Baltologia
Baltologia eli balttilainen filologia on kielitieteen ala, joka tutkii balttilaisia kieliä.[1][2] Alan tutkijaa kutsutaan baltologiksi.[3] Balttilaiset kielet ovat kielitieteellisesti merkittäviä, koska niissä on säilynyt monia vanhakantaisia piirteitä indoeurooppalaisesta kantakielestä. Liettuaa pidetään indoeurooppalaisista nykykielistä kaikkien vanhakantaisimpana. Tieteenalalla tutkitaan myös kielikontakteja, erityisesti latvian ja suomalais-ugrilaisten kielten välillä. Suomessa myös suomalaisen ja latvialaisen tai liettualaisen kulttuurin, kirjallisuuden ja kansanperinteen vertailu kuuluu tutkimusalaan.[2]
Suomessa baltologiaa voi opiskella Helsingin yliopistossa slavistiikan ja baltologian opintosuunnassa.[4] Helsingissä baltologit vertailevat liettuan, latvian ja suomen sanastoja, muun muassa lainasanoja, balttilaisten ja suomalais-ugrilaisten kielten fraseologiaa sekä balttilaisten ja suomalais-ugrilaisten kielten lauseoppia. Lisäksi Helsingin yliopistossa tehdään balttilasten kielten nimistöntutkimusta ja sosiolingvistiikkaa ja tutkitaan balttilaisten ja suomalais-ugrilaisten kielten historiaa, balttilaista kirjallisuutta ja kulttuuria.[2] Vuosina 1902–2001 Suomessa tehtiin yksi baltologian alan väitöskirja.[5]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuurin kieli
- Kuurit
- Kurseniekit
- Latgallin kieli
- Latgallit
- Latvialaiset
- Liettualaiset
- Muinaispreussi
- Muinaispreussilaiset
- Samogiitti
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Opintosuunnat | Kielten maisteriohjelma | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. Viitattu 7.11.2023.
- ↑ a b c Balttilainen filologia | Humanistinen tiedekunta | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. Viitattu 7.11.2023.
- ↑ Henkilökunta Rozentāls-seura ry.. Viitattu 7.11.2023.
- ↑ Slavistiikka ja baltologia, opintosuunnan rakenteet 2020-23 - Hum & Teol Opetussuunnitelma 2020-2023 - University of Helsinki Confluence wiki.helsinki.fi. Viitattu 7.11.2023.
- ↑ Karlsson, Fred: Kielitieteiden tohtorinväitöskirjat Suomessa 1902–2001: määrällisiä suuntauksia. Virittäjä, 1/2003. Kotikielen Seura. Artikkelin verkkoversio.