Amurin silta

Amurin silta ukr. Амурський міст
Amurin silta elokuussa vuonna 2010
Ylittää	Dnepr
Sijainti	Dnipro, Dnipropetrovskin alue Ukraina
Siltatyyppi	kaksikerroksinen ristikkosilta, yhdistetty rautatie- ja maantiesilta
Pisin jänneväli	83,24 m
Pituus	1 261 tai 1 395, liittymineen 2 397 m
Leveys	15,5 m
Avattu liikenteelle	18.05.1884 (tai 30.05.1884)
Koordinaatit	48°29′14.9″N, 35°01′40.0″E
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OK

Amurin silta (ukr. Амурський міст, Amurskyi mist), myös Staryi eli Vanha silta (ukr. Старий міст, Staryi mist), alun perin Keisari Aleksanteri III:n silta on Dneprin ylittävä rautatie- ja maantieliikenteen käyttöön yhdistetty kaksikantinen ristikkosilta Dniprossa, Dnipropetrovskin alueella, Ukrainassa.

Sillat Dneprillä, joista kirkkaanpunaisella on merkitty Staryi eli Vanha silta

Amurin silta on Dnipron ensimmäinen ja vanhin kiinteä silta, joka rakennettiin samanaikaisesti Jekaterinan (myös Katariinan) tai nykyisen Pridniprovkan valtiorautatien kanssa teollisuusmies ja hyväntekijä Oleksandr Polin kaksi vuotta kestäneiden pyrkimysten ansiosta. Sekä silta että rautatie avattiin juhlallisesti 18. tai 30. toukokuuta 1884. Tuohon aikaan silta sijoittui toiseksi suurimmaksi silloisessa keisarikunnassa vuonna 1880 Samaran alueella Volgan yli rakennetun 1 485 metrin pituisen Aleksandrovin, nykyisen Syzranin sillan jälkeen, ja Euroopan kolmanneksi 1. tammikuuta 1872 Hollannissa Moerdijkiin rakennetun noin 1 500-metrisen yksiraiteisen rautatiesillan jälkeen.

Amurin silta yhdistää kaupungin Amur-Nyžnodniprovskyin ja Tsentralnyin eli Keskusta-alueen. Sillan viimeinen suuri kunnostus ja asfalttipäällysteen vaihto tehtiin vuonna 2002. Nykyisin Amurin silta on Ukrainan kansallisesti tärkeä insinööritaiteen ja valtakunnallisesti merkittävä arkkitehtoninen muistomerkki.

Sillan nimi ja ylityspaikka

Alun perin silta nimettiin virallisesti ”Keisari Aleksanteri III:n sillaksi” Venäjän keisari Aleksanteri III:n mukaan, jonka kerrotaan sen tähden jopa ajaneen Jekaterinoslaviin katsomaan omaa nimikkoaan. Dneprin vasemman rannan tasaiselle aiemmalle tulva-alueelle syntyi Amur-niminen kylä, ja joidenkin lähteiden mukaan oletetaan, että silta sai nimensä kyseisen 1890-luvulle saakka vaikeissa olosuhteissa ja ympäröivästä maailmasta erillään kasvaneen tehdastyöläisten asuinpaikan nimen mukaan. Nimi saattoi johtua joiltain Amurin rannoilta tulleiden maahanmuuttajien sinne asettumisen yhä edistyessä, kun kaupunkiin alkoi tulvia uutta työvoimaa kaikkialta keisarikunnan eri alueilta. On myös esitetty, että sekä alue että aiemmin kylä saivat nimensä matkalla Tauriaan paikkakunnalla oleskelleen Katariina II:n rakkaussuhteen (ransk. amour) ansiosta suosikkimieheensä ruhtinas Grigori Potjomkiniin, tai Jekaterinoslavian asukkaiden vieraillessa siellä piknikeillä rakkaidensa kanssa. ”Amur” hyväksyttiin sillan nimeksi yhdessä kaupunginvaltuuston istunnoista 1990-luvun lopulla. Nimen ”Staryi Mist” eli ”Vanha silta” kerrotaan sinnikkäästi juurtuneen kaupunkilaisten käyttöön Tsentralnyin eli Uuden sillan valmistumisen jälkeen vuonna 1967.

