Attikalainen kalenteri
| Attikalainen kalenteri | |
| Kuukaudet | |
| 1. | Hekatombaion |
| 2. | Metageitnion |
| 3. | Boedromion |
| 4. | Pyanopsion |
| 5. | Maimakterion |
| 6. | Poseideon |
| 7. | Gamelion |
| 8. | Anthesterion |
| 9. | Elafebolion |
| 10. | Munikhion |
| 11. | Thargelion |
| 12. | Skiroforion |
Attikalainen kalenteri oli antiikin kreikkalainen kuu-aurinkokalenteri, joka oli käytössä Attikan maakunnassa eli Ateenan kaupunkivaltion alueella. Se oli uskonnolliset juhlat ja uhrit käsittänyt kalenteri, joka jakautui 12 kuukauteen. Attikalainen kalenteri on parhaiten tunnettu kaikista lukuisista antiikin kreikkalaisista kalentereista.[1]
Attikalaisen kalenterin vuosi alkoi keskikesällä kesäpäivänseisauksen aikoihin ja jokainen kuukausi uudestakuusta. Kuukalenteri tahdistettiin aurinkokalenterin kanssa lisäämällä ylimääräinen kuukausi tarvittaessa.[2][3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Attikalainen kalenteri perustettiin osana Solonin lakeja. Myöhemmin uhrikalenteri julkaistiin Kuninkaallisella stoalla (Stoa basileios) Agoralla, missä se oli kirjoitettuna suureen piirtokirjoitukseen.[1] Kalenteri oli läheistä sukua joonialaisten kaupunkien kalenterille, mutta kuitenkin poikkesi niistä monilta osin.[4]
Uskonnollisen juhlakalenterin lisäksi ateenalaisilla oli käytössä myös toinen kalenteri, Ateenan demokratian käyttämä hallintokalenteri, joka jakautui kymmeneen prytaneiaan eli yhteen kullekin kymmenestä fylestä. Sen mukaan järjestettiin bulen eli neuvoston ja ekklesian eli kansankokouksen toiminta.[5] Maanviljelyssä käytettiin lisäksi omaa maanviljelyskalenteria, joka hyödynsi tähtien nousu- ja laskuaikoja vuodenaikojen määrittämiseen.
Ateenalaiset ottivat juliaanisen kalenterin käyttöön todennäköisesti keisari Hadrianuksen aikana 100-luvulla jaa. Näin kuuvuoteen perustuva kalenteri korvautui aurinkovuoteen perustuvalla kalenterilla. Samalla vuoden alku siirrettiin syyspäiväntasaukseen.[6]
Kuukaudet ja päivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Attikalainen kalenteri seurasi 354-päiväistä kuuvuotta.[5] Kalenterin kuukaudet alkoivat aina uudestakuusta. Jokaisessa kuukaudessa oli joko 29 tai 30 päivää, yleensä vuorotellen, sillä kuukuukauden pituus on noin 29,5 päivää. Aina kun kuukauden oli tarve olla 29-päiväinen, jotta seuraava kuukausi alkaisi jälleen uudestakuusta, kuukaudesta jätettiin pois sen 29. päivä viimeisen eli 30. päivän sijasta.[2][3]
Vuosi alkoi kesäpäivänseisausta seuranneesta (tai joskus edeltäneestä) uudestakuusta, toisin sanoen keskikesällä nykyisen kesä-heinäkuun aikoihin. Vuoden ensimmäinen kuukausi oli Hekatombaion ja viimeinen Skiroforion. Koska vuosi vaihtui keskikesällä, antiikin aikaisten tapahtumien nykyisen kalenterin mukainen vuosi ilmoitetaan kirjallisuudessa usein muodossa ”343/342 eaa.”, koska pelkästä attikalaisen kalenterin vuositiedosta (ilman kuukausi- tms. tietoa) ei voi aina tietää, kumman nykyisen vuoden puolelle tapahtuma sijoittuu.
