Diplomatstaden
Diplomatstaden on Östermalmin kaupunginosassa Tukholman keskustassa sijaitseva alue, jota luonnehtivat 1910- ja 1920-luvulta peräisin olevat, kaksitoista palatsia muistuttavaa villaa tai kaupunkivillaa, Englantilainen kirkko ja lukuisia uudempia lähetystörakennuksia.
Alueen villakortteleille annettiin nimet Ambassadören ja Diplomaten,[1], mutta niissä asui aluksi pääasiassa varakkaita yksityishenkilöitä. Myöhemmin tulivat aluetta kuitenkin hallitsemaan suurlähetystöt ja residenssit[2]. 1950-luvulla alkoi modernimpien suurlähetystöjen rakentaminen Dag Hammarskjöldin tien pohjoispuolelle.
Diplomatstaden on luokiteltu erityiseksi kulttuurikohteeksi, jota valtio suojelee lain nojalla,[3] ja alueen huviloita myydään Ruotsin korkeimmista hinnoista.[4]
Rajaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Diplomatstaden tarkoitti alun perin vain villa-aluetta Nobelgatanin yhteydessä, ja se rajautui lännessä Nobel-puistoon, Dag Hammarskjöldin tiehen pohjoisessa ja Djurgårdsbrunnsvikeniin etelässä. Suurlähetystörakennusten noustua Dag Hammarskjöldin tien pohjoispuolelle ja Gärdesgatanin ja Skarpögatanin välille 1950- ja 1960-luvuilla, niiden lasketaan joskus kuuluvan myös Diplomatstadeniin.[5][6][7]
On olemassa myös kaupunkialueiden virallinen jako ns. perusalueisiin. Tämän mukaan Diplomatstaden käsittää villa- ja suurlähetystökorttelin lisäksi myös Nobel-puiston, Berwaldhallenin ja Ruotsin radion ja Ruotsin television rakennukset Oxenstiernsgatanilla. Tämä artikkeli kuvaa klassisia villakortteleita ja uudempia suurlähetystökortteleita.
Historiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyisen Diplomatstadenin alueella oli 1400-luvun alussa kuninkaan navetta Vädlan kylän maalla.[8] Toiminta lopetettiin 1670-luvulla, ja rakennukseen muutti ruuti- ja ampumatarpeiden valmistuslaboratorio. Laboratoriossa sattuneessa räjähdyksessä 1716 koko rakennus hajosi, minkä jälkeen uusi laboratorio rakennettiin nykyisen Ruotsin radion alueelle. Joitakin vanhoja rakennuksia on edelleen olemassa, kuten Törnerin villa, ja katujen nimiä, kuten Laboratoriegatan ja Kruthusplan, joka kulkee villakorttelien läpi, muistuttavat aikaisemmasta toiminnasta.[9] Englantilaisen kirkon pohjoispuolisella alueella on myös nyt suljettu Artilleri-hautausmaa, joka on vuodesta 1997 luokiteltu muinaismuistoksi.lähde?
Villakorttelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dag Hammarskjöldin tiestä etelään sijaitsee kaksitoista ns. yläluokan villaa, jotka ovat puoliympyrän muodostelmassa Englantilaisen kirkon ympärillä ja joista useimmilla on näkymät Djurgårdsbrunnsvikenin vetten yli. Kiinteistöjä hallitsevat nykyään suurlähetystöt ja residenssit, ja ne kuuluvat nykyään kaikkein keskeisimmällä paikalla sijaitseviin villoihin Tukholmassa. Kaksi alueen villoista on tähän asti kalleimpia ruotsalaisia yksityisvilloja kautta aikojen: Bünsowin villa, joka myytiin 115 miljoonalla kruunulla vuonna 2007, ja Villa Geber, joka myytiin 70 miljoonalla kruunulla vuonna 2001.[10]
Kaupungin asemakaava[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1911 arkkitehti Ferdinand Boberg oli saanut valmiiksi piirustukset monumentaaliseen Nobelpalatsiin nykyisen Nobelparkenin alueelle, mutta suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet. Nimet Nobelparken (Nobel-puisto) ja Nobelgatan (Nobelkatu) muistuttavat tästä. Pian alkoi työ kaupungin asemakaavan kanssa, johon oli tarkoitus tulla asuinrakennuksia entisen Metsäinstituutin ympärillä olevalle seudulle.
