid1509.090438.+
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Enterorokko Wikimedia Commonsissa
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Hand, foot and mouth disease (englanniksi)
- Mayo Clinic: Hand-foot-and-mouth disease (englanniksi)