Andy Kaufman
Andrew Geoffrey "Andy" Kaufman (17. tammikuuta 1949 New York, Yhdysvallat – 16. toukokuuta 1984) oli yhdysvaltalainen viihdyttäjä, performanssitaiteilija, koomikko ja näyttelijä.[1] Hän esiintyi lavalla sekä television komediaohjelmissa ja Taxi-tilannekomediasarjassa vuosina 1978–1983. Kaufman oli epätavallinen esiintyjä, jolle oli tyypillistä yleisön huiputtaminen ja odotusten vastainen esitys.
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaufman syntyi New Yorkissa vuonna 1949 juutalaiseen Stanley ja Janice Kaufmanin perheeseen. Hän valmistui Graham Junior Collegesta vuonna 1971 ja alkoi sen jälkeen esiintyä stand up -koomikkona pienssä komediaklubeissa.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uransa alkuvuosina 1970-luvun alussa Kaufman esiintyi usein Improv- ja Catch a Rising Star -klubeilla, ja yleensä ilman palkkiota. Hän olikin rahaton ja kävi vuonna 1974 myös teattereiden ja kuorojen koe-esiintymisissä.[3]
Eräs Kaufmanin hahmoista oli ”Foreign Man”, ‘ulkomaalainen mies’, jonka taustatarinana oli nuoruus Caspiar-nimisellä saarella Kaspianmerellä. Foreign Man käveli lavalle hermostuneesti ja liian pienessä puvussa, ja esiintyi äärimmäisen amatöörimäisesti, niin että osa yleisöstä häipyi kesken esityksen. Foreign Man huulisynkkasi lavalla Teräshiiri-televisiosarjan tunnusmusiikin mukaan ja teki aluksi taitamattomia ja säälittäviä imitaatioyrityksiä julkisuuden henkilöistä. Sen jälkeen hän teki vakuuttavan Elvis Presley -imitaation, ja yleisö tajusi tulleensa huiputetuksi.[2][4][3]
Toinen Kaufmanin hahmoista oli yökerholaulaja Tony Clifton. Hahmoa esittivät Kaufmanin lisäksi joskus myös hänen veljensä Michael ja ystävänsä Bob Zmuda.[2] Viiksekäs ja tummaan takkiin pukeutunut Tony Clifton kiekui laulunsa ja solvasi yleisöään. Hahmo perustui Kaufmanin Las Vegasissa näkemään rääväsuiseen yökerholaulajaan nimeltä Tony Clifton.[3]
Kaufmanilla oli Foreign Manin ja Tony Cliftonin lisäksi monia muitakin hahmoja, kuten Kultahattua loputtomiin lukeva ”British Man”, naurava ”Laughing Man”, ja liioitellun iloinen ja laulava ”Nathan Richards”.[3]
The New York Times esitteli Kaufmanin vuonna 1974 sivuillaan kuvan kera, joskin erehdyksessä nimellä Howard Itzkowitz.[3]
Kaufman alkoi esiintyä vuonna 1975 ”Foreign Manina” uudessa Saturday Night Live -sketsiohjelmassa ohjelman ensimmäisestä jaksosta alkaen.[3] Ensimmäisen elokuvaesiintymisensä Kaufman teki televisioelokuvassa ”God Told Me To” (1976). Neljän minuutin sketsissä Kaufman pukeutuu poliisiksi, osallistuu oikeaan poliisiparaatiin, alkaa ammuskella ja ”kuolee” luoteihin.[3]
Vuonna 1976 Kaufmanin managerina aloitti George Shapiro, joka nosti Kaufmanin uran tähtiin.[4]
Vuonna 1978 uuden komediasarja Taxin käsikirjoittajat ja tuottajat näkivät Kaufmanin esityksen ja olivat vaikuttuneita näkemästään. He pyysivät Kaufmanin mukaan ABC:llä esitettyyn sarjaan, vaikka Kaufman itse vihasi komediasarjoja, eikä pitänyt ideasta esiintyä sellaisessa. Foreign Manin nimi muutettiin "Latka Gravasiksi". Kaufman solmi sopimuksen, jonka mukaan hän sai esiintyä myös muina hahmoinaan, kuten Tony Cliftonina.[1] Latka esiintyi sarjassa 79 jaksossa vuosina 1978–1983.[2]
