Australiankelpie

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Australiankelpie

Hilu the Australian Kelpie dog.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Australian lippu Australia
Määrä Suomessa rekisteröity 1222 [1]
Rodun syntyaika 1800-luvun lopulla
Alkuperäinen käyttö lampaiden paimennus
Nykyinen käyttö paimen- ja harrastekoira
Muita nimityksiä kelpie
FCI-luokitus ryhmä 1 jaos 1 #293
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros 46–51 cm ja narttu 43–48 cm
Väritys musta, ruskea, sininen, keltainen; punaisin merkein tai ilman

Australiankelpie on ominaisuuksiltaan tyypillinen paimenkoira; kevyt, ketterä ja notkea. Rotu on vielä melko harvinainen Suomessa, mutta rekisteröintimäärät ovat nousseet selkeästi 2010-luvulla. Rodun erikoisuutena mainitaan sen kyky liikkua lammaslauman päällä lampaan selästä toiseen hyppimällä. FCI:n roturyhmittelyssä australiankelpie kuuluu ryhmään 1 (lammas- ja karjakoirat).

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australiankelpie on notkea, toimelias, hyvärakenteinen, hyväkuntoinen ja lihaksikas koira, jolla on joustavat raajat. Se kykenee työskentelemään väsymättä eikä ole millään lailla hento. Koira on suoraselkäinen ja lantio on keskipitkä. Pää on leveä ainoastaan korvien väliltä ja kuono on vähän kalloa lyhyempi. Koiran silmät ovat mantelinmuotoiset ja ilme valpas. Korvat ovat pystyt, terävät ja kaukana toisistaan. Häntä on levossa riippuva, mutta liikkeessä kohoaa hieman.[2]

Karvoitus on melko lyhyttä, kaksinkertaista ja vedenkestävää. Australiankelpie on väriltään musta tai suklaanruskea punaisin merkein tai ilman, fawn (keltainen) tai savunsininen. Yleisimmät värit Suomessa ovat musta ja suklaanruskea. Karvapeite on helppohoitoinen.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelpie pystyy liikkumaan sujuvasti lampaiden päällä.

Kelpien täytyy olla luonteeltaan valpas ja jatkuvasti tarkkaavainen sekä väsymättömän työteliäs. Rotu ei ole laiskan omistajan koira. Koira on ihmisille ystävällinen ja paimennuksessa hyödyllistä terävyyttä esiintyy. Luontainen taipumus lampaiden paimennukseen sekä maastossa että kotipiirissä. Kaikki muut kuin käyttökoiramaiset piirteet epätyypillisiä.

Australiankelpietä pidetään eräänä älykkäimmistä koiraroduista. Se on nopea oppimaan, ja paimenkoirana se reagoi hyvin herkästi kouluttajan pienimpiinkin eleisiin. Australiankelpie jaksaa työskennellä tuntikausia ja sillä on yleensä hyvin korkea työskentelymotivaatio. Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet ovat hylkääviä virheitä.

Tavoitteena tulisi pyrkiä luonnetestaamaan ainakin jalostukseen käytettävät yksilöt.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelpie on gaelin kieltä ja tarkoittaa veden henkeä. Rodun juuret juontavat Britteinsaarille, josta siirtolaisten mukana kulkeutui 1800-luvun puolen välin jälkeen collie-tyyppisiä paimenkoiria Australiaan. Australialaiset lampaankasvattajat huomasivat jo varhain, että pitkäturkkiset eurooppalaiset paimenkoirat soveltuivat huonosti mantereen kuivaan ja kuumaan ilmastoon. Niinpä he jalostivat oman koirarodun pitämään suuret lammaslaumat koossa ja avustamaan laumojen kuljettamisessa. Rodun kantakoirana oli Kelpie-niminen narttu, joka voitti vuonna 1872 ensimmäiset Australiassa järjestetyt paimennuskokeet.

On myös epäilyjä siitä, olisiko dingolla osuutta australiankelpien perimässä. Yhdennäköisyyttä on varsinkin työlinjaisten workingkelpieiden kanssa.

Suomeen ensimmäinen australiankelpie saapui vuonna 1976.

Rodun nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelpien korvat ovat pystyt, terävät ja kaukana toisistaan

Maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodun kotimaassa kelpiestä on nykyisin muodostunut kaksi erillistä linjaa: australiankelpiet sekä paimentavat työkoirat workingkelpiet. Australiankelpiet ovat alun perin lähtöisin samoista linjoista workingkelpieiden kanssa. 1900-luvun alusta Australiankelpien jalostus on perustunut enemmän monipuoliseen harrastuskäyttöön ja ulkonäköön kuin pelkästään lampaiden paimennukseen. Australiankelpiet rekisteröidään Australiassa FCI:hin kuuluvaan ANKC:hen (Australian National Kennel Council). Workingkelpieiden rekisteröinnistä vastaa Australiassa The Working Kelpie Council (WKC), joka ei kuulu FCI:hin. Suomen Kennelliitto ei hyväksy WKC:n rekisterissä olevia koiria omiin rekistereihinsä.