Kuukalenterin luonteen vuoksi kuukausien paikat vaihtelivat suhteessa gregoriaaniseen kalenteriin. Esimerkiksi Hekatombaion-kuun ensimmäinen päivä sijoittui aikavälille 22. kesäkuuta — 22. heinäkuuta, ja kuukauden viimeinen päivä aikavälille 22. heinäkuuta — 21. elokuuta. Kuu- ja aurinkokalenterien tahdistamiseksi vuoteen lisättiin suunnilleen joka kolmas vuosi ylimääräinen kuukausi toistamalla Poseideon-kuukausi. Kuukausista Anthesterion ja Poseideon olivat yhteisiä joonialaisten kalenterien kanssa. Toisaalta Munikhion esiintyy vain attikalaisessa kalenterissa, kun taas yleiset joonialaiset kuukaudet Artemision ja Apaturion eivät esiinny attikalaisessa kalenterissa.[4][6]
Jokainen kuukausi oli jaettu kolmeen osaan: ensimmäinen käsitti päivät 1–10, toinen päivät 10–20 ja kolmas päivät 21–30 (kun kuussa oli 30 päivää). Ensimmäisen ja toisen osan päiviä laskettiin numerojärjestyksessä eteenpäin, kolmannen osan päiviä taaksepäin. Kuukauden ensimmäinen päivä oli Numenia eli uudenkuun pyhäpäivä. Päivät 2–10 olivat nimiltään 2. päivä kasvavaa kuuta jne. Päivät 11–20 tunnettiin vain näillä järjestysnumeroillaan. 21. päivä oli 10. päivä laskevaa kuuta ja 29. päivä puolestaan 2. päivä laskevaa kuuta; mutta jos kuukaudessa oli 29 päivää, tällöin 20. päivä oli 10. päivä laskevaa kuuta ja 28. päivä 2. päivä laskevaa kuuta. Kuun viimeinen päivä tunnettiin nimellä ”vanha ja uusi päivä” (henē kai nea), koska silloin sekä vanhan että uuden kuun ajateltiin olevan näkyvissä.[2][3] Päivä alkoi auringonlaskusta ja kesti seuraavaan auringonlaskuun.[7]
354-päiväisessä vuodessa oli yhteensä noin 60 juhlapäivää, joina vietettiin eri jumaluuksille omistettuja juhlia.[4] Kaikkien kalenterin kuukausien nimi liittyy johonkin Ateenassa järjestettyyn uskonnolliseen juhlaan. Kaikkein merkittävimpien juhlien, Panathenaian, Dionysian, Lenaian ja Thesmoforian, mukaan ei kuitenkaan oltu nimetty kuukausia; niiden mukaan nimettyjä kuukausia esiintyy kuitenkin muissa joonialaisissa kalentereissa.[1] Osa kuukausille nimen antaneista juhlista oli klassisella kaudella enää lähinnä nimiä, sillä niiden vietto oli käytännössä jo lakannut.
Juhlakalenterin kaksitoista kuukautta ja juhlat, joiden mukaan ne olivat saaneet nimensä, olivat:[1][3]
| Nimi | Aika (suunnilleen) | Päiviä | Nimen antanut juhla | Muita juhlia | |
|---|---|---|---|---|---|
| 1. | Hekatombaion Ἑκατομβαιών |
heinä-elokuu | 29 tai 30 | Hekatombaia, Apollonin kunniaksi | Panathenaia |
| 2. | Metageitnion Μεταγειτνιών |
elo-syyskuu | 29 tai 30 | Metageitnia, naapurustojuhla Apollonin kunniaksi | |
| 3. | Boedromion Βοηδρομιών |
syys-lokakuu | 29 tai 30 | Boedromia, Apollon Auttajan juhla | Eleusiin mysteerit |
| 4. | Pyanopsion Πυανοψιών |
loka-marraskuu | 29 tai 30 | Pyanopsia tai Pyanepsia, papujen keittäminen Apollonin kunniaksi | Thesmoforia |
| 5. | Maimakterion Μαιμακτηριών |
marras-joulukuu | 29 tai 30 | Maimakteria, Zeus Maimakteen kunniaksi | |
| 6. | Poseideon Ποσειδεών |
joulu-tammikuu | 29 tai 30 | Poseidea, Poseidonin kunniaksi | Maalais-Dionysia |
| 7. | Gamelion Γαμηλιών |
tammi-helmikuu | 29 tai 30 | Gamelia, hääjuhla | Lenaia |
| 8. | Anthesterion Ἀνθεστηριών |
helmi-maaliskuu | 29 tai 30 | Anthesteria, Dionysoksen kunniaksi | |
| 9. | Elafebolion Ἐλαφηβολιών |
maalis-huhtikuu | 29 tai 30 | Elafebolia, Artemis Kauriinmetsästäjättären juhla | Kaupunki-Dionysia |
| 10. | Munikhion Μουνιχιών |
huhti-toukokuu | 29 tai 30 | Munikhia, Munikhian Artemiin juhla | |
| 11. | Thargelion Θαργηλιών |
touko-kesäkuu | 29 tai 30 | Thargelia, maanviljelysjuhla Apollonin ja Artemiin kunniaksi | |
| 12. | Skiroforion Σκιροφοριών |
kesä-heinäkuu | 29 tai 30 | Skira eli Skiroforia, vuoden lopun juhla Athenen kunniaksi |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Burkert, Walter: ”Festival Calendars”, Greek Religion, s. 225–227. Cambridge: Harvard University Press, 1985.
- ↑ a b c Hannah, Robert: Greek and Roman Calendars, s. 43–44. A & C Black, 2013. ISBN 1849667519. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d Smith, William: ”Calendarium”, A Dictionary of Greek and Roman Antiquities, s. 222–232. Boston: Little, Brown and Company, 1859. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 633. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
- ↑ a b Hansen, Mogens Herman: The Athenian Democracy in the Age of Demosthenes: Structure, Principles, and Ideology, s. 135–136. University of Oklahoma Press, 1991. ISBN 0806131438.
- ↑ a b Peck, Harry Thurston: Calendarium Harpers Dictionary of Classical Antiquities. 1898. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ Hurwit, Jeffrey M.: The Athenian Acropolis: History, Mythology, and Archaeology from the Neolithic Era to the Present, s. 46. CUP Archive, 1999. ISBN 0521417864. Teoksen verkkoversio.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hannah, R.: Greek and Roman Calendars: Constructions of Time in the Ancient World. London, 2005.
- Merrit, B. D.: The Athenian Year. Berkeley, 1961.
- Mikalson, J. D.: The Sacred and Civil Calendar of the Athenian Year. Princeton, 1975.
- Pritchett, W. K. & O. Neugebauer: The Calendars of Athens. Athens, 1947.