Thesmoforia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Thesmoforia
θεσμοφόρια
Thesmoforia. Francis Davis Millet, 1894–1897.
Thesmoforia. Francis Davis Millet, 1894–1897.
Tyyppi uskonnollinen juhla Demeterin ja Koren kunniaksi
Päivämäärä Pyanopsion 11.–13. (loka-marraskuu)
Järjestämistiheys vuosittain
Paikkakunta mm. Ateena, Attika, Kreikka

Thesmoforia (m.kreik. θεσμοφόρια, lat. Thesmophoria) oli antiikin Kreikassa vietetty hedelmällisyysjuhla, joka oli omistettu Demeter Thesmoforokselle ja Korelle eli Persefonelle.[1][2] Se oli yksi laajimmin levinneitä kreikkalaisia juhlia, ja tunnetaan parhaiten Ateenasta.[3][4][5] Ateenassa juhla oli kolmipäiväinen, ja sitä vietettiin Pyanopsion-kuun 11.–13. päivä eli nykyisen loka-marraskuun aikoihin.[6]

Thesmoforia kunnioitti Demeteriä maanviljelyn ja avioliiton ja ylipäätään järjestäytyneen sivilisaation perustajana. Juhlaa yhdisti eri puolilla Kreikkaa se, että se oli tarkoitettu pelkästään naisille. Siihen kuului muun muassa hedelmällisyysrituaaleja.[3][4] Näin se erosi Eleusiin mysteereistä, jotka myös oli omistettu Demeterille ja Korelle, keskittymällä hedelmällisyyteen tässä elämässä, ei parempaan asemaan tuonpuoleisessa.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demeter Thesmoforoksen kultti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanat thesmoi (θεσμοί) ja themistes (θέμιστες) viittaavat jumalan antamiin tahtonsa ilmauksiin ja käskyihin. Varhaisina aikoina lakien katsottiin perustuvan jumalten käskyihin. Siksi samoja sanoja käytettiin joskus myös kirjoitetuista laeista, kuten Drakonin ja Solonin laeista. Koska koko yhteiskunnan synty perustui maanviljelyksen syntyyn, Demeteriä pidettiin paitsi maanviljelystä myös yhteiskuntajärjestyksestä ja laista, toisin sanoen koko sivilisaatiosta, vastaavana jumaluutena. Ateenalaiset katsoivat, että vilja ja lait oli annettu juuri heille ensimmäisinä, ja Demeter oli se, joka oli sekä antanut heille maanviljelyn taidon että perustanut avioliiton ja perheen. Näiden yhdessä katsottiin nostaneen ihmiset villien asemasta sivistykseen ja tehneen mahdolliseksi kaupunkien perustamisen.[4][8]

Demeterin patsas Knidoksesta, n. 350–330 eaa.

Tässä roolissa Demeterin epiteettejä olivat muun muassa Thesmoforos (θεσμοφόρος), Thesmia (θεσμία) ja Thesmothetis (θεσμόθετις). Järjestäytyneen yhteiskunnan perustavimpien periaatteiden katsottiin olevan tältä peräisin. Eräs perustava tähän liittyvä säädös oli ”se joka ei puhdista eikä jauha ei syö” (jota vastaava ajatus tunnetaan myös Raamatusta: ”jos joku ei suostu tekemään työtä, hänen ei pidä myöskään syödä”).[4][9][10] Muita olivat muun muassa käsky kunnioittaa vanhempia, uhrata sadon hedelmistä jumalille ja kohdella kotieläimiä hyvin.[4][11]

Ateenassa Demeteriä pidettiin myös ekklesian eli kansankokouksen suojelijana. Demeterille uhrattiin aina ennen kokouksen alkua, ja tälle myös vannottiin valoja. Vastaavasti nuoret tytöt rukoilivat Demeteriltä aviopuolisoa, ja aviovaimot vannoivat tälle olevansa uskollisia, sillä avioliiton täyttymisestä käytettiin myös sanaa thesmos, ja uskollisen vaimon sanottiin olevan enthesmos ja uskottoman athesmiōs. Thesmoforia-juhlassa rukoiltiin paitsi maan myös avioliiton hedelmällisyyden puolesta.[4]

