Eero Mantere
| Eero Olavi Mantere | |
|---|---|
 |
|
| Turun kaupunginjohtaja | |
|
19. toukokuuta 1942 – 31. joulukuuta 1951
|
|
| Edeltäjä | Arvi Hällfors |
| Seuraaja | Kalervo Pellinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. lokakuuta 1904 Helsinki |
| Kuollut | 1. elokuuta 1964 |
| Arvonimi | Varatuomari |
| Puoliso | Sanni Mantere (1905 - 1992) |
| Tiedot | |
| Puolue | Sitoutumaton |
| Koulutus | Oikeustieteen maisteri |
Eero Olavi Mantere (25. lokakuuta 1904 Helsinki – 1. elokuuta 1964)[1][2] oli suomalainen varatuomari ja poliitikko, joka toimi Turun kaupunginjohtajana vuosina 1942–1951. Mantere vaikutti merkittävästi Suomen ensimmäisen täyskunnallisen kaupunginteatterin, Turun kaupunginteatterin, syntyyn. Hän toimi myös Turun teatterilautakunnan ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1946–1956. Myöhemmin Mantere toimi Aravan pääjohtajana.
Varhaisempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eero Mantereen isä oli Kouluhallituksen pääjohtaja ja poliitikko Oskari Mantere. Mantere kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1923, valmistui oikeustieteiden maisteriksi vuonna 1930 ja sai varatuomarin arvonimen vuonna 1934. Hän työskenteli vuodesta 1930 Helsingin kaupungin ylimääräisenä kansliasihteerinä, vuodesta 1933 kansliasihteerinä ja vuodesta 1937 kaupunginsihteerinä. Hän oli vuonna 1941 Helsingin kansanhuoltotoimiston vt. päällikkö ja vuonna 1942 kiinteistötoimialan vt. apulaiskaupunginjohtaja.[1]
Mantereen puoliso oli vuodesta 1931 Sanni Mirjam Sohlberg, G. W. Sohlbergin omistajasukuun kuuluneen tehtaanjohtaja Toivo Sohlbergin tytär.[1]
Turun kaupunginjohtajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mantere valittiin Turun kaupunginjohtajaksi yksimielisesti Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa toukokuussa 1942. Manteretta esitti kaupunginjohtajaksi edistyspuolueen valtuutettu Arvo Ketonen ja ehdotusta asettuivat tukemaan kokoomuksen Otto Pakkala, sosiaalidemokraattien Urho Kulovaara ja RKP:n Tor-Erik Lassenius.
Mantereen valinnan aikana jatkosota oli parhaillaan käynnissä ja Turun kaupunginjohdon keskeisin tehtävä oli huolehtia turkulaisten arjen sujumisesta. Poikkeuksellisissa olosuhteissa Turussa toimivat kunnallinen väestönsuojelulautakunta, kansanhuoltolautakunta, vuokralautakunta ja työnvälityslautakunta. Ensitöikseen uusi kaupunginjohtaja Manterre kuitenkin hoiti loppuun edeltäjänsä, virassa kuolleen Arvi Hällforsin aloittamat kuntaliitokset siten, että vuonna 1944 Turkuun liitettiin Kaarinan kunnasta Hirvensalon saari sekä Maarian kunnasta koko Maarian kunnan eteläosa. Sodan jälkeen Turkuun liitettiin Mantereen johdolla vielä Raision kunnasta Mälikkälän ja Pahaniemen kaupunginosat. Näin 1930- ja 1940-lukujen aikana Turun maa-alue kasvoi viisinkertaiseksi ja vesialue kaksinkertaiseksi.
Turun kaupunginteatterin perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joulupäivänä vuonna 1945 Turun kulttuurielämää kohtasi kova isku, kun Turun Työväenteatterin esityshuoneisto Ursininkadulla tuhoutui tulipalossa. Mantereella oli kokemusta teatterin saralta, sillä hän oli aiemmin toiminut Helsingin Kansanteatterin johtokunnan jäsenenä. Tulipalon seurauksena hän käynnisti Turun Työväen Teatterin ja Turun Teatterin yhdistämisneuvottelut. Teatterien yhdistämistä oli jo aiemmin yritetty neuvottelujen kautta, mutta yhdistäminen oli osoittautunut vaikeaksi teatterien erilaisten ideologisten taustojen vuoksi. Turun Teatteri toimi Alvar Aallon suunnittelemassa Maalaistentalossa Puutarhakadulla. Mantereella oli hyvät suhteet Turun ystävyyskaupunki Göteborgiin ja sieltä hän oli saanut idean kaupunginteatterin perustamisesta. Jo tammikuussa heti tulipalon jälkeen kaupunginvaltuuston esityslistalla oli uuden kunnallisen teatterin, Turun kaupunginteatterin, perustaminen. Uuden teatterin perustamista nopeutti tulipalon lisäksi molempien teatterien rahoituspohjan epävarmuus. Päätös oli Turun Teatterin johtokunnalle helpompi kuin Turun Työväen Teatterin johtokunnalle. Työväen Teatterin taustahenkilöt pelkäsivät, että Turun Teatterin Maalaistentalossa olevan teatterihuoneiston kynnys olisi työväestölle liian korkea.
