Eero Saarinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo arkkitehdista. Eero Saarinen on myös suomalainen näyttelijä ja koripallovalmentaja.
Eero Saarinen
Saarinen Amerikan-vuosinaan
Saarinen Amerikan-vuosinaan
Henkilötiedot
Syntynyt20. elokuuta 1910
Hvitträsk, Kirkkonummi, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut1. syyskuuta 1961 (51 vuotta)
Ann Arbor, Michigan, Yhdysvallat
Kansalaisuus Suomi
Yhdysvallat (vuodesta 1940)
Arkkitehti
Koulutus Académie de la Grande Chaumière, Yale School of Architecture ja Yalen yliopisto
Taidesuuntaus modernismi
Merkittävät työt Gateway Arch (1963–1965)
JFK:n lentokentän terminaali (1959)

Eero Saarinen (20. elokuuta 1910 Hvitträsk, Kirkkonummi1. syyskuuta 1961 Ann Arbor, Michigan, Yhdysvallat) oli suomalais-yhdysvaltalainen arkkitehti. Hän loi näyttävän uran arkkitehtina ja huonekalusuunnittelijana. Toisen maailmansodan aikana Saarinen työskenteli CIA:n edeltäjälle Office of Strategic Servicesille suunnitellen rakennuksia ja tiloja, kuten Valkoisen talon "sotahuoneen".

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eero Saarinen syntyi Hvitträskissä isänsä, arkkitehti Eliel Saarisen 37-vuotispäivänä ja vietti paljon aikaa tämän ateljeessa. Perhe muutti pysyvästi Yhdysvaltoihin Eeron ollessa 13-vuotias, mutta he viettivät kesiä Suomessa.[1] Saarinen valmistui arkkitehdiksi 1934 Yalen yliopistosta. Hän opiskeli lyhyen aikaa myös kuvanveistoa Pariisissa Académie de la Grande Chaumièressa.[2] Valmistuttuaan arkkitehdiksi Saarinen matkusteli Euroopassa ja osallistui eri projekteihin ja kilpailuihin. Palattuaan Euroopasta hän toimi jonkin aikaa opettajana Cranbrook Academy of Art -koulussa, missä myös hänen isänsä oli opettajana.[2] Vuonna 1938 Saarinen alkoi työskennellä isänsä toimistossa ja työskenteli siellä aina tämän kuolemaan saakka. Eero Saarinen teki läpimurtonsa Jeffersonin muistomerkin (St Louis) suunnittelukilpailussa 1948[3]. Hän oli rationalistis-konstruktivistisen suunnan edustaja[3].

Vuonna 1950 hän perusti oman arkkitehtitoimiston. Itsenäisen arkkitehdin ura kesti kuitenkin vain kymmenisen vuotta, sillä hän kuoli jo 51-vuotiaana aivoleikkauksessa. Yhdysvaltain kansalaisuuden Saarinen oli saanut vuonna 1940.

Eero Saarinen oli naimisissa kuvanveistäjä Lilian Swannin kanssa 1939–1953, sekä 1954 alkaen taide- ja arkkitehtuurikriitikko, myöhemmin televisiotoimittaja Aline Saarisen (omaa sukua Aline Bernstein, myöhemmin Louchheim) kanssa.[4] Elokuvaaja ja mainoselokuvaohjaaja Eric Saarinen on Eero Saarisen ja Lilian Swannin poika. Eeron muihin lapsiin kuuluu Lilianin kanssa saatu tytär Susan ja Alinen kanssa saatu poika Eames.

Suunnitelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarinen osallistui usein ja menestyksekkäästi arkkitehtuurikilpailuihin. Varsinainen läpimurto oli voitto Yhdysvaltojen entisen presidentin Thomas Jeffersonin muistomerkin suunnittelukilpailussa vuonna 1948. Kilpailu oli myös ensimmäinen, johon Eero osallistui isänsä Elielin kanssa eri ehdotuksilla. Muistomerkki rakennettiin vasta kymmenisen vuotta myöhemmin. Muistomerkin lisäksi yksi Saarisen tunnetuimpia töitä on vuonna 1962 valmistunut Trans World Airwaysin (TWA) terminaali Kennedyn lentokentällä New Yorkissa.

Suomeen tehtyjä suunnitelmia ovat Hvitträskin muutostöiden suunnittelu vuonna 1928 ja Ruotsalaisen teatterin korjaussuunnitelma 1934.

Media ja suuri yleisö pitivät Saarisesta, mutta kriitikot suhtautuivat hänen töihinsä epäilevästi: toisin kuin monet muut modernistit, hän ei pysynyt vain yhdessä tietyssä tyylissä vaan muutteli sitä kunkin työn vaatimalla tavalla. Monet Saarisen töistä olivat vasta rakenteilla hänen kuollessaan. Hän ei siis ollut juhlimassa suunnitelmiensa valmistumista käytännössä eikä vastaamassa arvosteluihin. Saarisen työt unohtuivat 1960- ja 1970-luvulla niin, ettei niistä kirjoitettu paljoakaan arkkitehtuurin historiankirjoissa.[5] Saarisen arkkitehtitoimistossa työskenteli monia myöhemmin tunnetuksi tulleita arkkitehteja, kuten Cesar Pelli, John Dinkeloo ja Kevin Roche.[6]

Tunnetuimpia töitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa

Euroopassa

Saarisen suunnittelemia rakennuksia on Euroopassa kolme:[7]

Muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 lyötiin Saarisen kunniaksi nimellisarvoltaan 10 €:n hopeinen juhlaraha. Rahan tunnuspuolella on kuvattuna St. Louisin Gateway Arch ja arvopuolella Tulppaani-tuoli.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eero Saarinen. (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen rakennustaiteen museo
  2. a b ScandinavianDesign.com. Luettu 13.11.2006.
  3. a b Otavan Iso Fokus, s. 3631.
  4. Laura Tatum, Christine Connolly, Sean Khorsandi ja Mayur Mehta, Guide to the Eero Saarinen Collection. Manuscripts and Archives, Yale University Library, 2006. Viitattu 30.9.2008.
  5. a b Pöppönen, Hannu: Eero Saarinen rakensi mahtavaa Amerikkaa. Helsingin Sanomat 7.10.2006.
  6. Jokinen, Teppo – Honkala, Liisa: Arkkitehtuurin sanakirja, s. 214. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24579-8.
  7. a b c Suomalaisille tuntematon, Eero Saarisen suunnittelema helmi kunnostettiin Oslossa – tältä siellä näyttää nyt Yle Uutiset. 13.12.2023. Viitattu 13.12.2023.
  8. Jättimäinen rakennushanke nielaisee Eero Saarisen suunnitteleman lentoterminaalin Ateenassa Yle Uutiset. 15.9.2019. Viitattu 13.12.2023.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eero Saarinen.