Jo vuonna 1911 alkoi kaupungin asemakaavan suunnittelu. Kuninkaallisen majesteetin (Gustaf V) lausunnossa rakennuslautakunnalle 13. lokakuuta 1913 mainittiin joitakin perusperiaatteita, joita olisi sovellettava uuteen kaupunginosaan seuraavasti:
»Armollisessa kirjeessä 15. joulukuuta 1911 koskien kaupungin asemakaavan määrittelyä tietyille Tukholman Norra-Djurgårdenin alueille ym.. Me olemme vahvistaneet, muun muassa, rakennusmääräykset, että IV:llä ja V:lla asemakaavakarttaan merkityt korttelit Metsäinstituutin luona, jota nyttemmin kutsutaan nimellä Diplomaten, mustilla pisteillä merkittyjä alueita ei saa rakentaa, ja että rakennusten piirustuksia tonteille kyseisessä korttelissa ei saa vahvistaa Tukholman kaupungin rakennuslautakunta, ennen kuin kyseinen tontin sijainti ja ulkoiset toimenpiteet ovat tulleet Meidän hyväksymiksemme asianmukaisen esityksen pohjalta...
ruots. Genom nådigt brev av den 15 december 1911 angående fastställelse av stadsplan för vissa områden av Norra Djurgården i Stockholm m.m. hava Vi fastställt, bland annat, de byggnadsbestämmelser, att å de med IV och V å stadsplanekartan betecknade kvarteren invid Skogsinstitutet, numera benämnda Diplomaten, de med svarta punkter utmärkta områden icke finge bebyggas, samt att ritningar till byggnader å tomter i nämnda kvarter icke finge fastställas av Stockholms stads byggnadsnämnd, förrän de beträffande läget å tomten och yttre anordningar blivit av Oss på vederbörlig framställning godkända ...[11]»
Kirjeestä käy selväksi myös, että korttelin kutsumiselle nimellä Diplomaten on jo varhain ollut "diplomaattinen" yhteys, ja uskotaan, että alueen tarkoituksena oli, että ulkomaiset edustustot asettuisivat sinne.[12] Tästä huolimatta yksityishenkilöt rakennuttivat yksitoista villaa kahdestatoista, ja kului monta vuotta ennen kuin alue sai selkeämmän sidoksen diplomatiaan. Nimitys Diplomatstaden syntyi kuitenkin aikaisin, ja se on mainittu kirjoituksissa jo vuonna 1919.[13]
Vuodesta 1913 alkaen Tukholman osoitekalenteri näyttää ensimmäistä kertaa osoitteen "Laboratoriegatan" korttelissa "Diplomaten 1-4". Omistajaksi ilmoitetaan Kuninkaallinen majesteetti ja Kruunu. Tukholman kartta vuodelta 1915 esittelee osittain rakennettua "Diplomaten"-korttelia. Vuodesta 1915 on myös kortteli "Ambassadören 1-6" otettu mukaan osoitekalenteriin, ja jopa tässä Kruunu on määritelty tonttien omistajaksi. Alun alkaen yksinkertainen tonttijako neljään sekä kuuteen tonttiin kussakin korttelissa muuttui vuonna 1924.[14]
Diplomatstadenin asemakaavan piirsi Tukholman kaupungin asemakaavapäällikkö Per Olof Hallman vuosien 1911 ja 1914 välillä.[15] Asemakaavassa määriteltiin pääpiirteissään, mitä rakennusmateriaaleja sai käyttää, ja millainen rakennusten ulkoisen muodon tuli olla. Julkisivumateriaalin piti pääosin koostua punaisesta tiilestä, joka antoi villoille suhteellisen yhtenäisen luonteen. Jotkin rakennukset eroavat vahvasti tästä määräyksestä: Englannin ministerin villassa on vaalea, lähes valkoinen silorappaus ja Tillbergin villassa on vanharoosa[16] sävy. Talojen lopullinen muoto riippui suuressa määrin siitä, minkä muotoisia tontit olivat.