Thesmoforian alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demeterin kultin sanottiin tulleen Attikaan gefyralaisilta. Nämä katsoivat itse olevansa lähtöisin Eretriasta, kun taas Herodotos katsoi näiden tulleen Foinikiasta. Gefyralaiset asuivat Boiotian Tanagrassa, jonka nimi aiemmin oli Gefyra. Kun kadmeialaiset ajettiin pois Boiotiasta, gefyralaiset jäivät sinne aluksi, mutta myöhemmin boiotialaiset ajoivat heidät pois, jonka jälkeen he siirtyivät Attikaan. Ateenalaiset antoivat gefyralaisille kansalaisuuden sillä ehdolla, että nämä pitivät Eleusiin Kefissos-joen sillan kunnossa, mutta pysyivät erillään muista kansalaisista. Gefyralaisilla oli kokonaan omat temppelit ja kultit, ja näihin kuului muun muassa Demeter Akhaian kultti.[4][12]

Demeter Akhaia sai epiteettinsä mahdollisesti Persefonen suremisesta (ἄχος, akhos). Kultin ja Thesmoforia-juhlan riittien on joskus katsottu olleen peräisin Thebasta, jossa se oli yksi Kadmoksen suvun ylläpitämistä kulteista, ja liittyneen puolestaan kabiireiden kulttiin. Sen taas on esitetty palautuvan Foinikiaan tai Egyptin Isis-kulttiin. Herodotoksen mukaan juhlan toivat Egyptistä Danaoksen tyttäret, jotka opettivat ne Kreikassa pelasginaisille. Kabiireiden ohella Demeteriin liittyivät eri versioissa läheisesti Hermes, Harmonia ja khariitit.[4][13]

Ateenassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ateenassa Thesmoforia-juhlaa vietettiin Pyanopsion-kuun 11.–13. päivä. Juhlan päivien nimet olivat Anodos (tai Kathodos), Nēsteia ja Kalligeneia.[4] Se sijoittui Thesmoforeionille, joka oli joko sama rakennus kuin Eleusinion Akropoliin rinteessä, joku toinen rakennus sen lähellä, tai joku rakennus Pnyks-kukkulan suunnassa.[3][14] Varsinaista Thesmoforia-juhlaa edelsivät Stenia-juhla Pyanopsion-kuun 9. päivä sekä Halimuksen demoksessa 10. päivä vietetty oma Thesmoforia, mikä teki juhlakaudesta viiden päivän pituisen.[6][4]

Thesmoforia-juhlan tapahtumista tiedetään vain vään, koska juhlista ei ollut lupa kertoa ulkopuolisille, eivätkä naiset antiikin aikana tallentaneet tietoa kirjoituksiin itse. Tästä huolimatta Aristofanes teki aiheesta komedianäytelmän Naistenjuhla (Thesmoforiazusai, 411 eaa).[3][15]

Osallistujat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thesmoforia-juhla oli avoin vain vapaille kansalaisuuden omanneille naimisissa olleille ja hyvämaineisille naisille. Orjat ja prostituoidut eivät saaneet osallistua juhliin. Osallistuminen ei myöskään mitä ilmeisimmin ollut sallittu naimattomille neidoille, mutta tämä ei voinut johtua mistään epäpuhtaudesta. Sen sijaan koska juhla oli hedelmällisyysjuhla koko kaupungin hedelmällisyyden puolesta, osallistujien oli jo täytynyt osoittaa oma hedelmällisyytensä, kun taas neitojen hedelmällisyydestä ei vielä ollut tietoa.[3][4][16]

Thesmoforiasta on usein muodostettu Aristofaneen mainintoihin perustuen kuva tuhansien naisten kokoontumisesta Pnyksillä, jossa nämä yöpyivät kolme yötä teltoissa. Tämä tarkoittaisi, että mahdollisesti kaikki aikuiset naispuoliset kansalaiset olivat tuon ajan poissa kodeistaan. Koska Thesmoforeionin paikkaa ei ole löydetty eikä naisten kokoontumis- ja yöpymispaikkaa (tai paikkoja) tunneta, naisten määrästä on kuitenkin hankala tehdä arvioita. Jos naiset todella kokoontuivat Pnyksillä, osallistujia on voinut olla jopa tuhansia. Jos kokoontumispaikka oli kuitenkin esimerkiksi Akropoliin rinteessä, osallistujia on täytynyt olla vähemmän, jolloin juhlaan ovat mahdollisesti ottaneet osaa vain ylempien yhteiskuntaluokkien naiset. On myös mahdollista, että itse juhlaan osallistuivat kaikki naiset, mutta Thesmoforeionissa suoritettuihin rituaaleihin vain eupatridien naiset.[3]

Ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niiden naisten, joilla oli joku tärkeämpi rooli juhlassa, tuli noudattaa erityistä puhtautta Pyanopsion-kuun yhdeksän ensimmäisen yön ajan, ja muun muassa pidättäytyä sukupuoliyhteydestä. Siksi seksuaalisten halujen vähentämiseksi käytettiin kaikenlaisia erikoisia keinoja. Tähän ja yleiseen puhdistautumiseen käytettiin myös yrttejä sekä syötynä että niin, että niiden päällä maattiin sängyssä. Naiset eivät myöskään saaneet syödä granaattiomenoita.[4]

Ennen varsinaisen juhlan alkua kukin demos valitsi naistensa joukosta kaksi merkittävää naista, joiden tuli suorittaa juhlassa uhrit sekä kustantaa juhla-ateriat demoksensa jäsenille aviomiestensä varoilla. Siksi tehtävään valittiin vain rikkaimpien miesten puolisoita. Aristofanes ehdotti tapaa muutettavaksi niin, että kunniatehtävä annetaisiin niille naisille, joiden pojat olivat hyödyttäneet valtiota eniten.[4]

Stenia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinainen viisipäiväinen juhlakausi alkoi Stenia (Στήνια) -juhlasta kuun 9. päivä. Naiset siirtyivät tuolloin pienissä ryhmissä Halimuksen demokseen, joka sijaitsi Attikan länsirannikolla Koliaan niemellä ja jossa oli Demeter Thesmoforokselle omistettu temppeli. Siirtyminen tapahtui oletettavasti niin, että jokaisen demoksen naiset kulkivat sinne kahden johtajansa johdolla. Kulkiessaan naiset tekivät kaikenlaista pilaa ja esittivät herjauksia, mikä kuului moniin Demeterin juhliin. Juhlan nimi saattoi viitata reitin varren pysähtymispaikkoihin, joissa pilkanteko oli erityisen härskiä, mutta kyseessä saattoi olla myös jonkun yhden tietyn paikan nimi matkan varrella.[4]

Thesmoforia Halimuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viisipäiväisen juhlakauden toisena päivänä ja varsinaista Ateenassa pidettyä Thesmoforiaa edeltäneenä päivänä eli kuun 10. päivänä pidettiin Halimukseen sijoittunut oma Thesmoforia. Juhlan sisältö tunnetaan vain huonosti. Se muisti erityisesti Persefonen ryöstöä Haadeeseen, kun tämä oli poimimassa kukkia kedolta, sekä siihen liittynyttä tapahtumaa, jossa maa samalla nielaisi Eubuleuksen siat.[4][17]

Johonkin vaiheeseen juhlaa, joko 10. tai vasta seuraavaan eli 11. päivään, sijoittui ilmeisesti edellisenä kesänä Skira-juhlassa uhrattujen porsaiden maahan kaivettujen ja nyt jo mädäntyneiden jäänteiden ylöskaivaminen.[2] Tällä muistettiin Persefonen palaamista Haadeesta. Jäänteet oli haudattu Athene Skiraksen temppelille Faleronissa, joka sijaitsi suhteellisen lähellä Halimusta.[4] Toisaalta usein on katsottu, että sikoja olisi uhrattu myös itse juhlan aikana[3] tai vain vähän ennen sitä. Mikäli näissä uhreissa oli kyse samoista maan alta kaivetuista sioista, ne eivät olisi ehtineet olla maan alla kovin kauaa.

Persefonen etsimistä jäljitellyt rituaali tunnettiin nimellä diōgma (δίωγμα).[4] Kenties juuri sen aikana uhriporsaiden jäänteet kaivettiin ylös. Kaivannot, jossa jäänteet olivat, tunnettiin nimellä megara (μέγαρα, yksikössä μέγαρον, megaron), ja jäänteet ylös kaivaneet naiset nimellä antlētriai (ἀντλητρίαι). Näiden naisten tuli pysyttäytä puhtaina kolme päivää ennen rituaalia.[3][4]

