Andrei Rublev (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Andrei Rublev
Андрей Рублёв
Andrei Rublev poster.jpg
Ohjaaja Andrei Tarkovski
Käsikirjoittaja Andrei Kontšalovski
Andrei Tarkovski
Tuottaja Tamara Ogorodnikova
Säveltäjä Vjatšeslav Ovtšinnikov
Kuvaaja Vadim Jusov
Pääosat Anatoli Solonitsyn
Nikolai Sergejev
Ivan Lapikov
Valmistustiedot
Valmistusmaa Neuvostoliitto
Tuotantoyhtiö Mosfilm
Ensi-ilta 1969
Kesto 205 min.
Alkuperäiskieli venäjä
italia
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Andrei Rublev (ven. Андрей Рублёв, Andrei Rubljov) on Andrei Tarkovskin ohjaama neuvostoliittolainen elokuva, joka perustuu löyhästi venäläisen ikonimaalari Andrei Rubljovin elämään. Elokuvan alkuperäinen nimi oli Страсти по Андрею (Strasti po Andreju, Andrein kärsimys)lähde?.

Elokuvan ovat käsikirjoittaneet Andrei Tarkovski ja Andrei Kontšalovski, jotka työskentelivät käsikirjoituksen parissa yli kaksi vuotta. Elokuva on Tarkovskin viimeinen mustavalkoinen elokuva. Tosin lopun epilogina nähdään värillinen kuvaesitys Rublevin ikoneista.

Andrei Rublev joutui Neuvostoliitossa sensuurin kynsiin. Kun Tarkovski esitti elokuvan ensimmäistä kertaa vuonna 1966, oli selvää, että kyseessä oli tavallisesta poikkeava elokuva monessa suhteessa. Mukana oli joukko neuvostoelokuvan keskeisiä ja vaikutusvaltaisia ohjaajia. Elokuva oli heille liikaa, koska se oli toista kuin mihin oli totuttu, joten se ei saanut levityspäätöstä. On myös oletettu sen herättäneen kateutta. Myöhemmin monet vaikutusvaltaiset henkilöt koettivat saada sitä laajempaan levitykseen, mutta turhaan.[1] Vaikka elokuva tehtiinkin jo vuonna 1965, se julkaistiin Neuvostoliitossa vasta 24.12.1971.

Vaikka elokuva ei päässyt kunnolliseen levitykseen kotimaassaan, se voitti FIPRESCI-palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1970, ja muun muassa Ingmar Bergman kehui sitä vuolaasti. Elokuvaa on toisaalta kritisoitu kuvausten yhteydessä tapahtuneesta harvinaisen julmasta eläinrääkkäyksestä. Elokuvassa on autenttinen kohtaus, jossa hevosta ammutaan niskaan, työnnetään alas portaita, kuvataan kituvana ja lopetetaan ampumalla.lähde? Vuonna 1973 elokuva palkittiin parhaana ulkomaalaisena elokuvana Suomessa Jussi-palkinnolla. Lukuisia kansainvälisiä elokuvapalkintoja voittanut Andrei Rublev on äänestetty maailman 10 parhaimman elokuvan joukkoon (European Academy of Film and Television). Elokuva ilmestyi myös DVD-tallenteena 2007.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Andrei Rubljov
  • Daniil Tšornyi
  • Kirill
  • Theofanes Kreikkalainen
  • Boriska Motorin
  • Serega
  • Skomoroh

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva kertoo munkki Andrei Rubljovin elämästä 1400-luvun Venäjällä. Sekasortoinen maa on jatkuvien mongolihyökkäysten kohteena, ja etuoikeuksiaan puolustavat ruhtinaat levittävät eripuraa kansan pariin. Pitkällä matkallaan Venäjän halki Andrei Rubljov kohtaa epäluuloja ja valtaa pitävien vihaa. Yksinäisen taiteilijan on luotettava näkemykseensä ja kamppailtava uskonsa puolesta.

Maailman kurjuudet saavat hänet epäilemään suhdettaan niin uskoonsa kuin taiteeseenkin. Tarjoaako hän tuskaa ja surua kuin muukin seurakunta? Andrei Rubljov ei kuitenkaan nouse kapinaan, vaan vetäytyy mykkänä pohtimaan elämän järjettömyyttä.[2] Elokuvan lopussa Rubljov seuraa Tsaarin kellon valamista ja samaistuu kelloa valavaan nuoreen Boriskaan.

Elokuvan mustavalkoinen osuus kertoo ikonimaalarin elämästä symbolisesti ja monipuolista elokuvakerrontaa käyttäen. Värilliset loppuminuutit näyttävät ikonimaalari, munkki Andrei Rubljovin kuuluisimman maalauksen, Pyhä Kolminaisuus -ikonin yksityiskohtia.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Historiallinen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andrei Rubljovin elämästä tiedetään vähän, eikä elokuvaa ole tarkoitettu elämäkerralliseksi. Useita historiallisia tapahtumia on muunneltu elokuvassa. Rubljov kuvataan tarkkailijaksi, joka erityisesti loppukohtauksessa katselee sivusta elokuvan tapahtumia. Historialliset tapahtumat ja aika ovatkin elokuvan pääosassa.

Keskiaikaisen elämän yksityiskohtia kuvataan naturalistilla ja lyyrisillä kuvilla. Uskontokuvaus ja viittaukset Raamattuun ovat keskeisessä osassa elokuvaa. Kristillisyydestä ja kirkosta tuodaan esille sekä myönteiset että kielteiset puolet.

Neuvosto-ohjaajan pyrkimys realistiseen näytteillepanoon on tärkeässä osassa tässä epookkielokuvassa. Näyttävän miljöökuvauksen ja todentuntuisten roolihahmojen kautta katsoja liukuu 1400-luvun Venäjälle, joka on aiemmin näyttäytynyt vain piirroksissa ja maalauksissa. Elokuvan hidas kerronta tarjoaa mahdollisuuden meditatiiviseen elokuvakokemukseen.

Elokuvan kieli on enimmäkseen karkeaa ja alkukantaista venäjää. Venäjän lisäksi elokuvassa puhutaan tataarin kieltä ja italiaa. Tarkovskin rakkaus renessanssiin ja Italiaan tuodaan leikkimielisesti esille elokuvassa esiintyvillä "Italian suurlähettiläillä".

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wider Screen, Lauri Piispa: Ihmiskasvoista elokuvaa viitattu 19.9.2008
  2. Elitisti, populistinen elokuvalehti Elokuvan arvostelu viitattu 19.9.2008

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]