Astrid Lindeberg
| Astrid Lindeberg | |
|---|---|
 Lindeberg (oikealla) ja Valve Lüütsepp 1960-luvulla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. kesäkuuta 1942 Tartto, Viron SNT |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Koripalloilija | |
| Lempinimi | Asti[1] |
| Pituus | 168 cm[2] |
| Pelaajaura | |
| Seurajoukkueet | |
| 1956–1967 1967–1970 |
Tartu TRÜ Lahden Sampo |
| Maajoukkueet | |
| 1961–1967 1965 1967–1969 |
 Viro Neuvostoliitto Suomi |
| Ottelut (pisteet) |
Viro: 40 Neuvostoliitto: 6 Suomi: 7 (117) |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi
| |||
| Naisten koripallo | |||
| PM-turnaus | |||
 Kultaa |
Lahti 1967 | ||
Astrid ”Asti” Lindeberg (vuosina 1967–1983 Määttänen;[3] s. 1. kesäkuuta 1942 Tartto, Viron SNT, Neuvostoliitto[1]) on virolaissyntyinen suomalainen koripalloilija ja kieltenopettaja. Hän edusti koripallouransa aikana kolmea naisten maajoukkuetta. Viron maajoukkuetta hän edusti 40 pelissä vuosina 1961–1967, Neuvostoliiton joukkueessa hän pelasi kuudessa pelissä vuonna 1965 ja Suomen maajoukkuetta hän edusti seitsemässä pelissä vuosina 1967–1969.[1][3] Seurajoukkueissa hän voitti neljä Viron mestaruutta ja kaksi Suomen mestaruutta.[1] Peliuransa jälkeen hän toimi Helsingissä venäjän ja viron kielen lehtorina, kirjoitti useita oppikirjoja ja oli kieltenopettajana Yleisradion televisio- ja radio-ohjelmissa.[3]
Lindeberg on ainoa kolmessa eri maajoukkueessa pelannut suomalainen koripalloilija[4][5] ja ensimmäinen naisten SM-sarjan ulkomaalaislähtöinen pelaaja, joka sai Suomen kansalaisuuden.[6] Hänet valittiin vuonna 1967 Suomen parhaaksi naiskoripalloilijaksi[1] ja Suomen kuudenneksi parhaaksi naisurheilijaksi.[7]
Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lindeberg syntyi Tartossa 1. kesäkuuta 1942. Hän aloitti koripalloilun vuonna 1954 ja pääsi Neuvostoliiton tyttöjen maajoukkueseen ensimmäisen kerran vuonna 1958.[1] Hän edusti seuratasolla Tarton yliopiston koripallojoukkuetta vuosina 1956–1967,[8] voitti seurassa neljä Viron mestaruutta ja neljä Viron cupia ja sijoittui Neuvostoliiton mestaruussarjassa parhaimmillaan neljänneksi. Hänelle myönnettiin Neuvostoliiton korkein ansiomerkki urheilusaavutuksista, mestariurheilijan ansiomerkki.[1][3] Helmikuussa 1967 Lindeberg siirtyi edustamaan Lahden Sampoa.[9] Hän pelasi seurassa neljällä kaudella, toimi joukkueen kapteenina ja voitti SM-kultaa vuosina 1969 ja 1970, SM-hopeaa vuonna 1968 ja SM-pronssia vuonna 1967. Lisäksi hän valmensi Lahdessa kahta oppikoulujoukkuetta. Hän lopetti urheilu-uransa vuonna 1970.[1][2]
Nuorena Lindeberg pelasi neljä ottelua Neuvostoliiton tyttöjen maajoukkueessa. Aikuisten tasolla hän edusti uransa aikana kolmea maajoukkuetta: Viroa, Neuvostoliittoa ja Suomea. Viron maajoukkueessa hän pelasi 40 peliä vuosina 1961–1967, Neuvostoliiton maajoukkueessa kuusi peliä vuonna 1965 ja Suomen joukkueessa, jossa hän toimi kapteenina, seitsemän peliä vuosina 1967–1969. Suomen maajoukkueessa hän osallistui kahdesti Pohjoismaiden mestaruusturnaukseen, jonka voitti Lahdessa vuonna 1967.[1][3][2] Määttänen teki tuolloin finaalissa yli puolet Suomen joukkueen pisteistä.[10]
Lindeberg oli vuosina 1967–1983 naimisissa jääkiekkoilija ja jääkiekkovalmentaja Raimo Määttäsen kanssa.[3][1]
Opetusura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lindeberg valmistui vuonna 1966 Tarton yliopistosta pääaineenaan viron kielen filologia ja vuonna 1972 Helsingin yliopistosta pääaineenaan venäjän ja itämerensuomalaisten kielten filologia. Hän toimi vuodesta 1967 lähtien Helsingissä viron ja venäjän kielen lehtorina.[3]
