Elisabet Itävaltalainen (n. 1430–1505)
| Elisabet | |
|---|---|
 | |
| Puolan kuningatar | |
| Valtakausi | 1454–1492 |
| Syntynyt |
Elisabeth von Habsburg 1438 (?) Wien |
| Kuollut |
30. elokuuta 1505 Krakova |
| Hautapaikka | Wawelin katedraali |
| Puoliso | Kasimir Jagiellon |
| Lapset |
Vladislaus II Hedvig Kasimir Juhana I Alexander I Sofia Sigismund I Fredrik Anna Barbara Elisabet |
| Suku | Habsburg |
| Isä | Albrekt II |
| Äiti | Elisabet Luxemburgilainen |
| Uskonto | roomalaiskatolinen |
Elisabet Itävaltalainen (saks. Elisabeth von Habsburg, puol. Elżbieta Rakuszanka, liett. Elžbieta Habsburgaitė; 1438 Wien, Itävallan arkkiherttuakunta – 30. elokuuta 1505 Krakova, Puolan kuningaskunta) oli Habsburg-suvun prinsessa ja Puolan kuningatar,[1] jonka lapsista monet kohosivat merkittäviin asemiin Euroopan hallitsijasuvuissa.
Suku ja lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elisabetin vanhemmat olivat Saksan kuningas Albrekt II ja Elisabet Luxemburgilainen (unk. Luxemburgi Erzsébet, 1409–1442), kuningas Sigismund Luxemburgilaisen ja Barbara Celjeläisen tytär.[2][1][3]
Hänellä oli kolme sisarusta, joista vanhin sisar Anna (1432–1462) Luxemburgin herttuatar, kihlattiin ja lähetettiin kasvatettavaksi tulevan puolisonsa luokse vuonna 1439, avioitui vuonna 1446 Saksin herttua, Türingenin maakreivi Vilhelm III:n (1425–1482) kanssa ja nuorin veli Ladislaus Postumus (1440–1457) oli Böömin ja Unkarin kuningas Ladislaus V.[4]
Elisabet jäi orvoksi jo pienenä lapsena. Hänen isänsa kuoli kun Elisabet oli 3-vuotias ja äiti kuoli kun tyttö oli kuusivuotias. Elisabet vietti lapsuutensa veljensä Ladislauksen kanssa setänsä keisari Fredrik III:n hovissa Grazissa ja Wiener Neustadtissa, jossa heille annettiin hyvä koulutus. Enea Silvio Piccolomini, keisarin sihteeri ja tuleva paavi Pius II, kirjoitti De liberorum educationen ohjeeksi lasten kouluttamiseen.
Avioliitto ja lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elisabet avioitui 18-vuotiaana vuonna 1454 Kasimir Jagiellon (1427–1492) kanssa.[5] Avioliitolla oli poliittiset tarkoitusperät, sillä se yhdisti Habsburgin ja Jagellon mahtisuvut ensimmäistä kertaa. Avioliitosta tuli onnellinen ja Elisabet seurasi puolisoaan kymmeniä kertoja tämän matkoille Liettuaan. Hänellä oli vaikutusvaltaa mieheensä, mutta hän ei ollut poliittisesti aktiivinen. Elisabet oli 10 ensimmäisen avioliittovuoden aikana raskaana seitsemän kertaa ja synnytti seitsemän lasta. Häntä on kutsuttu "Jagellojen kanta-äidiksi".[6]
Heille syntyi yhteensä 13 lasta, joista kahta lukuunottamatta kaikki elivät ajalle poikkeuksellisesti aikuiseksi asti: [7][2]
- Vladislaus II (1456–1516) Böömin ja Unkarin kuningas.[8] Avioitui kolme kertaa ja hänen valtaistuimensa perijä oli Ludvig II.[9]
- Hedvig, Jadwiga (1457–1502) Baijerin herttuatar,[8] avioitui vuonna 1475 Baijeri-Landshutin herttua Georg "Rikkaan" (1455–1503) kanssa, heille syntyi viisi lasta, joista Baijerin prinsessa Elisabet (1478–1504) avioitui vuonna 1499 Ruprecht Pfalzgraf bei Rheinin (1481–1504) kanssa, Wittelsbachin sukua.