Tontti korttelissa Legationssekreteraren (Villa Åkerlund) tuli nykyiseen muotoonsa 1920-luvun alussa ja poikkeaa täysin siitä Hallmanin asemakaavasta, jossa hän järjesti villakorttelit viuhkan muotoon Englantilaisen kirkon ympärille. Kortteli, joka rajoittuu Nobel-puistoon, näyttää olevan erityisesti piirretty rakennusta varten ja näyttää, niin sanotusti, päälleliimatulta Nobelgatanin lounaispuolelle.[17] Alun perin tontilla oli kuitenkin puolisuunnikasta muistuttava muoto, kuten alueen muillakin tonteilla.[18] Legationssekreteraren-korttelin osoite Nobelgatan 2 mainitaan ensimmäistä kertaa vuonna 1923 Tukholman osoitekalenterissa ja oli silloin nimeltään "Legationssekreteraren n:o 1".
Rakennuttajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huolimatta nimestä Diplomatstaden varakkaat yksityishenkilöt tulivat rakennuttamaan kaikki huvilat paitsi Britannian residenssin. Heillä oli korkeat yksityisyyden vaatimukset, suurten edustustilojen tarve ja kattava henkilökunta.[19] Useita aikansa suuryrittäjiä oli edustettuina, muun muassa Berndt August Hjorth (Bahco), Carl Wikström (masoniitti) ja Erik Åkerlund (Åhlén & Åkerlunds förlag, Åkerlund & Rausing), huomattavia lakimiehiä ja poliitikkoja, kuten Ernst Trygger (pääministeri) ja Knut Tillberg (tuomari, liikemies). Lisäksi omistajien joukossa oli monia, jotka kuuluivat sen ajan varakkaimpiin perheisiin Ruotsissa: Bonde (poliitikko, aatelinen), Bonnier (kustannusala), Bünsow (puuala), Gumælius (poliitikko, kustannusala) ja Josephson (liikemiehet).
Ennen kuin huvilat rakennettiin, useilla kiinteistöillä oli muita omistajia, ja houkuttelevilla tonteilla käytiin 1920-luvun alussa vilkasta kauppaa. Tontin Ambassadören numero 9 omisti kreivitär Lewenhaupt, ennen kuin se myytiin B. A. Hjorthille. Robert Bünsow omisti muun muassa tontit Ambassadören numerot 4 ja 5, joista numero 5 pysyi hänen hallussaan ja numero 4 myytiin edelleen Carl Wickströmille, joka sitten jakoi tonttinsa ja luovutti toisen puoliskon sisarelleen Margit Bondelle ja hänen miehelleen. Tontit Ambassadören numero 2 ja 3 omistivat K. Hulth ja S. Hulth. Yhdellekään niistä ei rakennettu, vaan numero 2 myytiin edelleen John Josephsonille ja numero 3 Åke Bonnierille. Diplomaten numero 7 omisti pankinjohtaja N. Persson, joka myöhemmin myi kiinteistön Gumæliukselle. Myös Legationssekreteraren numero 3:lla oli eri omistaja (koroillaeläjä K. Bergsten), ennen kuin Erik Åkerlund hankki tontin.[20]
Jo vuonna 1924 luovutettiin Tillbergin villa Electroluxin toimitusjohtaja Axel Wenner-Grenille, joka teki talon tunnetuksi monista suurista juhlistaan ja nimestään "Wennergrenin palatsi". Pikku hiljaa suurin osa kiinteistöistä myytiin yksityishenkilöille, suurlähetystöille ja muille laitoksille. Ainoat yksityiset omistajat ovat tänään "pyöräkuningas" Salvatore Grimaldi (Villa Geber) ja filippiiniläinen Clarence Tan (Bünsowin villa). Yksikään yksityisesti rakennetuista villoista ei ole nykyään alkuperäisen omistajaperheen hallussa.
