Panyassis (runoilija)
| Panyassis | |
|---|---|
| Πανύασσις | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 505/500 eaa. Halikarnassos |
| Kuollut | n. 460/457 eaa. |
| Ammatti | runoilija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | muinaiskreikka (eeppinen) |
| Aikakausi | antiikki |
| Kirjallinen suuntaus | eeppinen runous |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Panyassis (m.kreik. Πανύασσις, joskus myös Panyasis, Πανύασις, Pannyasis, Παννύασις; n. 505/500–460/457 eaa.) oli antiikin kreikkalainen eeppinen runoilija, joka oli kotoisin Halikarnassoksesta Kaariasta.[1][2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sudan mukaan Panyassis oli Polyarkhoksen poika ja kotoisin Kaarian Halikarnassoksesta Vähästä-Aasiasta.[3] Myös Pausanias ja Klemens Aleksandrialainen mainitsevat hänet halikarnassoslaisena. Duris sen sijaan sanoo hänen olleen samoslainen.[2][4] Panyassis kuului erääseen Halikarnassoksen ylhäisimmistä suvuista, ja oli sukua historioitsija Herodotokselle, vaikkakin tarkkaa sukulaissuhdetta ei tiedetä varmuudella. Erään tiedon mukaan he olisivat olleet serkuksia, sillä Herodotoksen isä Lykses olisi ollut Polyarkhoksen veli. Toisen tiedon mukaan Panyassis olisi ollut Herodotoksen eno, sillä Herodotoksen äiti Rhoeo tai Dryo olisi ollut Panyassiksen sisar.[2][3]
Tutkijat ovat olleet erimielisiä siitä, kumpaa ristiriitaisista kertomuksista tulisi pitää uskottavampana, mutta yleisimmin on suosittu jälkimmäistä näkemystä eli sitä, että Panyassis olisi ollut Herodotoksen eno. Panyassis alkoi olla tunnettu noin vuonna 489 eaa. ja toimi ainakin vuoteen 467 eaa. saakka, mihin vuoteen Suda hänet sijoittaa.[2] Halikarnassoksen tyranni Lygdamis II tuomitsi Panyassiksen kuolemaan osallisuudesta aristokraattien vastaiseen salaliittoon, ja tämä sijoittunee samaan vuoteen kuin milloin Herodotos jätti kotikaupunkinsa, toisin sanoen noin vuoteen 460–457 eaa.[1][2]
Panyassiksen runot eivät vaikuta tehneen suurta vaikutusta vielä hänen aikalaisiinsa tai heti seuranneisiin sukupolviin, sillä klassisen kauden suuret kirjailijat eivät mainitse häntä. Myöhempinä aikoina hänen eepoksiaan luettiin kuitenkin paljon, ja aleksandrialaiset grammaatikot lukivat hänet viiden tärkeimmän eeppisen runoilijan joukkoon yhdessä Homeroksen, Hesiodoksen, Peisandroksen ja Antimakhoksen kanssa. Jotkut jopa vertasivat häntä Homerokseen itseensä.[2][3][5] Panyassis oli välittävässä roolissa myöhäisempien kyklisten runoilijoiden ja Antimakhoksen oppineempien runojen välillä. Antimakhoksen sanotaan olleen hänen oppilaansa,[2] mutta ajoitusten vuoksi tämä ei välttämättä pidä paikkaansa.[6]
Halikarnassoksesta myös kotoisin ollutta filosofi Panyassista on arveltu runoilija Panyassiksen pojanpojaksi.[7]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antiikin ajan lähteet mainitsevat kaksi Panyassiksen nimiin laitettua eeposta:
- Herakleia (Ἡράκλεια, Hērakleia)[8] tai Herakleias (Ἡρακλειας, Hērakleias),[3] – eepos, joka kertoi Herakleen seikkailuista. Se koostui 14 kirjasta ja käsitti 9 000 runosäettä. Eepos oli Panyassiksen tunnetuin. Se vaikuttaa kertoneen vain lyhyesti tapahtumista, joita muut runoilijat olivat jo käsitelleet, ja laajemmin Herakleen vaiheista esimerkiksi Vähässä-Aasiassa, Libyassa ja hesperidien luona.
- Ionika (Ἰωνικά, Iōnika) – eepos, joka kertoi Neleuksen, Kodroksen ja Joonian siirtokuntien vaiheista oletettavasti samaan tapaan kuin muut muinaishistoriat, jotka kertoivat eri kaupunkien perustamisesta. Se käsitti 7 000 runosäettä. Sudan mukaan runoelma olisi kirjoitettu pentametrissa, mutta on pidetty epätodennäköisenä, että niinkin pitkä runoelma olisi vielä noin varhaisessa vaiheessa kirjoitettu pelkästään kyseisessä runomitassa. Koska runoelmasta ei tunneta suoria lainauksia, asiasta ei ole kuitenkaan enempää tietoa.[2]
Panyassiksen tuotannosta on säilynyt nykyaikaan vain katkelmia. Kahdesta laajimmasta säilyneestä katkelmasta näkyy, että Panyassis pidättäytyi eeppisen runouden vanhassa joonialaisessa, homeerisessa muodossa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Panyassis”, Antiikin käsikirja, s. 402. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- ↑ a b c d e f g h i Smith, William: ”Panyasis (1)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d Suda, Πανύασις.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 10.8.5; Klemens Aleksandrialainen: Stromateis 6.2.52.
- ↑ Dionys.: De Vet. Script. Cens. 100.2, s. 419, ed. Reiske; Quintilianus: Puhujan kasvatus X.1.54.
- ↑ Smith, William: ”Antimachus (3)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Smith, William: ”Panyasis (2)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Athenaios: Deipnosofistai 9.469d. 498c.