Porsaiden jäänteet sijoitettiin alttarille. Uskottiin, että niiden sekoittaminen siemenviljaan ja sekoituksen kylväminen pelloille tuo hedelmällisyyttä. Kyse oli näin maanviljelysmagiasta, ja rituaali on luonteeltaan hyvin vanhan oloinen ja jo vieras klassisen kauden kreikkalaiselle hengelle.[3][4] Sika oli yleinen uhri Demeterille, ja on selitetty eri tavoin. Triptolemoksen, joka ensimmäisenä viljeli maata, kerrottiin uhranneen Demeterille hänen satonsa syöneen sian. Toisaalta sika oli hedelmällisuuden symboli, ja myös naisen kohtua kutsuttiin porsaaksi (χοῖρος, khoiros). Kolmanneksi sika oli yleinen puhdistusuhri ja toimi uhrina myös Eleusiin mysteereissä. Neljänneksi sika voitiin nähdä Demeterinä itsenään valepuvussa, ja uhrattiin näin itselleen samalla tavalla kuin Dionysoksen kultti voidaan tulkita tämän itsensä uhraamiseksi.[4]

Anodos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaisen juhlan ensimmäinen päivä, Pyanopsion-kuun 11. päivä, tunnettiin nimellä Anodos (Ἄνοδος) ja joskus nimellä Kathodos (Κάθοδος). Naiset palasivat varhain aamulla kulkueena Halimuksesta Ateenaan, ja kantoivat päittensä päällä pyhiä kirjoja, joissa olivat Demeterin antamat lait. Kulkueen määränpäänä oli Thesmoforeion.[5][4]

Päivän nimi Anodos (”nousu”) on selitetty kahdella tavalla. Se voi viitata siihen, että kulkue nousi rannikolta kaupunkiin ja ylempänä sijainneelle Thesmoforeionille. Toisaalta se voi viitata sikojen jäänteiden ylöskaivamiseen ja Persefonen paluuseen, jolloin rituaali on saattanut sijoittua vasta tähän päivään.[3][4]

Nesteia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhlan toisen päivän nimi oli Nēsteia (Νηστεία). Se sijoittui kuun 12. päivään. Tuona päivänä naiset paastosivat, toisin sanoen pidättäytyivät yhdeksi päiväksi Demeterin antimista, mahdollisesti kunnioituksesta niiden merkitystä kohtaan. Paasto liittyi mahdollisesti myös siihen, että Demeterin itsensä sanottiin paastonneen Persefonea surressaan. Myös Eleusiin mysteereihin kuului yhdeksän päivän paasto. Roomassa paastottiin vastaavasti Cereen juhlien yhteydessä.[4][18]

Paaston aikana naiset istuivat maassa pehmikkeenään tyynyt tai patjat. Juhlaan kuului myös kuuluvaa suremista ja valittamista ja surun ilmaisemista monin näkyvin tavoin, mikä kaikki kuulostaa alkuperältään itämaiselta, ja minkä Epimenideen ja Solonin kerrotaan yrittäneen kitkeä pois kultista.[4][19] Aristofaneen säilynyt komedia Naistenjuhla (Thesmoforiazusai, ”Thesmoforiaa viettävät naiset”) sijoittuu Nēsteia-päivään.[4][20]

Kalligeneia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhlan viimeisen päivän nimi oli Kalligeneia (Καλλιγένεια). Se sijoittui kuun 13. päivään ja oli suuren ilonpidon päivä vastapainona edellisten päivien kieltäymyksille. Tuona päivänä naiset rukoilivat hedelmällisyyttä omille kohduilleen Kalligeneialta.[3] Kalligeneia, ”Kaunissyntyinen”, oli mahdollisesti Demeterin epiteetti Persefonen äitinä. Pseudo-Apollodoros esitti Kalligeneian kuitenkin Maaksi, Aristofanes Demeterin hoitajaksi ja eräät muut Zeuksen ja Demeterin tyttäreksi. Päivään kuului erilaisia juhlallisuuksia ja tanssia, sekä uhreja, joidenkin lähteiden mukaan ainoana juhlan päivistä. Silloin kerrotaan syödyn rivoihin muotoihin leivottuja kakkuja.[5][4]

Aristofaneen toinen, kadonnut Thesmoforiazusai-niminen näytelmä sijoittui ilmeisesti Kalligeneia-päivään. Athenaioksen mukaan Demetrios Troizenlainen kutsui näytelmää nimellä Thesmoforiasasai (”Thesmoforiaa viettäneet naiset”), mikä antaisi ymmärtää, että joidenkin mielestä varsinainen juhla oli tuossa vaiheessa jo ohi.[4][21]

