Elokuva Suomessa 2000-luvulla

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuosi Katsojat
2000 1 042 309
2001 675 262
2002 1 338 363
2003 1 690 682
2004 1 018 481
2005 942 423
2006 1 573 995
2007 1 289 432
2008 1 171 909
2009 1 289 432

Elokuva Suomessa 2000-luvulla käsitteli paljon nuorisoa ja historiallisia aiheita. Myös lastenelokuvia tehtiin.

Vuosituhannen vaihteen keskeinen suunta oli paluu kansalliseen perinteeseen ja identiteetin etsintään. Tämä näkyy Jatkosotaa käsittelevissä elokuvissa Olli Saarelan Rukajärven tie, Taru Mäkelän Pikkusisar tai Lauri Törhösen Hylätyt talot, autiot pihat (2000). Menneisyyden maalaisnostalagiaa edustivat Markku Pölösen Badding (2000) ja Koirankynnen leikkaaja (2004). Menneitä taiteilijasuuruuksia muisteltiin elämäkertaelokuvissa, kuten Timo Koivusalon Kulkuri ja joutsen, Rentun ruusu (2001) ja Sibelius (2003) sekä Jari Halosen Aleksis Kiven elämä (2002).[1]

Nuoret nousivat pääosaan uuden vuosituhannen yhteiskunnasta kertovissa elokuvissa Jarmo Lampelan Joki (2001), Eila (2003), Johanna Vuoksenmaan Nousukausi (2003), Auli Mantilan Ystäväni Henry (2004), Aku Louhimiehen Paha maa (2005) ja Claes Olssonin Onnen varjot (2005). Nuorten tarinoita löytyi niin urheilusta kuten Simo Halisen Cyclomania (2001) ja Joona Tenan FC Venus (2005), rakkaudesta kuten Aku Louhimiehen Levottomat (2000) ja Kuutamolla (2002) tai kasvusta kuten Matti Ijäksen Haaveiden kehä (2002), Arto Koskisen Kahlekuningas (2002) ja Dome Karukosken Tyttö sinä olet tähti (2005) tai nuorisorikollisuudesta kuten Aleksi Mäkelän Pahat pojat (2003) tai Perttu Lepän Helmiä ja sikoja (2003). Uudella vuosituhannalle nähtiin myös lastenelokuvia kuten Olli Saarelan Rölli ja metsänhenki (2001), Kaisa Rastimon Heinähattu ja Vilttitossu (2002), Klaus Härön Näkymätön Elina (2003) ja Liisa Helmisen Pelikaanimies (2004).[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Toiviainen, Sakari: Suomalaisen elokuvan lyhyt historia Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. Viitattu 27.2.2011.