1930-luvulla heräsi useampien ulkomaisten valtioiden mielenkiinto sijoittaa lähetystötoimintansa Diplomatstadeniin. Ensimmäisten joukossa oli USA, joka vuodesta 1935 vuokrasi Villa Åkerlundin lähettiläälleen Laurence Steinhardtille. 1960-luvun lopusta alkaen järjestettiin puolet kiinteistöistä diplomaattista toimintaa varten. Nykyään ulkomaisten valtioiden suurlähetystöt omistavat useimmat villat ja käyttävät niitä suurlähetystöinä ja henkilökuntansa asuntoina.
-
Axel Wenner-Gren -
Laurence Steinhardt -
Ernst Trygger -
Erik Åkerlund -
Berndt August Hjorth
Arkkitehdit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Villoja rakensivat 1910- ja 1920-luvulla jotkin aikakauden tunnetuimmista arkkitehdeista kuten Ragnar Östberg, Ivar Tengbom, Cyrillus Johansson, Erik Josephson ja Carl Westman. Alue, jonne Diplomatstadenin villojen piti nousta, oli katsomojen paikka Tukholman olympialaisten purjehdus- ja soutukilpailujen aikana vuonna 1912. Niin pian kuin ne oli purettu, aloitettiin villojen rakentaminen.[21] Ensimmäinen talo, joka rakennettiin alueelle oli Ragnar Östbergin suunnittelema Villa Geber vuodelta 1913. Britannian residenssin piirsi vuonna 1913 brittiläinen arkkitehti Sir Richard Allison,[22] ja se on edelleen Iso-Britannian suurlähetystön käytössä. Samana vuonna Englantilainen kirkko siirrettiin Wallingatanilta Norrmalmilta alueelle arkkitehti Adolf Emil Melanderin johdolla. Yksi viimeisistä villoista oli Villa Bonnier vuonna 1927, ja se oli myös Ragnar Östbergin Åke Bonnierille suunnittelema. Vuonna 1932 valmistui Villa Åkerlund tontille Nobelgatanista länteen, joka ei alun perin sisältynyt Per Olof Hallmanin suunnitelmaan.
-
Cyrillus Johansson -
Erik Josephson -
Ivar Tengbom -
Ragnar Östberg -
Carl Westman
Ajan henki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Diplomatstadenin villojen rakentaminen toteutettiin kolmen vuosikymmenen aikana, joita leimasivat sota ja rauha, lama ja iloisen 1920-luvun nousukausi sekä suuri lamakausi 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa. Yhteistä näille kolmelle vuosikymmenelle oli Tukholman valtava asuntopula, joka jatkuvasti lisääntyi. Ahtaat asuinolosuhteet olivat 1920-luvulla on pahempia kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. Euroopassa oli vain yksi maa, jossa oli ahtaammat asuinolosuhteet kuin Ruotsissa, ja se oli Suomi.[23] Huono asuntotilanne ja heikko kansantalous vähensivät syntyvyyttä jatkuvasti, mikä johti muun muassa Alva ja Gunnar Myrdalin 1934 kirjoittamaan debattikirjan Kris i befolkningsfrågan (Kriisi väestökysymyksessä).
