Australiankelpie
| Australiankelpie | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Australia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 1 511[1] |
| Rodun syntyaika | 1800-luvun lopulla |
| Alkuperäinen käyttö | lampaiden paimennus |
| Nykyinen käyttö | paimen-, harrastus- ja seurakoira |
| Elinikä | keskimäärin 11 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | Australian Kelpie, Kelpie, kelpie australien |
| FCI-luokitus | ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #293 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 15–21 kg narttu 12–17 kg |
| Säkäkorkeus | uros 46–53 cm narttu 43–49 cm |
| Väritys | musta, ruskea, sininen, harmaa tai keltainen - punaisin merkein tai ilman |
Australiankelpie (engl. Australian Kelpie) on ominaisuuksiltaan tyypillinen australialainen paimenkoira, kevyt, ketterä ja notkea. Rodun erikoisuutena mainitaan sen kyky liikkua lammaslauman päällä lampaan selästä toiseen hyppimällä. FCI:n roturyhmittelyssä australiankelpie kuuluu ryhmään 1 (lammas- ja karjakoirat).[3][4]
Rotu ylsi juuri vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin sata australiankelpietä.[5]
Hyvien työominaisuuksien ansiosta australiankelpietä käytetään edelleen paimennukseen maatiloilla. Rodun kotimaassa kelpiestä on muodostunut kaksi täysin erillistä linjaa: paimentavat työkoirat (working kelpies) sekä näyttelylinjaiset (show kelpies) koirat.[6]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Australiankelpie on notkea, toimelias, hyvärakenteinen, hyväkuntoinen ja lihaksikas koira, jolla on joustavat raajat. Se kykenee työskentelemään väsymättä eikä ole millään lailla hento. Koira on suoraselkäinen ja lantio on keskipitkä. Pää on leveä ainoastaan korvien väliltä ja kuono on vähän kalloa lyhyempi. Koiran silmät ovat mantelinmuotoiset ja ilme valpas. Korvat ovat pystyt, terävät ja kaukana toisistaan. Häntä on levossa riippuva, mutta liikkeessä kohoaa hieman.[7]
Karvoitus on melko lyhyttä, kaksinkertaista ja vedenkestävää. Australiankelpie on väriltään musta tai suklaanruskea punaisin merkein tai ilman, fawn (keltainen) tai savunsininen.[7] Yleisimmät värit Suomessa ovat musta ja suklaanruskea.
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kelpien täytyy olla luonteeltaan valpas ja jatkuvasti tarkkaavainen sekä väsymättömän työteliäs. Rotu ei ole laiskan omistajan koira. Koira on ihmisille ystävällinen ja paimennuksessa hyödyllistä terävyyttä esiintyy. Luontainen taipumus lampaiden paimennukseen sekä maastossa että kotipiirissä.[6]
Australiankelpie on nopea oppimaan, ja paimenkoirana se reagoi hyvin herkästi kouluttajan pienimpiinkin eleisiin. Australiankelpie jaksaa työskennellä tuntikausia ja sillä on yleensä hyvin korkea työskentelymotivaatio. Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet ovat hylkääviä virheitä.[7][6]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kelpie on gaelin kieltä ja tarkoittaa veden henkeä. Rodun juuret juontavat Britteinsaarille, josta siirtolaisten mukana kulkeutui 1800-luvun puolen välin jälkeen collie-tyyppisiä paimenkoiria Australiaan. Australialaiset lampaankasvattajat huomasivat jo varhain, että pitkäturkkiset eurooppalaiset paimenkoirat soveltuivat huonosti mantereen kuivaan ja kuumaan ilmastoon. Niinpä he jalostivat oman koirarodun pitämään suuret lammaslaumat koossa ja avustamaan laumojen kuljettamisessa. Rodun kantakoirana oli Kelpie-niminen narttu, joka voitti vuonna 1872 ensimmäiset Australiassa järjestetyt paimennuskokeet.[6]
On myös epäilyjä siitä, olisiko dingolla osuutta australiankelpien perimässä. Yhdennäköisyyttä on varsinkin työlinjaisten workingkelpieiden kanssa.[6]
Rodun nykytilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maailmalla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodun kotimaassa kelpiestä on nykyisin muodostunut kaksi erillistä linjaa: australiankelpiet sekä paimentavat työkoirat workingkelpiet. Australiankelpiet ovat alun perin lähtöisin samoista linjoista workingkelpieiden kanssa. 1900-luvun alusta Australiankelpien jalostus on perustunut enemmän monipuoliseen harrastuskäyttöön ja ulkonäköön kuin pelkästään lampaiden paimennukseen. Australiankelpiet rekisteröidään Australiassa FCI:hin kuuluvaan ANKC:hen (Australian National Kennel Council). Workingkelpieiden rekisteröinnistä vastaa Australiassa The Working Kelpie Council (WKC), joka ei kuulu FCI:hin. Suomen Kennelliitto ei hyväksy WKC:n rekisterissä olevia koiria omiin rekistereihinsä.[6]