Yleisradio alkoi tammikuussa 1975 esittää venäjän kielen kielikurssiohjelmaa Raz dva tri, jonka opettajana Lindeberg toimi yhdessä Anna Strengellin kanssa. Kaksi vuotta kestäneeseen kurssiin kuului televisio-ohjelman lisäksi oppikirjoja, ryhmäopiskelua, kirjekurssi, äänitteitä ja valtakunnallinen loppukoe.[11] Lindeberg oli opettajana myös 1980-luvun puolivälissä esitetyssä kolme ja puoli vuotta kestäneessä opetusohjelmassa Pozaluista, jossa seurattiin Heikki Kinnusen matkaa Moskovaan ja opeteltiin venäjää.[12][13] Pozaluistan kurssikirja sai myös Kouluhallituksen hyväksynnän koulukäyttöä varten.[14] Lisäksi Lindeberg on ollut suunnittelemassa ja tekemässä viron kielen Tere-kurssia, johon kuului radio- ja televisio-ohjelmia, kasetti ja oppikirja[15] sekä radiokurssia Eesti ring oheismateriaaleineen.[16]
Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kausi | Joukkue | Sarja | O | MIN | PK % | 3P % | 1P % | PTS |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1956–1957 | TRÜ IV | Meistriliiga | 2 | 5,5 | 0 % | – | 0 % | 0 |
| 1957–1958 | TRÜ II | Meistriliiga | 8 | 30,3 | 45,3 % | – | 40,0 % | 8,3 |
| 1958–1959 | TRÜ | Meistriliiga | 6 | 26,3 | 40,6 % | – | 66,7 % | 6,0 |
| 1959–1960 | TRÜ IV | Meistriliiga | 7 | 29,9 | 44,4 % | – | 76,7 % | 12,4 |
| 1960–1961 | TRÜ IV | Meistriliiga | 14 | 39,1 | 47,4 % | – | 53,3 % | 16,4 |
| 1961–1962 | TRÜ | Meistriliiga | 5 | 25,0 | 46,3 % | – | 87,5 % | 11,4 |
| 1962–1963 | TRÜ | Meistriliiga | ei tietoja | |||||
| 1963–1964 | TRÜ | Meistriliiga | ei tietoja | |||||
| 1964–1965 | TRÜ | Meistriliiga | 11 | 25,2 | 51,8 % | – | 71,4 % | 14,2 |
| 1965–1966 | TRÜ | Meistriliiga | 7 | 34,6 | 40,0 % | – | 75,0 % | 20,0 |
| 1966–1967 | TRÜ | Meistriliiga | 7 | 21,3 | 47,2 % | – | 60,0 % | 10,0 |
| Sampo | SM-sarja | ei tietoja | ||||||
| 1967–1968 | Sampo | SM-sarja | 2 | ei tietoja | 19,0 | |||
| 1968–1969 | Sampo | SM-sarja | 2 | ei tietoja | 19,0 | |||
| 1969–1970 | Sampo | SM-sarja | 8 | ei tietoja | 22,8 | |||
| Lähteet: Eesti Korvpalliliit,[8] Suomen Koripalloliitto[2] | ||||||||
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j Salmenkylä, Matti: ”Astrid Määttänen”. Teoksessa Urheilumme kasvot. Osa 3 Palloilu, s. 875. Jyväskylä: Scandia Kirjat, 1973.
- ↑ a b c d Astrid Määttänen Basket.fi. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 30.3.2023.
- ↑ a b c d e f g Lindeberg, Astrid 29.3.2020. Eesti spordi biograafiline leksikon. Viitattu 30.3.2023. (viroksi)
- ↑ Urheilutiedon SM-kilpailu 2003: 100 kysymystä 19.5.2003. Ilta-Sanomat. Viitattu 30.3.2023.
- ↑ Urheilutiedon SM-kilpailu 2003: Vastaukset 19.5.2003. Ilta-Sanomat. Viitattu 30.3.2023.
- ↑ Aulio, Erkki: Dana Aaltonen suomalaisena Alun riveihin (vain tilaajille) 4.1.1994. Helsingin Sanomat. Viitattu 30.3.2023.
- ↑ TMP johtaa. Helsingin Sanomat, 11.12.1967, nro 315, s. 21. Näköislehti (vain tilaajille). Viitattu 31.3.2023.
- ↑ a b Astrid Lindeberg Eesti Korvpalliliit. Viitattu 30.3.2023. (viroksi)
- ↑ Astrid Määttänen teki 27 pistettä avauksessa. Helsingin Sanomat, 13.2.1967, nro 42, s. 16. Näköislehti (vain tilaajille). Viitattu 30.3.2023.
- ↑ Suomen naisille koripallon PM. Helsingin Sanomat, 1.4.1967, nro 68, s. 42. Näköislehti (vain tilaajille). Viitattu 31.3.2023.
- ↑ Fogelholm, Sonja: Yy, kaa, koo! Raz dva tri -kielikurssilla opittiin puhumaan venäjää Yle Elävä arkisto. 29.1.2016. Yleisradio. Viitattu 30.3.2023.
- ↑ Fogelholm, Sonja: Pozaluista seurasi Heikki Kinnusen kielimatkaa Neuvostoliittoon Yle Elävä arkisto. 23.12.2014. Yleisradio. Viitattu 30.3.2023.
- ↑ Pääkkönen, Sirpa: Venäjän jatkokurssi aloittaa kielisyksyn. Helsingin Sanomat, 14.9.1986, nro 250, s. 103. Näköislehti (vain tilaajille). Viitattu 30.3.2023.
- ↑ Möttölä, Marjatta: Kolmivuotinen venäjän peruskurssi alkaa lokakuussa – Ensin kerrataan aakkoset. Helsingin Sanomat, 5.9.1985, nro 241, s. 53. Näköislehti (vain tilaajille). Viitattu 30.3.2023.
- ↑ Pääkkönen, Sirpa: Tiivis viron kielen alkeiskurssi kuvattiin itsenäistyvässä maassa. Helsingin Sanomat, 18.3.1992, nro 77, s. D 11. Näköislehti (vain tilaajille). Viitattu 30.3.2023.
- ↑ Radio johdattaa eestin kieleen. Helsingin Sanomat, 22.9.1982, nro 255, s. 55. Näköislehti (vain tilaajille). Viitattu 31.3.2023.
|