Tryggerin villa, Bünsowin villa ja Tillbergin villa suunniteltiin ja rakennettiin kaikki ensimmäisen maailmansodan aikana tai vähän sen jälkeen materiaalipulan, työttömyyden ja säännöstelyn aikana.[24] Vuonna 1917, ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa, tuomari Knut Tillberg tilasi villan, jossa olisi lähes 25 huonetta (sivutiloja ei mukana); samaan aikaan oli avoinna Hemutställningen 1917 -näyttely Liljevalchin taidehallissa, jossa näytettiin, miten lapsiperhe voisi elää "keittiössä'" tai "ruokailuhuoneessa" (keittiö, joka oli samaan aikaan olohuone ja makuuhuone kaikille perheenjäsenille). Vuonna 1918 hallitus päätti rakentaa hätäasuntoja tai väliaikaisia asuinrakennuksia puusta" valtion ja kuntien tuella. Vuosien 1917 ja 1924 välillä rakennettiin noin 2 500 tällaista hätäasuntoa Tukholmassa[25] , joista jotkut ovat vielä nykyäänkin jäljellä, muun muassa Cedersdalsgatanin talot ja asuntorivi Bergsryggenin korttelissa Ulvsundassa. Vuonna 1916 perustettiin Stockholms Kooperativa Bostadsförening (SKB) (Tukholman 'asuntoyhdistysosuuskunta') ja vuonna 1924 HSB:n (asunto-osuuskunta) valtakunnallinen liitto oman ratkaisun löytämiseksi asuntopulaan.lähde?
Taiteellinen koristelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Djurgårdsbrunnsvikenin rannassa Kruthusplanin korkeudella on pronssipatsas Den vilande Diana (Lepäävä Diana), jonka on alun perin luonut 1500-luvun puolivälissä ranskalainen taiteilija Jean Goujon. Kopio pystytettiin vuonna 1964 sen nykyiselle paikalle.[26]
Yleiskatsaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kiinteistö |
Rakennus- vuosi |
Arkkitehti | Rakennuttaja |
Kiinteistön- omistaja 2010 |
Toiminta 2010 |
|---|---|---|---|---|---|
| Villa Geber | 1913 | Ragnar Östberg | Philip Geber | Salvatore Grimaldi | Yksityisasunto |
| Tryggerska villan - Tryggerin villa |
1914 | Ivar Tengbom | Ernst Trygger | Sveriges advokatsamfund (Ruotsin asianajajaliitto) |
Toimisto |
| Brittiska residenset - Britannian residenssi |
1915 | Richard Allison | Iso-Britannian valtio |
Iso-Britannian valtio |
Suurlähettilään asunto |
| Bünsowska villan - Bünsowin villa |
1919 | Carl Westman | Robert Bünsow | Saudiarabian valtio |
Suurlähetystö |
| Tillbergska villan - Tillbergin villa |
1919 | Ivar Tengbom | Knut Tillberg | Etelä-Korean valtio |
Suurlähetystö |
| Villa Gumælius | 1924 | Erik Trana | A. S:son Gumælius | Unkarin valtio |
Suurlähetystö |
| Villa Bonde | 1925 | Cyrillus Johansson | Nils Gustaf Bonde | Turkin valtio |
Suurlähetystö |
| Villa Wikström | 1925 | Cyrillus Johansson | Carl Wikström | Etelä-Korean valtio |
Suurlähettilään asunto |
| Villa Josephson | 1926 | Erik Josephson | John Josephson | Belgian valtio |
Suurlähettilään asunto |
| Villa Bonnier | 1927 | Ragnar Östberg | Åke Bonnier | Ruotsin valtio |
Edustusrakennus |
| Villa Hjorth | 1930 | Curt Björklund | Berndt August Hjorth | Turkin valtio |
Suurlähettilään asunto |
| Villa Åkerlund | 1932 | Knut Perno | Erik Åkerlund | USA:n valtio |
Suurlähettilään asunto |
Diplomaattinen yhteys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alla on yhteenveto vuosista, jolloin asianomainen kiinteistö Diplomatstadenin villakorttelissa oli ensimmäistä kertaa diplomaattikäytössä.[27]
| Kiinteistö | Vuosi | Kommentti |
|---|---|---|
| Brittiska residenset |
1915– | Rakennettu Brittiläiseksi residenssiksi |
| Villa Gumælius | 1929?[28]-1971 | Iranin suurlähetystö |
| Villa Åkerlund | 1935?–[29] | USA:n ministerin käytössä |
| Bünsowska villa | 1939-1968 | Vuokraus Iso-Britannian suurlähetystölle |
| 2010– | Saudi-Arabian valtion ostama | |
| Villa Wikström | 1959?–[30] | Ensimmäinen Etelä-Korean suurlähetystö ja vuodesta 1995 sen residenssi. |
| Villa Josephson | 1962– | Belgian valtion ostama |
| Villa Hjorth | 1965– | Turkin valtion ostama |
| Tillbergska villa | 1993– | Etelä-Korean suurlähetystö |
| Villa Maanviljelijä | 1995– | Turkin suurlähetystö |
| Villa Bonnier | Ei diplomaattiyhteyttä | |
| Villa Geber | Ei diplomaattiyhteyttä | |
| Tryggerska villa | Ei diplomaattiyhteyttä |
Suurlähetystökorttelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Villakortteleista koilliseen, Gärdesgatania ja Skarpögatania pitkin leviää alue, jossa on moderneja toimistorakennuksia, joiden rakentaminen on aloitettu toisen maailmansodan jälkeen. Alueelle pääsee pohjoisesta Valhallavägenin kapeaa pidennystä pitkin. Tämän korttelin nimiä ovat Troppen, Kompaniet ja Plutonen, joilla ei ole mitään yhteyttä diplomaattiseen toimintaan, vaan aikaisempaan sotilaalliseen toimintaan.