- Pyhä Kasimir (1458–1484) Liettuan suuriruhtinas,[8] kuoli naimattomana ja lapsettomana.[10]
- Juhana I (1459–1501) Puolan kuningas,[8] kuoli naimattomana vailla laillisia jälkeläisiä.[11]
- Aleksanteri I (1461–1506) Puolan kuningas,[8] avioitui vuonna 1495 suuriruhtinas Iivana III Suuren ja suuriruhtinatar Sofia Palaiologosin tyttären Jelena Ivanovnan (1476–1513) kanssa. Liitto oli lapseton.[12]
- Sofia (1464–1512) Brandenburg-Ansbachin kreivitär,[8] avioitui vuonna 1479 Brandenburg-Ansbachin rajakreivi Fredrik I:n (Friedrich V. von Brandenburg-Ansbach-Kulmbach tai Friedrich der Ältere); 1460–1536) kanssa, heille syntyi 17 lasta. Heidän poikiaan olivat: Albrekt Brandenburgilainen; Johann von Brandenburg-Ansbach (1493–1525) Valencian varakuningas avioliittonsa Germaine de Foix'n (1490–1538) kautta, joka oli Aragonian kuningas Ferdinand II Katolilaisen leski; neljä nuorinta poikaa olivat piispoja tai kaniikeita.[13]
- Elisabet (9. toukokuuta 1465 – 9. toukokuuta 1466),[8] kuoli vuoden ikäisenä[14]
- Sigismund I Vanha (1467–1548) Puolan kuningas.[8] Avioitui 1) vuonna 1512 unkarilaisen aatelisen Barbara Zápolyan (1495–1515) kanssa, heille syntyi kaksi tytärtä. Avioitui 2) vuonna 1517 italialaisen ruhtinattaren Bona Sforzan kanssa, heille syntyi kuusi lasta.[15]
- Fredrik (1468–1503)[8] Krakovan piispa, Gnieznon arkkipiispa ja Puolan priimas, kardinaali Roomassa.[16]
- Elisabet (13. toukokuuta 1472 – 19. toukokuuta 1480 - 20. toukokuuta 1481),[8] kuoli noin 8-9-vuotiaana
- Anna (1476–1503) Pommerin herttuatar,[8] avioitui vuonna 1491 Pommerin herttua Bogislaw X "Suuren" (1454–1523) kanssa, heillä oli kahdeksan lasta, joista Sofia Pommerilaisesta (1498–1568) tuli Tanskan kuningas Fredrik I:n toinen puoliso. Heillä oli kuusi lasta.[17]
- Barbara (1478–1534) Saksin herttuatar,[8] avioitui vuonna 1496 Saksin herttua Georg dem Bärtigen "Partainen" (1471–1539) kanssa, heillä oli 10 lasta, joista kahdella tyttärellä Kristine Saksilaisella, Hessenin rajakreivittärellä (1505–1549) ja Magdalena Saksilaisella, Brandenburgin vaaliruhtinattarella (1507–1534) oli jälkeläisiä.[18]
- Elisabet (1482–1517) Legnican herttuatar,[8] avioitui vuonna 1515 Legnican herttua Fredrik II:n kanssa, heille syntyi tytär Hedwig 2. helmikuuta 1517, joka kuoli samana päivänä. Elisabet kuoli 16. helmikuuta 1517 kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen sitä seuranneisiin komplikaatiohin, mitä todennäköisimmin infektioon.
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leskikuningatar Elisabet Itävaltalainen kuoli 68-69-vuotiaana Krakovassa 30. elokuuta 1505 sairasteltuaan sitä ennen.[19] Hänen on haudattu Wawelin katedraaliin Krakovaan.
Vuonna 1973 tehty tutkimus Elisabet Itävaltalaisen jäännöksistä paljasti, että hän oli todennäköisesti nuorena sairastanut selkäydintuberkuloosin. Tämän seurauksena hänen luustonsa oli näkyvästi epämuodostunut, s-muotoinen selkäranka, vääntynyt leuka, epämuodostunut rintakehä ja pää oli kallistunut oikealle. Pään asento oli johtanut kasvojen oikean puolen kehityksen estymiseen. Hänen kasvonsa olivat kapeat ja leukansa iso. Kuten hänen pitkä elämänsä ja toistuvat raskautensa sekä terveet jälkeläiset osoittavat, hänen terveydentilansa oli kuitenkin yleisesti ottaen hyvä.[20]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 22.2.2024.
- ↑ a b Elizabeth of Hungary (c. 1430–1505) Women in World History: A Biographical Encyclopedia. Viitattu 13.4.2022.
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 22.2.2024.
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 22.2.2024.
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 22.2.2024.
- ↑ Nesbit Bain, Robert: Casimir IV. 1911 Encyclopædia Britannica, 1911, Volume 5. vsk. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Casimir IV Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.4.2022.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 22.2.2024.
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 22.2.2024.
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 22.2.2024.
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 22.2.2024.
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 22.2.2024.
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 22.2.2024.
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 22.2.2024.
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 22.2.2024.
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 22.2.2024.
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 22.2.2024.
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 22.2.2024.
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 22.2.2024.
- ↑ Duczmal, Małgorzata: Jogailaičiai (liettuaksi). Translated by Birutė Mikalonienė and Vyturys Jarutis. Vilnius: Mokslo ir enciklopedijų leidybos centras, 2012. ISBN 978-5-420-01703-6.
| ||||||||||||||
