Borys H’ersonskyi
Borys Hryhorovytš H’ersonskyi (ukr. Бори́с Григо́рович Херсо́нський, ven. Бори́с Григо́рьевич Херсо́нский); (28. marraskuuta 1950 Tšernihiv,[1] Ukrainan SNT, Neuvostoliitto) on ukrainalainen runoilija.[2][3]
Suku ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Borys H’ersonskyi syntyi juutalaiseen lääkärisukuun, ja kääntyi myöhemmin ortodoksiseen uskontoon.[4] Hänen isoisänsä Robert (Riven) Aronovitš (1896-1954) oli yksi lasten psykoneurologian perustajista Odessassa ja julkaisi vuonna 1919 salanimellä Ro kaksi satiirista runokirjaa: "Koko Odessa epigrammeissa" ja "Beep". Äidin perhe asui Bessarabiassa ennen toista maailmansotaa, ja sodan jälkeen he asettuivat Tšernihiviin. Lapsena H’ersonskyi asui Starobilskissä, jonne hänen vanhempansa päätyivät sodanjälkeisen asutuspolitiikan vuoksi.[5][6][7]
H’ersonskyi valmistui lääketieteellisestä instituutista Odessassa vuonna 1974 ja toimi kliinisen psykologian professorina.[3] Hän opiskeli lääketiedettä Ivano-Frankivskissa ja Odessassa. Hän työskenteli aluksi neurologina, ennen kuin hänestä tuli psykologi ja psykiatri Odessan alueelliseen psykiatriseen sairaalaan Vuonna 1996 H’ersonskyi sai nimityksen Odessan kansallisen yliopiston psykologian laitokselle, ennen kuin hänestä tuli kliinisen psykologian laitoksen johtaja vuonna 1999.[1] Vuodesta 2017 lähtien hän on toiminut Kiovan modernin psykologian ja psykoterapian instituutin (KISPP) rehtorina.[7]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Borys H’ersonskyi asuu Odessassa[3] ja on naimisissa runoilija Ljudmyla H’ersonskan kanssa. Yhdysvaltalainen kirjailija Jelena Ahtiorskaja on hänen sisarentyttärensä.[8][9]
Kirjallinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruudessaan H’ersonskyi osallistui toisinajattelijoiden kirjalliseen kulttuuriin ja esiintyi emigranttilehdistössä, kuten "Novoje russkoje slovo" ja Radio Svoboda ('Vapaus'). Hänen runojaan julkaistiin ulkomailla 1980-luvun puolivälissä. 1990-luvulta lähtien hänen runojaan on julkaistu Venäjällä ja Ukrainassa lukuisissa kirjallisissa lehdissä ja erilaisissa antologioissa.[3]
Ensimmäinen laillisesti julkaistu teos ISBN-numerolla oli 'Kahdeksas osa' (ven. Восьмая доля, 1993). Sen jälkeen seurasivat Aidan ulkopuolella (ven. Вне ограды, 1996), Perhearkisto (ven. Семейный архив, 1997), Post Printum (1998), Siellä ja sitten (ven. Там и тогда, 2000), Käärö (ven. Свиток, 2002), Piirrä pieni mies (ven. Нарисуй человечка, 2005), Menneen ajan verbit (ven. Глаголы прошедшего времени) sekä Ylistyskirjaan (ven. Книге хвалений, 1994) ja kokoelmaan Runous kahden testamentin vaihteessa kerättyjen raamatullisten tekstien transkriptiot. Salomon psalmit ja oodit (ven. Поэзия на рубеже двух заветов. Псалмы и оды Соломона, 1996). Hän on julkaissut myös Arion, Znamia, Hreštšatyk, Novyi mir, Oktjabr ja Homo Legends -aikakauslehdissä.[7][3][1]
Vuonna 2006 hän julkaisi Venäjällä ensimmäisen runokirjansa Perhearkisto (ven. Семейный архив), jota seurasi vuonna 2008 Under Construction ja Aidan ulkopuolella (ven. Вне ограды). Vuonna 2009 hän kokosi Italiaa-runonsa Marble Sheet -kirjaan (italialainen painos, toimittanut Claudia Scandura vuonna 2010) ja julkaisi vuonna 2010 teoksen The Spiritual Collection. Hän on useiden kirjallisuuspalkintojen voittaja, vuodesta 1998 lähtien hän on toiminut Kreštšatik-lehden toimittajana. Hän voitti Joseph Brodsky -palkinnon vuonna 2008. Saksankielisestä Familien-archiv -julkaisusta hänelle myönnettiin vuonna 2010 Itävallassa tuomariston erikoispalkinto Itä-Euroopan Literaris-festivaaleilla.[3]
Neuvostoaikana H’ersonskyi oli osa samizdat-liikettä, joka levitti vaihtoehtoista, epäkonformistista kirjallisuutta epävirallisten kanavien kautta. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Hersonski julkaisi 17 runo- ja esseekokoelmaa venäjäksi ja ukrainaksi. Yhtenä Ukrainan merkittävimmistä venäjänkielisistä runoilijoista pidetty H’ersonskyi palkittiin runoilijana vuonna 2008 Kiovan Laurels-runofestivaaleilla ja Venäjän palkinnolla vuonna 2011.[1]
Borys H’ersonskyi on maineensa vakiinnuttanut merkittävä venäläinen nykyrunoilija.[2]
Asiasta lisää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Borys H’ersonskyi venäläisen kirjallisuuden uusi kartta -sivustolla (venäjäksi)
- Borys H’ersonskyi Journal Hallissa (venäjäksi)
- Borys H’ersonskyi Age of Translation -sivustolla (venäjäksi)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Boris Khersonsky Poetry International Online.
- ↑ a b Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Jälkisanat”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 637. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450.
- ↑ a b c d e f [http://www.josephbrodsky.org/fellow7 Boris Khersonsky Poet, Fall 2008] © 2023 Joseph Brodsky Memorial Fund.
- ↑ Literary Hub. Translated by Amelia Glaser and Yuliya Ilchuk: “Every hut in our beloved country is on the edge.” Contemporary Ukrainian Poetry by Boris Khersonsky Literary Hub. 11. maaliskuuta 2022.
- ↑ СовЛит: Ро. Вся Одесса в эпиграммах. Одесса, 1919; Ро. Гудок: Революционные сатиры. Одесса: Типография «Центральная», 1919. Псевдоним Ро в данной статье раскрыт как Александр Арнольдович Кацнельсон. / SovLit: Ro. Koko Odessa epigrammeissa. Odessa, 1919; Ro. Gudok: Vallankumoukselliset satiirit. Odessa: Tsentralnaya Printing House, 1919. Salanimi Ro tässä artikkelissa julkistetaan nimellä Alexander Arnoldovich Katsnelson. ruthenia.ru.
- ↑ Бельский, Мирон / Belsky, Miron: «Старые одесские букинисты» / "Vanhat Odessan kirjakauppiaat" viknaodessa.od.ua.
- ↑ a b c [https://pen.org.ua/members/hersonskyj-borys Херсонський, Борис. Поет, публіцист і перекладач / Khersonsky, Borys Poet, publicist and translator] PEN Ukraine.
- ↑ Waclawiak, Karolina: Some Assimilation Required. What to Read The New York Times. 15. elokuuta 2014.
- ↑ McGrane, Sally: A Craftsman of Russian Verse Helps Ukraine Find Its New Voice The New York Times. 10. huhtikuuta 2015.
| ||||||||||||||||||