Kaupungin asemakaava[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asemakaava kortteleille Kompaniet, Plutonen, Troppen ynnä muille vahvistettiin 23. elokuuta 1947 ja sen on allekirjoittanut silloinen kaupungin rakennusjohtaja Sven Markelius. Koskien alueen käyttöä sanovat asemakaavamääräykset, että "alueelle saa rakentaa ainoastaan valtion julkisia rakennuksia tai ulkomaisten edustustojen rakennuksia".[31]
Troppen-korttelin nimi muutettiin vuonna 1958 Plutonen 4:ksi Länsi-Saksan suurlähetystön rakennuslupahakemuksen yhteydessä. Gärdesgatanista länteen leviää suuri alue, jossa on Ruotsin radion ja Ruotsin television toimisto- ja studiorakenneuksia. Muut seitsemän kiinteistöä, jotka sijaitsevat alueella, majoittavat johdonmukaisesti suurlähetystöjä, poikkeuksena ainoastaan Italian kulttuuri-instituutti.lähde?
Suurlähetystöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksi ensimmäisistä suurlähetystöistä alueella oli Norjan suurlähetystö, joka vihittiin käyttöön vuonna 1952 ja joka rakennettiin arkkitehti Knut Knutsenin piirustusten mukaan. Rakennus on alueen ainoa, joka seuraa villakortteleiden tiiliarkkitehtuuria. 1955 muutti Yhdysvaltojen suurlähetystö kadun toiselle puolelle Villa Åkerlundista. Vuonna 1967 avasi porttinsa Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähetystö, jonka toiminta oli aiemmin Bünsowin villassa Diplomatstadenissa.[32] Gärdesgatan 10:een rakennettiin vuonna 1972 Japanin suurlähetystö arkkitehti Yoji Kasajiman piirustusten mukaan. Alueen uusin rakennus on Suomen linna, jonka Suomen suurlähetystö otti käyttöön vuonna 2001; rakennuksen arkkitehti oli Kristian Gullichsen.lähde?
Vuonna 1975 Länsi-saksan suurlähetystöstä tuli "uutisaihe" Kommando Holger Meinsin tekemän miehityksen yhteydessä.[33] USA:n suurlähetystö on ollut useiden mielenosoitusten ja sulkemisten kohteena, muun muassa liittyen Irakin sotaan ja syyskuun 11. päivän iskuihin vuonna 2001. Suurlähetystöä ympäröi korkea metalliaitaus. Lähetystön edessä on pysähtymiskielto.
Yleiskatsaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kiinteistö | Rakennusvuosi | Arkkitehti |
|---|---|---|
| Norjan suurlähetystö | 1952 | Knut Knutsen |
| Yhdysvaltain suurlähetystö | 1955 | Ralph Rapson ja John Van der Muelen |
| Italian kulttuuri-instituutti | 1958 | Giò Ponti |
| Saksan suurlähetystö | 1958 | Hans-Otto Muhlert |
| Iso-Britannian suurlähetystö | 1967 | William S. Bryant |
| Japanin suurlähetystö | 1972 | Yoji Kasajima |
| Suomen linna |
2001 | Kristian Gullichsen |
Alue populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhan Monopoli-pelin ruotsalaisissa versioissa Diplomatstaden on kolmanneksi kallein tontti.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. |
- ↑
- ↑ Brittiläisen residenssin lisäksi tulivat diplomaatit käyttämään vielä paria villaa 1930-luvulla, ja 1960-luvun lopusta alkaen suurlähetystöt käyttivät puolta villoista.
- ↑ Tukholman kaupunki 1997.
- ↑ Bünsowin villa 115 miljoonaa kruunua, 2007, ja Villa Geber 70 miljoonaa kruunua, 2001, molemmat maan siihen asti kalleimmat.
- ↑ Eva von Zweigbergk, Se på stan i Stockholm, sid. 84, Bonniers 1960
- ↑ Matkakäsikirja Vad skall jag se i Stockholm, sid. 113, Svenska Turistföreningen (Ruotsin turistiyhdistys) 1958
- ↑ Entinen Stockhomiana-asiantuntija Martin Stugart antaa vaikutelman, että Diplomatstaden käsittää villakorttelit, jotka piirsi Per Olof Hallman, mutta myös että suurlähetystöt Dag Hammarskjöldin tien pohjoispuolella voidaan katsoa kuuluvaksi Diplomatstadeniin (Stugart 2004, Dagens Nyheter). Sen käsityksen jakaa myös muun muassa Christian Bratt (2004) ja Suomen suurlähetystö (2005). Informaatiotaulu (2004) antaa vaikutelman hieman laajemmasta määritelmästä, jossa myös Berwaldhallen ja Garnisonen mainitaan.
- ↑ Fogelström ym. 1986, luku Östermalm, sivu 262.
- ↑ Fogelström ym. 1986, luku Östermalm, sivut 271–272.
- ↑ Katso "Bünsowska villan" (Bünsowin villa) (115 miljoonaa kruunua, 2007) ja Villa Geber (70 miljoonaa kruunua, 2001), molemmat siihen asti kalleimmat.
- ↑ Kirje on päivätty 13. lokakuuta 1913 Brittiläisen residenssin rakennusluvan yhteydessä.
- ↑ Bratt, 2004.
- ↑ Nordisk familjebok: Tengbom, Ivar.
- ↑ Stockholms adresskalender för 1924, kortteli Ambassadören nr 4 jaetaan nr 7:ään ja nr 8:aan (nr 4 poistuu), nr 6 vaihtuu nr 9:ksi.
- ↑ Hultin 2002.
- ↑ Vanharoosa on värisävy, jossa on kalpea, harmahtava roosan sävy.
- ↑ Katso kaupunginasemakaava vuodelta 1930.
- ↑ Katso asemakaavaa vuodelta 1911.
- ↑ Alueen informaatiotaulu (2004).
- ↑ Tiedot omistajasuhteista julkaisusta Stockholms adresskalender 1920–1924.
- ↑ Puhelinkeskustelu Christian Brattin kanssa (16.10.2008).
- ↑ Rakennuslupapiirustukset on allekirjoitettu ”R. Allison – A.R.I.B.A – H.M. OFFICE OF WORKS LONDON – 1.7.13”
- ↑ Sigtunahem.
- ↑ Sverige under första världskriget#Kristid och ransoneringar.
- ↑ Sax, 1987.
- ↑ explore.stockholm.se
- ↑ Katso lähteitä kustakin artikkelista.
- ↑ Aikaisintaan vuodesta 1929, jolloin Ruotsi solmi diplomaattiset suhteet Iranin kanssa.
- ↑ Viimeistään 1935, katso: Erik Åkerlunds skärgårdsparadis, Vecko-Journalen nr 27, 1935
- ↑ Aikaisintaan 1959, jolloin Ruotsi solmi diplomaattiset suhteet Etelä-Korean kanssa.