Latka Gravasin yleisösuosio aiheutti sen, että Kaufman leimautui ja häntä pyydettiin useasti keikoillaan esiintymään hauskan aksentin omaavana Gravasina.[1] Tähän Kaufman vastasi lukemalla lavalla koko F. Scott Fitzgeraldin romaanin Kultahattu tai vaihtoehtoisesti soitti omaa lukemistaan yleisölle äänilevyltä.[1][2]
Kaufmanilla oli vuonna 1979 ABC:llä oma Andy’s Funhouse -ohjelma. Siinä Kaufman esitti tunnetuimpia hahmojaan ja sketsejään. Vuonna 1983 esitettiin The Andy Kaufman Show’ta, jonka sisältö oli samanlaista kuin Andy’s Funhousessa.[2]
Vuonna 1979 Kaufman esiintyi Carnegie Hallissa ja vei katsojat esityksen jälkeen maidolle ja keksille ulkona olevien bussien avulla. Esityksen alussa hän oli kutsunut isoäitinsä katsomaan esitystä, mutta esityksen lopussa tämä "isoäiti" nousi pystyyn ja otti naamionsa pois. Maskin takaa löytyi koomikko Robin Williams.[2]
Vuonna 1981 Kaufman esiintyi Fridays-sketsishow’ssa. Siinä tapahtui myös yksi hänen muistettavimmista esiintymisistään: Kesken sketsin, jossa Kaufmanin piti näytellä pilvenpolttelijaa, hän kieltäytyi lausumasta enempää repliikkejä. Muut näyttelijät nolostuivat, koska kyseessä oli suora lähetys. Suuttuneena vastanäyttelijä Michael Richards käveli pois kuvasta ja kävi hakemassa Kaufmanin luettavaksi repliikkikortit, minkä jälkeen Kaufman heitti Richardsia vesilasillisella ja alkoi mylläkkä. Tämä oli taas yksi Kaufmanin "piloista", ja siinä oli mukana osa muistakin esiintyjistä. Pila sai paljon lehtijulkisuutta.[5]
Kaufman ihaili showpainijoita ja alkoi itsekin esiintyä painijana, vaikkakin vain naisia vastaan. Hän tarjosi 1000 dollaria naiselle, jonka onnistuisi voittamaan hänet. Ammattilaismiespainija Jerry Lawler haastoi Kaufmanin, joka otti haasteen vastaan. Ottelussa Kaufmanille kävi huonosti: Lawler "mursi" hänen niskansa. Myöhemmässä haastatteluohjelmassa Late Night with David Letterman Lawler ja Kaufman kävivät kuuluisan tappelunsa keskellä suoraa lähetystä. Aikanaan kuitenkin selvisi, että kaikki miesten välillä tapahtunut olikin Kaufmanin suunnittelemaa pilaa ja että miehet olivat todellisuudessa hyviä ystäviä.[6]
Kaufman oli närkästyttänyt ihmisiä painillaan, ja jotkut pitivät häntä epähauskana ja halusivat hänet pois Saturday Night Livestä. Ohjelma järjesti marraskuussa 1982 yleisölleen puhelinäänestyksen siitä, saisiko Kaufman jatkaa ohjelmassa vai ei. Kaufman hävisi äänestyksen äänin 169 186 – 195 544 ja joutui lähtemään ohjelmasta.[7]
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaufman kuoli vuonna 1984 harvinaiseen keuhkosyövän muotoon. Koska oman kuolemansa lavastaminen olisi ollut juuri Kaufmanin tapaista, monet uskoivat pitkään Kaufmanin olevan yhä elossa.[2]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaufman tutustui transendenttiseen meditaatioon vuonna 1969. Sen jälkeen hän harjoitti meditaatiota ja joogaa kolme tuntia päivittäin.[2]
