Die Hard 2 – vain kuolleen ruumiini yli
| Die Hard 2 – vain kuolleen ruumiini yli | |
|---|---|
| Die Hard 2: Die Harder | |
 |
|
| Ohjaaja | Renny Harlin |
| Käsikirjoittaja | |
| Perustuu |
Walter Wagerin romaaniin 58 minuuttia |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Michael Kamen |
| Kuvaaja | Oliver Wood |
| Leikkaaja | |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | 20th Century Fox |
| Levittäjä |
Mokép Netflix |
| Ensi-ilta |
4. heinäkuuta 1990 17. elokuuta 1990 |
| Kesto | 124 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 70 000 000 $[1] |
| Tuotto | 240 031 094 $[1] |
| Edeltäjä | Die Hard – vain kuolleen ruumiini yli |
| Seuraaja | Die Hard – Koston enkeli |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Die Hard 2 – vain kuolleen ruumiini yli (engl. Die Hard 2: Die Harder) on suomalaisen Renny Harlinin ohjaama yhdysvaltalainen toimintaelokuva vuodelta 1990. Se on Die Hard -sarjan toinen elokuva, ja se pohjautuu Walter Wagerin kirjaan 58 Minutes (suom. 58 minuuttia, 2. painos Vain kuolleen ruumiini yli). Pääosassa on Bruce Willis, joka esittää poliisi John McClanea. Antagonistina on eversti Stuart, jota näyttelee William Sadler. Elokuvan loppukohtauksessa soi Jean Sibeliuksen Finlandia.[2]
Elokuva oli kaupallinen menestys ja myös kriitikot pitivät elokuvasta.lähde?
Die Hard -sarjan kolmas osa on Die Hard – Koston enkeli (1995), neljäs Die Hard 4.0 (2007) ja viides A Good Day to Die Hard (2013).
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etsivä John McClane odottaa vaimoaan Washington DC:n lentoasemalla jouluaattoiltana, kun joukko terroristeja ottaa haltuunsa lennonvalvontajärjestelmän. Lumimyrsky iskee kentälle ja kentän yläpuolella lentävissä koneissa on tuhansia ihmisiä panttivankeina, myös John McClanen vaimo. McClane joutuu pakostakin jahtaamaan taas terroristeja. Terroristit ovat vapauttamassa pidätettyä kenraali Esperanzaa, jota ollaan tuomassa Yhdysvaltoihin tuomittavaksi.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Bruce Willis | … | John McClane |
| William Sadler | … | Eversti Stuart |
| William Atherton | … | Richard Thornberg |
| Bonnie Bedelia | … | Holly Gennero McClane |
| Dennis Franz | … | Päällikkö Carmine Lorenzo |
| Franco Nero | … | Kenraali Ramon Esperanza |
| Reginald VelJohnson | … | Ylikonstaapeli Al Powell |
| John Amos | … | Majuri Grant |
| Art Evans | … | Leslie Barnes |
| Fred Thompson | … | Trudeau |
| Tom Bower | … | Marvin |
| Sheila McCarthy | … | Samantha ”Sam” Coleman |
| Don Harvey | … | Garber |
| Tony Ganios | … | Baker |
| Peter Nelson | … | Thompson |
| Robert Patrick | … | O’ Reilly |
| John Leguizamo | … | Burke |
| Tom Verica | … | Kahn |
| Vondie Curtis-Hall | … | Miller |
| Mark Boone Junior | … | Shockley |
| Colm Meaney | … | pilotti |
| Robert Costanzo | … | Ylikonstaapeli Vito Lorenzo |
| Darren Taylor | … | Taffin |
Arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvakriitikko Roger Ebert antoi elokuvalle neljä ja puoli tähteä viidestä, ja hän kehui elokuvan antavan Willisin vakuuttavalla roolisuorituksella viihdyttävän toimintaseikkailun.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Die Hard 2: Die Harder (1990) Box Office Mojo. Viitattu 28.2.2018.
- ↑ Rehnström, Henri Waltter: Tänä iltana nähtävä Die Hard 2 ei suinkaan ole ensimmäinen ja ainoa ulkomainen elokuva, jossa soi Sibelius Helsingin Sanomat. 8.2.2019. Sanoma Media. Viitattu 2.4.2024.
- ↑ Die Hard 2: Die Harder Reviews. 3.7.1990. RogerEbert.com. Viitattu 2.4.2024. (englanniksi)