Eiríksmál

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eiríksmál (”Eiríkrin/Eerikin laulu”) on viikinkiaikainen muinaisnorjankielinen runo, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Kyseinen ylistysruno on laadittu edesmenneen Norjan kuninkaan Eerik Verikirveen (Eiríkr blóðøx) kunniaksi. Fagrskinnan mukaan Eerikin puoliso, Gunnhildr Kuninkaidenäiti (isl. konungamóðir Gormsdóttir) antoi laatia runon Eerikin muistoksi vuonna 954 tai hieman sen jälkeen, vaikkakin Fagrskinnan toteamuksen historiallista tarkkuutta on myös epäilty. Runosta on säilynyt Fagrskinnassa yhdeksän säkeistöä, minkä lisäksi yksi säkeistö on säilynyt myös Snorri Sturlusonin Proosa-Eddan osiossa Skáldskaparmál. Runossa, joka mahdollisesti on ollut pitempi kuin säilyneet säkeistöt antavat olettaa, esitetään kuningas Eerikin vastaanottoa Valhallassa kuvaamalla Óðinnin, runouden jumala Bragin sekä Eddan sankarirunoudesta ja muinaissaagoista tutun sankarin, Sigmundrin välistä keskustelua.[1] Eiríksmália ei ole suomennettu.

Syntykonteksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eiríksmálin kielen osalta on todettu, että siinä olisi vaikutteita muinaisenglannin kielestä, vaikka vastakkaisiakin näkemyksiä on esitetty. Onkin oletettu, että runon laatija on elänyt merkittävän osan elämästään Danelagenin alueella, sekä huomioitu toisaalta myös se, että Eerik ja Gunnhildr viettivät pitkiä aikoja Northumbrian alueella. Saagalähteiden mukaan Gunnhildr olisi Eerikin kuoleman jälkeen viipynyt jonkin aikaa Orkneysaarilla ennen siirtymistään Tanskaan. Jotkut tutkijat ovatkin katsoneet, että runo laadittiin alkujaan Britteinsaarilla kun taas John Lindow (1989) on esittänyt, että runo olisi laadittu Tanskassa Gunnhildrin sinne siirtymisen jälkeen.[2]

Eiríksmálin erityispiirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eiríksmál muistuttaa skaldi Eyvindr Skaldienturmelijan (isl. skáldaspillir) Haakon Hyvän (Hákon góði Aðalsteinsfóstri) kunniaksi laatimaa runoa Hákonarmál sekä skaldi Þorbjörn hornklofin Haraldr Kaunotukan (inn hárfagri) kunniaksi tekemää runoa Haraldskvæði. Useat tutkijat ovat katsoneet, että Hákonarmál olisi saanut vaikutteita Eiríksmálista. Kuitenkin myös vastakkaisia näkemyksiä on esitetty, koska Hákonarmálin Valhalla-kuvausta on pidetty arkaaisempana. Kummassakaan runossa ei esitetä pakanajumala Óðinnia kielteisessä valossa. Eerikin loistokasta vastaanottoa kuvataan Eiríksmálissa skandinaavisen mytologian kuvastoa käyttäen, huolimatta siitä, että Eerik itse oli vastaanottanut kristillisen kasteen.[3]

Eiríksmálin runomitasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eiríksmál edustaa Hákonarmálin ja Haraldskvæðin ohella varhaisia eddatyylisiä ylistysrunoja eli sen säkeistöt on laadittu käyttäen eddarunoudelle tyypillisiä runomittoja. Eiríksmál poikkeaa ylistysrunoille tyypillisestä skaldirunoudesta paitsi runomittojensa osalta myös tyylillisesti ja sanastollisesti.[4]

Eiríksmálin kaksi ensimmäistä säkeistöä on laadittu fornyrðislag-mitan eli ”vanhan tarinamitan” muunnosta málaháttr-runomittaa käyttäen. Runon loppuosassa on käytetty toista eddarunoudelle tyypillistä ljóðaháttr-runomittaa eli ”laulu-mittaa”. Eiríksmál edustaakin eddarunoutta eikä niinkään skaldirunoutta. Siinä missä skaldirunouden laatijat on yleensä tunnettu nimeltä, on eddarunoudelle tyypillistä anonyymius, minkä jotkut tutkijat ovat nähneet syyksi myös Eiríksmálin anonyymiudelle.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fulk, R. D. 2012a. (Introduction to) Anonymous, Eiríksmál. Teoksessa Poetry from the Kings’ Sagas 1: From Mythical Times to c. 1035. Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle Ages, 1, toim. Diana Whaley. Turnhout: Brepols, 1003.
  • Fulk, R. D. 2012b. (Introduction to) Eyvindr skáldaspillir Finnsson, Hákonarmál.Teoksessa Poetry from the Kings’ Sagas 1: From Mythical Times to c. 1035. Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle Ages, 1, toim. Diana Whaley. Turnhout: Brepols, 171.
  • Gade, Kari Ellen. 2009. Málaháttr and Haðarlag. Teoksessa Poetry from the Kings’ Sagas 2: From c. 1035 to c. 1300. Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle Ages, 2 , toim. Kari Ellen Gade. Turnhout: Brepols.
  • Lindow, John. 1989. Norse Mythology and Northumbria: Methodological Notes. Teoksessa Anglo-Scandinavian England: Norse-English Relations in the Period Before the Conquest, toim. John D. Niles & Mark Amodio. Lanham, MD: University Press of America, 25–40.
  • Marold, Edith. 1993. Eiríksmál. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 161–162.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marold 1993, 161; Simek & Hermann Pálsson 2007, 78; Fulk 2012a.
  2. Lindow 1989, 26–29; Marold 1993, 161; Fulk 2012a.
  3. Marold 1993, 161; Simek & Hermann Pálsson 2007, 78,160; Fulk 2012a; Fulk 1012b.
  4. Marold 1993, 161; Fulk 2012a.
  5. Fulk 2012a. Ks. runomitoista Gade 2009.

Käännökset ja editiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]