Kaufman ei ollut koskaan naimisissa. Kuollessaan hän oli ollut vuoden ajan suhteessa Lynne Marguiliesin kanssa.[2] Kaufmanille ja hänen silloiselle tyttöystävälleen syntyi vuonna 1969 tytär, joka annettiin adoptoitavaksi.[8]
Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaufman oli erilainen kuin muut lavakoomikot. Hän ei kertonut vitsejä vaan esitti performanssitaidetta, ja jotkut kutsuivatkin häntä ”antikoomikoksi”. Kaufman pyrki saamaan yleisössään aikaan vain jonkin reaktion, myönteisen tai kielteisen. Yleisön mielialassa tapahtuneen muutoksen vuoksi muut esiintyjät eivät usein halunneet esiintyä Kaufmanin jälkeen, vaan hän sai esiintyä illan viimeisenä.[3]
Kaufman itse kiisti olevansa koomikko. Hän kertoi olevansa ”laulu- ja tanssimies” ja menevänsä lavalle vain pitämään hauskaa.[3] Hän sanoi vihaavansa sitä, että hänen luultiin pilailevan sanoessaan ”En ole koskaan kertonut yhtäkään vitsiä eläessäni”. Hän ei juurikaan piitannut ympäristön odotuksista tai uraa hidastavista takaiskuista.[1]
Kaufmanin ja hänen esittämiensä hahmojen raja oli usein epäselvä. Kaufmanin komiikkaa on kutsuttu ainutlaatuiseksi. Ohjaaja Carl Reinerin mukaan Kaufmanilla ei ole edes jäljittelijöitä, mutta hänen ansiostaan koomikot alkoivat uskaltaa olla lavalla oma itsensä ja tehdä mitä tahansa viihdyttävää.[2]
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- God Told Me To (1976) .... Konstaapeli
- Stick Around (1977, TV-sarja) .... Andy robotti
- Taxi (1978, TV-sarja) .... Latka Gravas/Vic Ferrari
- In God We Tru$t (1980) .... Armageddon T. Thunderbird
- Ruostumatonta rakkautta (1981) .... Val
- The Fantastic Miss Piggy Show (1982, TV-sarja) .... Tony Clifton
Näiden lisäksi Kaufman on ollut käsikirjoittajana muutamassa TV-sarjassa sekä esiintynyt monissa talk show-ohjelmissa.
Vuonna 1999 ilmestyi Kaufmanin elämästä kertova elokuva Man on the Moon, jossa Kaufmania näytteli koomikko Jim Carrey.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Zehme, Bill: Lost in the Funhouse: The Life and Mind of Andy Kaufman. Delta, 1999. ISBN 978-0-307-42846-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Alumni: Andy Kaufman Grahm Junior College. Viitattu 19.11.2007.
- ↑ a b c d e f g h i j k Davis, Brian (toim. Jarvis, Zeke): ”Section IV, Kaufman, Andy”, Make ‘em Laugh! American Humorists of the 20th and 21st Centuries. Greenwood, 2015. ISBN 978-1-4408-2995-6.
- ↑ a b c d e f g h i Zehme 1999, luku 8.
- ↑ a b Dan Steinberg: Andy Kaufman Oral History Blue Donut. Arkistoitu 6.12.2006. Viitattu 19.11.2007.
- ↑ Zehme 1999, luku 11.
- ↑ Jim Hanas: ”Now It Can Be Told”. WeeklyWire.com, 13.12.1999 (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 10.5.2009.
- ↑ Zehme 1999, luku 12.
- ↑ Andy Kaufman Biography TV Guide. Viitattu 21.1.2023.
| ||||||||||||||||||||||