Päivä päättyi rituaaliin, joka tunnettiin nimellä zēmia (ζημία). Se oli jonkinlainen syntiuhri, jolla sovitettiin mahdollisesti juhlan aikana tehdyt lukuisat loukkaukset ja pilkka.[4]

Muualla Kreikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manner-Kreikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thebassa Demeter Thesmoforoksen temppeli sijaitsi Kadmeialla, ja kultti oli yksi kaupungin tärkeimpiä.[22] Thesmoforiaa vietettiin vuosittain myös Drymoksessa Fokiissa.[23] Megarassa oli Demeter Thesmoforoksen temppeli.[24] Argoksen kerrottiin saaneen Demeterin kultin Danaoksen tyttäriltä.[25] Demeterin temppeleissä Aiginalla ja Troizenissa oli samanlaiset kulttimenot kuin Attikassa.[26] Aiginalla, Troizenissa ja Epidauroksessa Demeteriä ja Korea palvottiin nimillä Damia ja Auksesia.[4][27]

Thesmoforia tunnetaan myös Spartasta sekä muualta Lakoniasta.[28] Akhaian Pellenessä oli puolestaan Demeter Mysialle omistettu seitsenpäiväinen juhla, josta osa oli tarkoitettu vain naisille.[29] Arkadiassa säilyi alkuperäinen Demeter Thesmoforoksen kultti, sillä alue ei tullut doorilaisten valtaamaksi.[4] Ainakin Megalopoliissa oli Demeterin temppeli, johon saivat astua vain naiset, mikä viittaa thesmoforiseen kulttiin, ja myös Feneoksessa oli Demeter Thesmian temppeli.[30]

Saaristossa ja siirtokunnissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euboialla Thesmoforia tunnetaan erityisesti Eretriasta.[31] Kreeta oli hyvin vanha Demeterin palvonnan keskus,[32] ja paikallisista kalentereista tunnetaan kuukaudet Eleusinios ja Thesmoforios. Kreetalta kultti omaksuttiin Parokselle, jossa se oli yksi tärkeimmistä.[33] Demeterin pappeuden alullepanijana saarella pidettiin myyteissä Kabarnosta, joka neuvoi Demeterille, minne Persefone oli viety. Kaupungin arkistoja säilytettiin Demeterin temppelissä.[34] Parokselta kultti omaksuttiin Thasokselle.[4][35]

Thesmoforiaa vietettiin Deloksella, sekä Kyproksella, jossa sen tiedetään olleen yhdeksänpäiväinen.[4][36] Thesmoforinen kultti tunnetaan Vähästä-Aasiasta Efesoksesta,[37] Miletoksesta,[38] Laodikeiasta,[39] Smyrnasta[40] ja Prienestä.[41] Se tunnetaan myös Makedoniasta,[42] Traakiasta Abderasta,[43] ja niinkin kaukaa kuin Pantikapaionista.[44]

Demeterin kultti tuli Sisiliaan Kreikasta. Syrakusassa Thesmoforiaa eli Demetriaa vietettiin keväisin, kun taas kesällä vietettiin Koreia-juhlaa.[45] Thesmoforiaa vietettiin myös Akragaassa.[46] Katanesta tunnetaan pelkästään naisille omistettu Demeterin juhla.[47] Erityisesti Demeterin kulttikeskuksena saarella oli Henna, jota pidettiin sinä paikkana, jonka läheisyydessä Haades sieppasi Persefonen.[48]

