Antimakhos Kolofonlainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antimakhos Kolofonlainen
Ἀντίμαχος ὁ Κολοφώνιος
Henkilötiedot
Syntynyt400-luku eaa.
Klaros
Kuollut400/300-luku eaa.
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kielimuinaiskreikka (eeppinen)
Aikakausi antiikki
Kirjallinen suuntauseeppinen runous, elegiarunous
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Antimakhos Kolofonlainen (m.kreik. Ἀντίμαχος ὁ Κολοφώνιος, Antimakhos ho Kolofōnios, lat. Antimachus; 400-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen eeppinen ja elegiarunoilija, joka oli kotoisin Klaroksesta läheltä Kolofonia.[1][2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antimakhos oli Hipparkhoksen poika ja kotoisin Kolofonin alueisiin kuuluneesta Klaroksesta. Siksi häntä kutsutaan useimmiten kolofonlaiseksi.[2][3] Hän eli peloponnesolaissodan lopulla, toisin sanoen 400-luvun eaa. loppupuolella.[4] Sudan mukaan Antimakhos olisi ollut Panyassiksen oppilas, jolloin hän olisi kuulunut jo varhaisempaan aikaan, mutta tätä vastaan puhuu se, että hänet mainitaan Lysandroksen ja Platonin yhteydessä.[2][5] Hänen opettajakseen on arveltu myös Stesimbrotosta.[1]

Plutarkhos kertoo, että Antimakhos kilpaili erästä Nikeratos Herakleialaista vastaan Samoksen Heraionissa Lysandreia-juhlassa, joka oli nimetty Lysandroksen kunniaksi.[2] Tämän täytyy sijoittua ennen vuotta 395 eaa.[1] Nikeratos vei voiton ja sai palkintonsa Lysandrokselta itseltään, kun taas epäonnistumiseensa pettynyt Antimakhos tuhosi oman runonsa. Platon, joka oli tuolloin vielä nuori, sattui olemaan paikalla ja lohdutti runoilijaa. Cicero kertoo Antimakhoksen ja Platonin kohtaamisesta eri tavalla ja sijoittaa sen selvästi eri aikaan ja todennäköisesti myös eri paikkaan. Ciceron mukaan Antimakhos nimittäin luki kerran suurelle yleisölle Thebais-runoelmaansa. Yleisö kyllästyi kuulemaansa, ja poistui yksi kerrallaan Platonia lukuun ottamatta. Antimakhoksen kerrotaan sanoneen: ”Jatkan silti lukemista, sillä yksi Platon vastaa tuhansia muita kuulijoita”. Samantapaisen anekdootin kertoo myös Antagoras. Saman aiheen toistuminen voi tarkoittaa sitä, että tarinat on keksitty joko kuvaamaan runoilijan teosten epäkiinnostavuutta tai sitä, että vaikka hänen runoutensa ei ollutkaan suuren yleisön mieleen, oppineet kuitenkin arvostivat sitä.[2]

Muutoin Antimakhoksen elämästä tiedetään antiikin lähteistä vain hänen rakkautensa Lydeä kohtaan. Tämä oli joko Antimakhoksen vaimo tai rakastajatar. Antimakhos seurasi rakastaan Lyydiaan, mutta tämä vaikuttaa kuolleen melko pian tämän jälkeen. Antimakhos palasi Kolofoniin ja haki lohdutusta kirjoittamalla elegian nimeltä Lyde, jota kiitettiin antiikin aikana suuresti.[2][6]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thebais[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antimakhoksen pääteos oli hänen eeppinen runoelmansa Thebais (Θηβαΐς, Thēbais). Sen aiheena oli seitsemän sotaretki Thebaa vastaan. Porfyrios sanoo Antimakhoksen kuvanneen aihettaan niin laveasti, että 24 kirjassa hänen seitsemän sankariaan eivät olleet vielä päässeet edes Thebaan asti.[2][7] Näin loppuosassa hänen on täynyt kuvata varsinainen taistelu, ja lisäksi hän käsitteli todennäköisesti myös epigonien myöhemmän sodan.[2][8] Näin eepoksen on täytynyt olla erittäin pitkä.[2]