- ↑ Asemakaavamääräyksiä kortteleille Plutonen ym. (päivätty 23. elokuuta 1947).
- ↑ Tieto Iso-Britannian suurlähetystön lehdistövastaavalta, 10.10.2008.
- ↑ Saksan liittotasavallan Tukholman-suurlähetystön kaappaus. Suurlähetystökaappaus Tukholmassa 1975
Internet-lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- url=http://www.finland.se/public/default.aspx?contentid=111016&contentlan=3&culture=sv-FI%7Ctitel=Militärhistoria på Gärdet. Julkaisija Suomen suurlähetystö Tukholmassa. 26.5.2005. Luettu 9.10.2008.
- url=http://www.dn.se/DNet/jsp/polopoly.jsp?a=342628%7Carkivurl=https://web.archive.org/web/20041210155201/http://www.dn.se/DNet/jsp/polopoly.jsp?d=1467&a=342628&viewAll=true%7Carkivdatum=10[vanhentunut linkki] december 2004. Kirjoittaja Martin Stugart. Julkaisija Dagens Nyheter. 18.11.2004. Luettu 15.9.2008.
- url=http://www.sigtunahem.se/Templates/Page____223.aspx%7Ctitel=Allmännyttan[vanhentunut linkki] del 3 – Framväxten av allmännyttan – krigsåren. Julkaisija Sigtunahem. Luettu 14.10.2008. arkivurl=https://web.archive.org/web/20100818042446/http://www.sigtunahem.se/Templates/Page____223.aspx%7Carkivdatum=2010-08-18
- url=http://www.explore.stockholm.se/default.asp?id=7829&lang=SE&bhcp=1%7Ctitel=Den vilande Diana. explore.stockholm.se. Kulturförvaltningen, Stockholms stad (Kulttuurihallinto, Tukholman kaupunki). Luettu 26.10.2008.
Painetut lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Andersson, Henrik O. Bedoire, Fredric (1977) [1973].Stockholms byggnader: en bok om arkitektur och stadsbild i Stockholm (3). Stockholm: Prisma. Libris 7406664. ISBN 91-518-1125-1.
- Bratt, Christian (2004). Diplomatstaden – tolv praktvillor vid Djurgårdsbrunnsviken. Född i Stockholm : Stockholms-Gillet 90 år. Stockholm: Stockholmsgillet. s. 61–64. ISBN 91-631-4956-7.
- Hultin, Olof; Österling , Ola; Perlmutter, Michael (2002) [1998]. Guide till Stockholms arkitektur. Stockholm: Arkitektur Förlag. Libris 8465772. ISBN 91-56050-58-3.
- Informaatiotaulu paikalla, julkaistu 2004, julkaisija: Stockholms gatu- och fastighetskontor i samarbete med Östermalms stadsdelsförvaltning (Tukholman katu- ja kiinteistötoimisto yhteistyössä Östermalmin kaupunginosahallinnon kanssa).
- Sax, Ulrika (1987). Stockholmshem 1937–1987 : Så blev det 1937. s. 23. ISBN 91-85194-80-8.
- Stahre, Nils-Gustaf; Per Anders Fogelström, (1986). Stockholms gatunamn: innerstaden. Monografier utgivna av Stockholms stad (återtryck av del av 1:a upplagan). Stockholm: Liber/Almänna förlaget. Libris 7269073. ISBN 91-38-90777-1.
- Tengbom, Ivar. Nordisk familjebok, Uggleupplagan. 1919. s. 837–838.
Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bedoire, Fredric (1998). Ett judiskt Europa : Kring uppkomsten av en modern arkitektur 1830–1930. s. 50 ISBN 9789172035522.
- Mårtensson, Jan (2007). Kungliga Djurgården. Stockholm: Wahlström & Widstrand. ISBN 9789146216018.
- Stavenow-Hidemark (1971). Villabebyggelse i Sverige 1900–1925. Nordiska museets handlingar. Uppsala: Nordiska museet. ISSN 0346-8585.