Kaupunginteatterin perustamisen yhteydessä nimitettiin uutta teatteria johtamaan 11-jäseninen teatterilautakunta, jonka puheenjohtajaksi Eero Mantere valittiin. Näin Mantere otti henkilökohtaisesti vastuun synnyttämänsä Kaupunginteatterin toiminnan käynnistämisestä. Uuden teatterin ensimmäiseksi pääjohtajaksi kiinnitettiin Jorma Nortimo Suomen Kansallisteatterista ja hänen avukseen nimitettiin kaksi pitkän teatteriuran Turussa tehnyttä ohjaajaa, Hemmo Airamo ja Toivo Hämeranta. Kaupunginteatterin ensimmäinen ensi-ilta oli syyskuussa 1946 ja näytelmä oli Shakespearen Myrsky. Tilaisuudessa Turun kaupunginorkesteri esitti Finlandian ja kaupunginjohtaja Eero Mantere avasi uuden teatterin puheella.
Mantere toimi Turun teatterilautakunnan puheenjohtajana vielä kaupunginjohtaja-kautensa jälkeenkin aina vuoteen 1956 saakka. Näin ollen hän joutui kokemaan vielä toisenkin teatterin tulipalon, sillä Turun Kaupunginteatteri paloi vuonna 1954 ja muutti väistötiloihin Turun konserttitalolle.
Kaupungin jälleenrakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sodan jälkeen Turussa alkoi koko Suomen tavoin vilkas jälleenrakentamisen aikakausi. Rakentamista kiihdyttivät maaltamuusto sekä siirtolaisten asuttaminen. Turku veti vilkkaana teollisuuskeskuksena väestöä läheiseltä maaseudulta ja myös luovutettujen alueiden siirtolaisia tuli Turkuun yli 7000 henkilöä, mikä yksistään merkitsi Turulle lähes 10% väestönkasvua. Mantere oli toiminut aiemmin Helsingissä kiinteistötoimialan apulaiskaupunginjohtajana ja hänellä oli näin ollen hyvät lähtökohdat johtaa kaupungin jälleenrakennusta. Mantere toimi myös Turun kaupungin kiinteistö- ja rakennuslautakunnan puheenjohtajana. Rakennustoimintaa vaikeuttivat pula rakennustarvikkeista sekä puutteelliset rahoitusmahdollisuudet. Kaupunki ja valtio lainoittivat sosiaalista asuntorakennustoimintaa ja uusia, yksityisiä rakennusliikkeitä syntyi Turun seudulle runsaasti.
Mantereen aiemmissa töissä syntyneiden verkostojen avulla Turun seudulle saatiin valtion lainoitusta sekä omakotitalorakentamiseen, että yhä laajenevaan vuokra-asuntotuotantoon. Mantereen pätevyys oli huomattu valtion hallinnossa ja hänet kutsuttiin vuonna 1949 perustamaan Aravaa, jonka tehtävänä oli järjestää koko Suomeen tasapuolisesti valtion rahoitusta uudisrakentamistoimintaan.
Muita luottamustoimia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mantere oli Suomen kaupungin- ja kauppalansihteerien yhdistyksen puheenjohtaja vuosina 1938–1942, Helsingin Kansanteatterin johtokunnan jäsen 1939–1942, Kansallisen Edistyspuolueen puoluetoimikunnan varapuheenjohtaja 1941–1942, Suomen Kaupunkiliiton hallituksen jäsen 1943–1952, vakuutusyhtiö Sammon hallintoneuvoston puheenjohtaja vuodesta 1945 ja Turun yliopiston hallituksen jäsen vuodesta 1952.[1]
Aravan pääjohtajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun kaupunginvaltuusto myönsi vuonna 1949 Mantereelle virkavapauden kaupunginjohtajan tehtävistä ja Mantere siirtyi Aravan ensimmäiseksi pääjohtajaksi. Turun kaupunginjohtajan tehtäviin hän ei enää tämän jälkeen varsinaisesti palannut. Mantere kuitenkin valittiin vuonna 1952 vielä Turun Verkatehdas Oy:n varatoimitusjohtajaksi ja sen jälkeen Kansallis-Osake-Pankin Turun aluekonttorijohtajaksi. Hänellä oli poikkeuksellisen hyvät suhteet sekä julkiseen hallintoon että elinkeinoelämään ja sen johdosta Kansallispankkiin haluttiin Turun alueelle vaikutusvaltainen johtaja.
Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mantereen aikana Kansallis-Osake-Pankki kasvoi Turun seudulla voimakkaasti ja sillä oli Turussa Aurakadulla sijainneen aluekonttorin lisäksi Aninkaistenkadun, Humalistonkadun, Hämeenkadun ja Martinsillan konttorit. Mantere toimi KOP:ssa vuoteen 1955 saakka, jolloin hän sairastui ja muutti kotikaupunkiinsa Helsinkiin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pekka Ruola: Eero Mantere, Turun kaupunginjohtajana 1942-1951. Suomen Turku - Åbo, vår stad, 2013, nro 1, s. 16-17.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kuka kukin on 1954, s. 515 Runeberg.org.
- ↑ Eero Mantereen kuolinilmoitus (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 2.8.1964, HS Aikakone. Viitattu 28.8.2018.
|
Edeltäjä: Arvi Hellfors |
Turun kaupunginjohtaja 1942–1951 |
Seuraaja: Kalervo Pellinen |