Calle Johansson
| Calle Johansson | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. helmikuuta 1967 Göteborg, Ruotsi |
| Kansalaisuus |
 Ruotsi |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | puolustaja |
| Maila | vasen |
| Pituus | 180 cm |
| Paino | 92 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1983–2004 |
| Seurat |
Frölunda HC (SEL) IF Björklöven (SEL) Buffalo Sabres Washington Capitals EHC Kloten (NLA) Toronto Maple Leafs |
| NHL-varaus |
14. varaus, 1985 Buffalo Sabres |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Ruotsi
| |||
| Miesten jääkiekko | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Tšekkoslovakia 1992 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Suomi 1991 | jääkiekko | |
| Nuorten MM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Tšekkoslovakia 1987 | jääkiekko | |
| U18 EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Ranska 1985 | jääkiekko | |
Carl Christian (Calle) Johansson (s. 14. helmikuuta 1967 Göteborg, Ruotsi) on ruotsalainen entinen NHL-puolustaja.
Buffalo Sabres varasi Johanssonin 1.kierroksella vuonna 1985 varaustilaisuuden 14. pelaajana. 17 kauden mittaisella NHL-urallaan Johansson pelasi 1110 ottelua joissa saalisti 119 maalia ja 416 syöttöä.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset pääsarjatason ottelunsa Johansson pelasi Ruotsin Elitserienissä Frölundan joukkueessa kaudella 1983-84. Samana vuonna hän myös edusti Ruotsia alle 18-vuotiaiden EM-turnauksessa. Kahden Frölunda-kauden jälkeen Johansson siirtyi Björklöveniin pelaten siellä kaksi seuraavaa kautta. Jälkimmäinen kausi toi mukanaan Elitserienin mestaruuden. Molemmilla kausilla hän myös mahtui alle 20-vuotiaiden MM-joukkueeseen.
Neljän Elitserien kauden jälkeen Johansson siirtyi NHL:n Buffalo Sabresin riveihin. Buffalossa Johansson pelasi yhden täyden kauden 1987-88 ja suurimman osan seuraavaakin kautta ennen kuin hänet treidattiin Washington Capitalsin joukkueeseen. Buffalo luopui kaupassa Johanssonin ohella kesän 1989 toisen kierroksen varausoikeudesta ja sai vastineeksi maalivahti Clint Malarchukin, puolustaja Grant Ledyardin sekä kesän 1991 kuudennen kierroksen varausvuoron. Johansson pelasi suurimman osan urastaan Washingtonin joukkueessa ja pääsi keväällä 1998 jopa Stanley Cup finaaleihin.
Välittömästi lopetettuaan pelaajauransa kevääseen 2003 Johansson toimi Washington Capitalsin Euroopan kykyjenetsijänä, mutta teki vielä keväällä 2004 lyhyen kahdeksan ottelun comebackin Toronto Maple Leafsin paidassa. Kaudella 2006-2007 Johansson toimi Frölunda Indiansin apulaisvalmentajana, mutta sai tehdä kesken kauden tilaa Benny Westblomille.
Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuorten maajoukkueiden ohella Johansson edusti Ruotsia vuoden 1991 Canada Cupissa, kevään 1991 ja 1992 MM-turnauksissa, vuoden 1996 World Cupissa sekä 1998 Olympiaturnauksessa. Yhteensä tilille kertyi 23 ottelua miesten arvoturnauksissa joissa syntyi tehot 3+8.
Elitserien-mestaruuden lisäksi Johanssonin palkintokaapissa on U18 EM-kisojen kultamitali vuodelta 1985, U20 MM-kisojen pronssimitali ja parhaan puolustajan palkinto vuodelta 1987 ja miesten MM-kulta vuosilta 1991 ja 1992.
| Edeltäjä: Tomas Sandström |
Viking Awardin voittaja 1992 |
Seuraaja: Mats Sundin |