Ruostumatonta rakkautta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruostumatonta rakkautta
Heartbeeps
Ohjaaja Allan Arkush
Käsikirjoittaja John Hill
Tuottaja Michael Phillips
Säveltäjä John Williams
Kuvaaja Charles Rosher Jr.
Leikkaaja Tina Hirsch
Pääosat Andy Kaufman
Bernadette Peters
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Universal Pictures
Levittäjä Universal Studios
Netflix
Fandango at Home
Ensi-ilta 18. joulukuuta 1981
Kesto 79 min
Alkuperäiskieli englanti
Tuotto 2 154 696 USD[1]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Ruostumatonta rakkautta (Heartbeeps) on yhdysvaltalainen komedia vuodelta 1981 kahdesta robotista, jotka rakastuvat ja päättävät pärjätä omillaan. Elokuvan on ohjannut Allan Arkush, ja sen pääosia robotteina näyttelevät Andy Kaufman ja Bernadette Peters. Elokuva sisältää paljon John Williamsin musiikkia.[2]

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Val Com 17485 (Kaufman), robotti, joka suunniteltiin palvelijaksi käyttäen puumateriaaleja, tapaa Aqua Com 89045 -nimisen seurarobotin (Peters), jonka ensisijainen tehtävä on auttaa allasjuhlissa. Tehtaassa korjausta odottaessaan kaksi robottia rakastuvat ja päättävät karata. Suunnitelmansa toteuttaakseen he varastavat tehtaan pakettiauton. He alkavat etsiä paikkaa, jossa voisivat asua. He rakentavat pienen Phil-robotin, jota kohtelevat kuin lastaan ja saavat seurakseen myös mekaanisen standup-koomikon Catskillin. Crimebuster-robotti lähetetään karkulaisten perään, mutta romuliikkeen ihmisten avulla tarina päättyy onnellisesti.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Andy Kaufman  Val  
 Bernadette Peters  Aqua  
 Randy Quaid  Charlie  
 Jack Carter (ääni)  Catskill  
 Jerry Garcia (ääni)  Phil  
 Ron Gans (ääni)  Crimebuster  
 Kenneth McMillan  Max  
 Melanie Mayron  Susan  
 Christopher Guest  Calvin  

Henkilökuntaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvaaminen aloitettiin kesäkuussa 1980, mutta yhdysvaltalaisten näyttelijöiden ammattiliiton Screen Actors Guildin lakon vuoksi kuvaukset keskeytettiin heinäkuussa. Lakko päättyi saman vuoden lokakuun alussa, ja kuvauksia päästiin jatkamaan.

Vincent Canby kirjoitti elokuvasta, että se oli "sietämätön" ja "kauhean hienosteleva tarina".[3] Koska elokuva ei myynyt hyvin, filmiyhtiöt hylkäsivät Andy Kaufmanin elokuvasuunnitelman The Tony Clifton Story omasta alter-egostaan Tony Cliftonista.

Kaufman tunsi, että elokuva oli niin huono, että hän pyysi henkilökohtaisesti anteeksi The David Letterman Showssa ja lupasi vitsaillen korvata rahat jokaiselle, joka oli maksanut sen näkemisestä (joita ei siis olisi ollut kovin monta). David Lettermanin vastaus tähän oli, että jos Kaufman kerran tahtoi korvata, hänen "kannatti varautua kahdenkymmenen dollarin laskuun".

Video-oppaassa vuodelta 1994 Sam Inkinen sanoo elokuvan idean sopivan hyvin koko perheen katsottavaksi ja antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[4]

Palkinnot ja ehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan maskeeraaja Stan Winston sai parhaan maskeerauksen Oscar-ehdokkuuden.

  1. Heartbeeps Box Office Mojo. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  2. Heartbeeps – A Brokedown Review. JerryRoberts.com. Arkistoitu 14.11.2008. Viitattu 13.5.2021. (englanniksi)
  3. New York Times, 19.12.1981
  4. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]