Australiassa kelpieitä on eräiden arvioiden mukaan noin 80 000. Koko kelpiekannan kokoa on hankala määritellä, koska kaikkia koiria ei rekisteröidä.[8]
Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyään Suomessa on hieman yli 1200 FCI-rekisteröityä australiankelpietä[1], rekisteröintimäärät pysyivät tasaisen alhaisina (noin 20–30 kpl vuosittain) lähes koko 2000-luvun ensikymmenen ajan, vuosikymmenen loppua kohti määrät alkoivat nousta jopa yli 50 prosentin vuosivauhtia vakiintuen 2010-luvulla noin sadan kappaleen vuositasolle.[9] Kennelliiton rekisterin lisäksi Suomen paimenkoirayhdistyksen ylläpitämään paimenkoirarekisteriin oli vuoden 2017 alussa rekisteröity 200 lähinnä maatiloilla paimenina työskentelevää workingkelpie-tyyppistä koiraa.[10]
Suomessa australiankelpie on suosittu harrastuskoira. Rotu on tottunut työskentelemään itsenäisesti ja sen työmotivaatio on erittäin korkea. Erityisen suosittu australiankelpie on agilitykoirana. Rodulla on myös PK-oikeudet, mikä mahdollistaa osallistumisen palveluskoirakokeisiin. Australiankelpieillä on saavutettu menestystä agilityn lisäksi tottelevaisuuskokeissa sekä palveluskoirakokeissa.[6]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Australiankelpie elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet ja sydänsairaudet.[2] Australiankelpien merkittävimpiä terveysongelmia ovat lonkkaniveldysplasia, välimuotoinen lanne-ristinikama, myksomaattinen mitraaliläpän rappeuma ja epilepsia.[11]
Noin 85 %:lla australiankelpieistä on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vain 3 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).[12] Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV) on yleinen synnynnäinen ja perinnöllinen nikamaepämuodostuma. Noin 20 %:lla australiankelpieistä esiintyy jonkinasteinen LTV-muutos selässä.[11] Australiankelpien PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja selän LTV-kuvaus.[13][14]
Yksi rodun merkittävimmistä kuolinsyistä vanhemmalla iällä ovat sydänsairaudet. Australiankelpieillä useimmiten todettu sydänsairaus on vasemman eteiskammioläpän (mitraaliläppä) rappeuma. Joissain tapauksissa läppävuotoa on todettu jo 5–7 vuotiailla koirilla.[11]
Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston ja/tai käyttäytymisen häiriöitä. Osa koirista on tajuttomia kohtauksen aikana mutta osa on tajuissaan.[15] Australiankelpiellä esiintyy jonkun verran epilepsiaa.[11]
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Australiankelpiet ovat keskimääräistä rotukoiraa vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Australiankelpien jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 18 %.[16][17]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Australiankelpie KoiraNet-Jalostustietojärjestelmä. Viitattu 6.2.2019.
- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
- ↑ Group 1: Sheepdogs and Cattledogs (except Swiss Cattledogs). FCI. Haettu 30.6.2019.
- ↑ FCI 1 Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat). Suomen Kennelliitto, 2.4.2013. Haettu 30.6.2019.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
- 1 2 3 4 5 6 7 Australiankelpie Suomen bordercolliet & australiankelpiet ry. Viitattu 9.3.2026.
- 1 2 3 Rotumääritelmä: Australiankelpie Suomen Kennelliitto. Viitattu 5.1.2017.
- ↑ Australiankelpie – rodun historia ja alkuperä Suomen bordercolliet & australiankelpiet. Arkistoitu 6.1.2017. Viitattu 5.1.2017.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä: Rekisteröinnit 2000–2025 Suomen Kennelliitto. Viitattu 5.1.2017.
- ↑ Suomen paimenkoirayhdistys – koiratietokanta Suomen paimenkoirayhdistys. Arkistoitu 6.1.2017. Viitattu 5.1.2017.
- 1 2 3 4 Australiankelpien jalostuksen tavoiteohjelma 2022-2025 (PDF) Suomen Kennelliitto ja Suomen australiankelpiet ja bordercolliet ry. Viitattu 9.3.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
- ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
- ↑ Mahlanen Nina: Koiran epilepsia 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 27.2.2026.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori 25.6.2024. YLE. Viitattu 6.4.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta australiankelpie Wikimedia Commonsissa
