Pikajuna Suomessa
Pikajuna on Suomessa lähi- ja taajamajunaliikennettä nopeampi yhteys, joka pysähtyy pääasiassa vain keskikokoisilla ja sitä suuremmilla asemilla. Asemaväli pikajunilla on tyypillisesti noin 50–100 kilometriä[1]. VR:n pikajunat on merkitty aikatauluihin P-tunnuksella. Nykyään pikajunia kulkee sesonkiaikoina yöjunina Kolariin ja Rovaniemelle.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1934 pääradalla Helsingin ja Tampereen välillä käynnistettiin ”Lentävänä Tamperelaisena” tunnettu pikajunaliikenne, jonka suurin sallittu nopeus oli 95 kilometriä tunnissa. Vuonna 1937 pikajunapareja liikennöi kahdesti päivässä väleillä Helsinki–Turku, Helsinki–Tampere ja Helsinki–Viipuri. Kahden seuraavan vuoden aikana pikajunaliikenne ulottui Seinäjoelle ja Iisalmeen.[2]
Ensimmäiset pikajunavaunut saapuivat Saksasta vuonna 1961. Saksassa valmistettiin ensimmäiset 14 vaunua, minkä jälkeen valmistus siirtyi Suomeen Pasilan konepajalle ja Valmetille. Pikajunavaunuja valmistettiin kaikkiaan yli 600 kappaletta. Aina 2000-luvulle asti ne muodostivat VR:n junatarjonnan selkärangan. Vielä 1980-luvulla pikajunissa saattoi olla myös puukorisia päivä- ja makuuvaunuja.
Kokonaan niin sanotuista sinisistä vaunuista muodostetut pikajunat poistuivat liikenteestä maaliskuussa 2016.[3] Kesäkuusta 2017 lähtien pikajunatunnuksella on ajettu vain yöjunia, Tolstoi-junaa ja yksittäisiä erikoisjunia.[4] VR on korvannut pikajunat InterCity-, Pendolino- ja taajamajunilla.
Päiväpikajuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päiväpikajunat eli niin sanotut tavalliset pikajunat muodostuvat päiväkäyttöön tarkoitetuista henkilövaunuista, matkatavaraosastolla varustetusta konduktöörivaunusta sekä tavallisesti myös ravintolavaunusta. Päiväpikajunien suurin sallittu nopeus on 140–160 km/h. Alle kolmen tunnin pikajunavuorojen vaunumäärä on yleensä 5–7. Pidemmän matkan pikajunat ovat huomattavasti vähentyneet 2010-luvulla Intercity-kaluston lisääntymisen myötä, ja näiden junapituus saattaa olla yli kymmenen vaunua.
Kaikkien päiväpikajunien vaunut ovat nykyään toisen luokan vaunuja, sillä ensimmäisen luokan vaunut muutettiin toiseen luokkaan vuonna 2004. Päiväpikajunien palveluihin kuuluivat ravintola- ja invapalvelut, lemmikki- ja allergiaosasto sekä matkatavaran, polkupyörien ja lastenvaunujen kuljetus matkatavaravaunussa[1]. Palveluiden saatavuus kannattaa tarkistaa aikatauluista.
Päiväpikajunien keskeisin reitti oli 2010-luvun lopussa Kuopio–Kontiomäki–Oulu–Rovaniemi.
Vaunukuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viiden vaunun junakokoonpano:
- Vaunu 2, Eko-luokan matkustajavaunu, lemmikkipaikkoja
- Vaunu 3, Eko-luokan matkustajavaunu, matkatavaravaunu
- Vaunu 4, Ravintolavaunu
- Vaunu 5, Eko-luokan matkustajavaunu
- Vaunu 6, Eko-luokan matkustajavaunu
Yöpikajuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Yöjuna Suomessa
Yöpikajunia liikennöidään reiteillä Helsinki–Kolari ja Helsinki–Rovaniemi. Yöpikajuna on merkitty myös PYO-nimellä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b http://www.vr.fi/fin/palvelut/tietoa_junista/pikajunat.shtml (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Zetterberg, Seppo: Yhteisellä matkalla. VR 150 vuotta, s. 147. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-34742-3.
- ↑ Tasoristeys 2/2016 Resiina-lehti. Viitattu 22.4.2024.
- ↑ Tasoristeys 3/2017 Resiina-lehti. Viitattu 22.4.2024.