Demeteriä palvottiin laajalti Neapoliissa ja sitä ympäröineellä kreikkalaisalueella.[4] Siihen perustunut Cereen kultti oli ainoa vierasperäinen mysteerikultti, jonka roomalaiset hyväksyivät maassaan. Kreikkalaiset Demeterin papittaret saivat jo varhain Rooman kansalaisuuden.[4][49] Kymessä eli Cumaessa Demeter Thesmoforoksen papittaren toimi oli matroonoitten arvostetuin kunniatehtävä.[4][50] Se tunnetaan myös Pompejista.[51]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Liddell, Henry George & Scott, Robert: θεσμοφόρια, τά A Greek-English Lexicon. 1940. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  2. a b Roberts, J. W.: City of Sokrates: An Introduction to Classical Athens, s. 126–127. Routledge, 1998. ISBN 0203194799.
  3. a b c d e f g h i j k Dillon, Matthew: Girls and Women in Classical Greek Religion, s. 110–120. Routledge, 2003. ISBN 1134365098. Teoksen verkkoversio.
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai Smith, William & Wayte, William & Marindin, G. E.: ”Thesmophoria”, A Dictionary of Greek and Roman Antiquities. Boston: Little, Brown and Company, 1890. Teoksen verkkoversio.
  5. a b c Peck, Harry Thurston: Thesmophoria Harpers Dictionary of Classical Antiquities. 1898. Viitattu 5.11.2018.
  6. a b Mikalson, Jon D.: The Sacred and Civil Calendar of the Athenian Year, s. 71–73. Princeton Legacy Library. Princeton University Press, 2015. ISBN 1400870321. Teoksen verkkoversio.
  7. Eleusinion in the City Stoa.org. Viitattu 5.11.2018.
  8. Lukianos: Timon eli Ihmisvihaaja 17; Aiskhylos: Seitsemän Thebaa vastaan 753; Sofokles: Kuningas Oidipus 1498; Euripides: Foinikian naiset 18; Platon: Meneksenos 238.
  9. Diogenianos: Peri glosson 5.17: ”ἢν μὴ καθάρῃς κἀλέσῃς οὐ μὴ φάγῃς”.
  10. 2 Thes. 3:10, vrt. 1 Moos. 3:19
  11. Pausanias: Kreikan kuvaus 1.37.
  12. Herodotos: Historiateos 5.57, 5.61.
  13. Herodotos: Historiateos 2.171.
  14. Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 633. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  15. Habash, Martha: The Odd Thesmophoria of Aristophanes' Thesmophoriazusae Duke University. Viitattu 21.1.2019.
  16. Aristofanes: Naistenjuhla 294, 472, Naishallitus 443.
  17. Pausanias: Kreikan kuvaus 1.31.1.
  18. Plutarkhos: Isiksestä ja Osiriksesta 69; Aristofanes: Linnut 1517.
  19. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Solon 12, 21; vrt. Herodotos: Historiateos 6.58.
  20. Sources for Thesmophoria msu.edu. Viitattu 21.1.2019.
  21. Athenaios: Deipnosofistai 1.29.
  22. Pausanias: Kreikan kuvaus 9.16.5; Ksenofon: Hellenika 5.2.29.
  23. Pausanias: Kreikan kuvaus 10.33.12.
  24. Pausanias: Kreikan kuvaus 1.42.6.
  25. Herodotos: Historiateos 2.171.
  26. Herodotos: Historiateos 6.83, 6.91; Pausanias Kreikan kuvaus 2.32.
  27. Herodotos: Historiateos 5.82.
  28. Pausanias: Kreikan kuvaus 4.17.1; CIG 1435.
  29. Pausanias: Kreikan kuvaus 7.27.9–10.
  30. Pausanias: Kreikan kuvaus 8.15.4, 8.36.6.
  31. Plutarkhos: Kreikkalaisia kysymyksiä (Quaest. Graec.) 31 = 2.298.
  32. Homeerinen hymni Demeterille 123; Hesiodos: Jumalten synty (Theogonia) 971.
  33. Herodotos: Historiateos 6.134–135.
  34. CIG 2384, 2557.22.
  35. Pausanias: Kreikan kuvaus 10.283.
  36. Athenaios: Deipnosofistai 3.109.
  37. Herodotos: Historiateos 6.16.
  38. Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Μίλητος
  39. CIG 4000.
  40. CIG 3194, 3211.
  41. CIG 2907.
  42. Polybios: Historiai 15.29.8.
  43. Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 9.43.
  44. CIG 2106–2108.
  45. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 5.4.
  46. Polyainos: Strategemata 5.1.
  47. Cicero: Verrestä vastaan (In Verr.) 4.45.
  48. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 5.32; Ovidius: Muodonmuutoksia 5.385-408; Claudianus: De Rapt. Proserp. 2.
  49. Cicero: Lait (De Leg.) 2.9.21; Pro Balbo 24.55.
  50. Plutarkhos: Naisten rohkeita tekoja 26 = 2.262.
  51. CIG 5865.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]