Carlos Kleiber

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Carlos Kleiber (alk. Karl Ludwig Bonifatius Kleiber, 3. heinäkuuta 1930 Berliini, Saksa13. heinäkuuta 2004 Konjšica, Slovenia) oli itävaltalainen kapellimestari. Debyyttinsä orkesterin edessä Kleiber teki vuonna 1952. Hän lopetti musiikintekemisen opiskellakseen kemiaa, mutta palasi musiikin pariin kahden vuoden jälkeen. Hän työskenteli Saksassa vuodesta 1956, debytoi Wienissä 1973 ja Bayreuthissa seuraavana vuonna.

Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karl Ludwig Bonifatius Kleiber syntyi vuonna 1930 Berliinissä, missä hänen isänsä Erich Kleiber työskenteli kapellimestarina Berliinin valtionoopperassa. Hän oli Erich Kleiberin ja Ruth Goodrichin toinen lapsi.[1][2]

Erich Kleiber jätti Saksan perheineen vuonna 1935 natsihallinnon protestoimiseksi. Perhe asui useassa eri paikassa, kunnes he asettuvat Etelä-Amerikkaan vuonna 1940. Sodan jälkeen Carlos Kleiber palasi Eurooppaan ja opiskeli oikeustiedettä ja kemiaa Zürichissä.[1] Hän oli kuitenkin kiinnostunut musiikista ja oli tehnyt ensimmäisen sävellyksensä jo yhdeksänvuotiaana.[2] Carlosin isä antoi vuonna 1950 luvan hänelle lähteä opiskelemaan musiikkia Buenos Airesiin.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kleiber muutti 1953 Saksaan, missä hän toimi korrepetiittorina. Hän teki 1955 lavadebyyttinsä kapellimestarina Potsdamissa. Hän pääsi 1957 Düsseldorfin oopperan korrepetiittoriksi ja 1960 kapellimestariksi. Kleiber vieraili kapellimestarina myös muissa orkestereissa.[1]

Kleiber sai 1964 paikan Zürichin oopperasta. Stuttgartin valtionoopperan pääkapellimestariksi hän pääsi 1966. Stuttgartissa hän sai kuuluisuutta johtamalla oopperoita Wozzeck ja Taika-ampuja. Kleiber vieraili 198 Münchenin oopperassa, missä hänen johtamansa oopperat Ruusuritari, Otello ja La Traviata olivat suurmenestyksiä.[1]

Kleiber ryhtyi 1970-luvulla freelanceriksi. Hän esiintyi 1973 ensimmäisen kerran Wienin valtionoopperassa Tristan ja Isolde -oopperan kapellimestarina. Samana vuonna ilmestyi myös hänen ensimmäinen levytyksensä. Kleiber esiintyi 1974 ensimmäisen kerran Royal Opera Housessa ja Bayreuthin musiikkijuhlilla. Kleiber johti myös Wienin filharmonikkoja, jonka kanssa hän myös levytti Ludwig van Beethovenin viidennen sinfonian.[1]

Kleiber debytoi 1970-luvulla useissa oopperataloissa. Hän esiintyi 1976 ensimmäisen kerran La Scalassa ja 1978 Chicagon sinfoniaorkesterin kanssa. Wienissä hänen johtamansa Carmen televisioitiin ympäri maailmaa.[1]

Kleiberin viimeinen studioäänitys oli vuonna 1980 äänitetty Tristan ja Isolde. Metropolitan Operassa hän johti ensimmäisen kerran 1988, jolloin hän johti oopperan La bohème. Viimeisen kerran Kleiber johti oopperaa 1994 Wienissä ja viimeisen konserttinsa hän piti 1999 Cagliarissa.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kleiber meni vuonna 1961 naimisiin slovenialaisen balettitanssijan Stanislava Brezovarin kanssa. Heidän tytär Lillian syntyi 1971. Stanislava kuoli vuonna 2003 ja Carlos Kleiber seuraavana vuonna.[1]

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isänsä Erich Kleiberin tavoin Carlos Kleiber oli perfektionisti. Hän vaati usein orkestereiltaan pitkiä harjoituksia. Kleiberiä pidettiin mielikuvituksekkaana ja kokeilevana muusikkona, joka kykeni luomaan tuoreita näkemyksiä vanhoista klassikoista.

Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i The Life of Carlos Kleiber Deustche Grammophon. Viitattu 14.8.2017. (englanniksi)
  2. a b Matt Schudel: Gifted, Eccentric Conductor Carlos Kleiber Dies at 74 20.7.2004. The Washington Post Company. Viitattu 14.8.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]