Eepos oli täynnä mytologisia kertomuksia, ja siihen oli sisällytetty kaikki mikä liittyi vähänkin sen aiheeseen. Näin laajan teoksen rakenteen hallitseminen oli vaikeaa, ja siksi Quintilianus arvosteli teoksen rakennetta huonoksi ja tunteidenilmaisua epäonnistuneeksi.[9] Antimakhoksen tyyli poikkesi merkittävästi homeerisen runouden yksinkertaisesta ja helposta soljunnasta. Hän lainasi ilmaisuja tragediakirjailijoilta ja käytti usein doorilaisia muotoja.[2][10]

Eepoksellaan Antimakhos näyttäytyy aleksandrialaisen koulukunnan runoilijoiden edelläkävijänä. Nämä kirjoittivat samaan tapaan enemmän toisille oppineille kuin suurelle yleisölle. Aleksandrialaiset grammaatikot sijoittivatkin Antimakhoksen toiselle sijalle eeppisten runoilijoiden joukossa, ja keisari Hadrianuksen kerrotaan suosineen hänen teoksiaan jopa ohi Homeroksen.[2][11]

Lyde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elegia Lyde (Λὐδή, Lydē) oli varsin pitkä ja kertoi kaikkien niiden myyttisten sankareiden epäonnisista kohtaloista, jotka olivat Antimakhoksen itsensä tavoin joutuneet todistamaan rakkaansa varhaista kuolemaa.[2][12] Näin se sisälsi suuren määrän mytologista ja muinaishistoriallista aineistoa. Tästä syystä, ennemmin kuin elegian runollisen arvon vuoksi, Agatharkhides teki siitä lyhennelmän.[2][13]

Muut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antimakhoksen nimiin on laitettu myös seuraavat teokset, mutta kaikissa näissä kirjailijaa ei täsmennetä tarkemmin, ja kyseessä voisi olla myös Antimakhos Teoslainen tai Antimakhos Heliopolislainen:[2]

  • Artemis (Ἄρτεμις)[14]
  • Delta (Δέλτα)[15]
  • Iakhine (Ἰαχίνη, Iakhinē)[16]
  • Kentauromakhia (Κενταυρομαχία) – mahdollisesti Antimakhoksen nimiin laitettu[17]

Sudan mukaan Antimakhos olisi ollut myös grammaatikko, ja erään perinteen mukaan hän olisi tehnyt uudistetun tekstilaitoksen homeerisista eepoksista, mutta tähän liittyy paljon epäselvyyttä. Antimakhoksen teoksista on säilynyt nykyaikaan vain katkelmia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Antimachus Oxford Reference. Viitattu 10.5.2021.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o Smith, William: ”Antimachus (3)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio.
  3. Cicero: Brutus 51; Ovidius: Tristia 1.6.1.
  4. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 13.108.
  5. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja (Rinnakkaiselämäkerrat), Lysandros 18; Proklos: Kommentaari Platonin Timaiokseen (Ad Plat. Tim.) I s. 28.
  6. Athenaios: Deipnosofistai 13.598.
  7. Porfyrios: Ad Horat. ad Pison. 146
  8. Skolia Aristofaneen Rauhaan 1268.
  9. Quintilianus: Puhujan kasvatus 10.1.53; vrt. Dionys. De verb. Compos. 22.
  10. Skolia Nikandroksen Theriakaan 3.
  11. Dion Kassios: Historiae Romanae 69.4; Aelius Spartianus: Historia Augusta, Hadrianus 5.
  12. Plutarkhos: Lohdutuskirjoitus Apolloniokselle (Consolatio ad Apollonium) 106b.
  13. Fotios: Bibliotheke 171.
  14. Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Κοτύλαιον.
  15. Athenaios: Deipnosofistai 7.300.
  16. Etymologicum Magnum, Ἀβολήτωρ.
  17. Natal. Com. 7.4.