Australiassa kelpieitä on eräiden arvioiden mukaan noin 80 000. Koko kelpiekannan kokoa on hankala määritellä, koska kaikkia koiria ei rekisteröidä.[3]

Pohjoismaista tällä hetkellä eniten australiankelpieitä on Ruotsissa, jonne niitä vietiinkin ensimmäisenä Pohjoismaista. Tanskassa ja Norjassa kelpieitä on vähemmän.

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään Suomessa on hieman alle 1200 FCI-rekisteröityä australiankelpietä[1], rekisteröintimäärät pysyivät tasaisen alhaisina (noin 20–30 kpl vuosittain) lähes koko 2000-luvun ensikymmenen ajan, vuosikymmenen loppua kohti määrät alkoivat nousta jopa yli 50 prosentin vuosivauhtia vakiintuen 2010-luvulla n. 80-100 kappaleen vuositasolle. Huippuvuonna 2013 Suomessa rekisteröitiin 133 australiankelpietä.[4]

Kennelliiton rekisterin lisäksi Suomen paimenkoirayhdistyksen ylläpitämään paimenkoirarekisteriin oli vuoden 2017 alussa rekisteröity 200 lähinnä maatiloilla paimenina työskentelevää workingkelpie-tyyppistä koiraa.[5]. Kuten rodun kotimaassa Australiassa, kaikkia rodun edustajia ei välttämättä rekisteröidä Suomessakaan.

Suomessa australiankelpie on suosittu harrastuskoira. Rotu on tottunut työskentelemään itsenäisesti ja sen työmotivaatio on erittäin korkea. Erityisen suosittu australiankelpie on agilitykoirana. Rodulla on myös PK-oikeudet, mikä mahdollistaa osallistumisen palveluskoirakokeisiin. Australiankelpieillä on saavutettu menestystä agilityn lisäksi tottelevaisuuskokeissa sekä palveluskoirakokeissa. Australiankelpie on rekisteröintimääräänsä suhteutettuna varsin suosittu koira myös pelastuskoiratoiminnassa.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelpie agilityradalla

Yleisesti ottaen australiankelpie tunnetaan erittäin terveenä rotuna ja Kennelliiton rekisteriin ilmoitetuista kuolinsyistä vanhuuden jälkeen seuraavaksi yleisin onkin erityisesti nuorille koirille tyypillinen tapaturma tai liikennevahinko.[6]

Rotu on kuulunut vuoden 2016 alusta lähtien Suomen Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISA:an[7]. Jalostukseen käytettäviltä koirilta vaaditaan raja-arvot täyttävät tulokset lonkka-, silmä- ja selkätutkimuksista[8], niiden lisäksi seurataan yleisimmin myös kyynärniveliä ja polvia, vaikka ne eivät olekaan suoraan jalostusta rajoittavia tekijöitä.

Rodun pienen populaation monimuotoisuuden vuoksi rotuyhdistyksen suositus on, että valtaosa koirista lisääntyisi vain kerran.[6] Jalostukseen käytetyn koiran korkein sallittu jälkeläisten määrä on 20, joista alle 5-vuotiaana korkeintaan 12.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b KoiraNet-jalostustietojärjestelmä: Tietoja rodusta Suomen Kennelliitto. Viitattu 18.2.2017.
  2. Rotumääritelmä: Australiankelpie Suomen Kennelliitto. Viitattu 5.1.2017.
  3. Australiankelpie – rodun historia ja alkuperä Suomen bordercolliet & australiankelpiet. Viitattu 5.1.2017.
  4. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä: Rekisteröinnit 2000-2015 Suomen Kennelliitto. Viitattu 5.1.2017.
  5. Suomen paimenkoirayhdistys - koiratietokanta Suomen paimenkoirayhdistys. Viitattu 5.1.2017.
  6. a b Jalostuksen tavoiteohjelma: Australiankelpie Suomen bordercolliet & australiankelpiet. Viitattu 18.2.2017.
  7. Australiankelpiet: JTO ja PEVISA 2016-2020 Suomen bordercolliet & australiankelpiet. Viitattu 18.2.2017.
  8. a b Rotukohtaiset erityisehdot 2017 Suomen Kennelliitto. Viitattu 18.2.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta australiankelpie.