Maantieteellisesti Dneprin sanottiin aina jääneensä tšumatski-tielle eli linnunradalle Baturynista Hadjatšin kautta Pultavaan kulkeville kasakoille, jotka suuntautuivat Donille hakemaan kalaa, tai Kurskin, Orjolin, Voronežin ja Harkovan maakuntien teollisuusmiehille ja kauppiaille, jotka menivät Krimille hakemaan suolaa. Silta oli paras ylityspaikka, mikä toi ylläpitäjille valtavia tuloja, ja jossa aluksi käytettiin lauttoja ja tammisia korsuveneitä, ja myöhemmin vuonna 1789 Krementšukista Jekaterinoslaviin siirrettyä vuonna 1770 rakennettua kelluvaa siltaa. Itse Amurin sillan kapasiteetti 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa oli 90 junaa päivässä. Tärkeimmät lastit sisälsivät malmia, kivihiiltä ja metallia. Junat kulkivat sillan kautta Harkovaan, Kurskiin, Moskovaan, Pietariin, Rostoviin, Mariupoliin, Krimille ja Kaukasiaan.

Sillan saanti ja kuvaus

Keisari Aleksanteri II hyväksyi 22. huhtikuuta 1875 pysyvän rautatiesillan rakentamishankkeen Dneprin yli Jekaterinoslavissa. Silloin alueellinen semstvo uskalsi pyytää, että silta olisi rakenteeltaan kaksikerroksinen. Aluehallinto näki, että ”sillalla tulisi olla erillinen polku vaunuja, karja-ajoja ja muuta sujuvaa liikkumista varten ja kaupungin asukkaille, jotta he pääsisivät toiselle rannalle joutumatta ohi kulkevien junien väliin”. Vuosina 1877–1878 käydyn Venäjän ja Turkin välisen sodan päätyttyä Aleksanteri II joutui hyväksymään toisen kerran 6. helmikuuta 1881 ministerikomitean asetuksen pysyvän sillan rakentamisesta Dneprin yli Jekaterinoslavissa.

Amurin siltaa pidettiin silloisen Jekaterinoslavin alueen ensimmäisenä täysimittaisena siltana, jonka suunnitteli venäläinen sillanrakennusalan asiantuntija Nikolai A. Beleljubski. Hankkeen mukaan Dneprin yli rakennettavan sillan piti olla kaksikerroksinen rakennus, jonka alemmalla kannella oli yksiraiteinen rautatie ja ylemmällä tie jalankulkijoille, kärryille ja myöhemmin autoille. Sillan pystytukien välisen pituuden oli määrä olla 1 263 metriä ja pituus teräsrakenteiden päästä päähän 1 376 metriä, ja kokonaispaino 9 525 tonnia. Joidenkin lähteiden mukaan sillalle oli suunniteltu suurenmoinen 15-jänteinen rakenne, jossa yhden jännevälin pituus on 39 saženia eli 83,2 metriä. Rakennuksen kokonaispituudeksi yhteensä kahden valtavan kivipäällysteisen maapadon kanssa tuli 651 saženia eli 1 389 metriä ja leveydeksi 16 Venäjän jalkaa eli 4,88 metriä, ja toinen kansi oli 4,5 saženia eli 9,6 metriä rautatien yläpuolella. Yläkerroksessa oli valurautakaiteilla varustettu jalkakäytävä, johon samanaikaisesti kaksi ihmistä mahtui kävelemään.

Rakentamisen historia

Toukokuussa vuonna 1881 vihdoin vahvistettiin sillan rakenne, ja saman vuoden 26. elokuuta alkoi sen rakentaminen. Kaikki tuet ja perustukset valmistuivat maaliskuussa vuonna 1883. ja 15. kesäkuuta mennessä olivat valmiit sekä reunalistat että pintojen ristikkokivisuojaukset. Tammikuun 1884 alkuun mennessä sillan jännevälien kokoonpano ja niittaus saatiin päätökseen. Kaikki sillan eri osien tilaukset valmistettiin keisarikunnassa. Metalliosat tulivat Brjanskin alueen rautateiden valssaamolta Bežitsassa, sementin toimitti Schmidt-yhtiö, kasuunit ja niiden laskutyöt suorittivat Pietarin metallurgisen tehtaan työntekijät. Rakentamista valvoi insinööri ja sillanrakentaja Vladimir I. Berezin, joka aiemmin oli johtanut Euroopan toiseksi pisimmän Syzranin (tuonaikaisen Aleksandrovin) sillan rakentamista Volgalla. Ensimmäinen tavarajuna kulki yli Jekaterinoslavin uuden sillan 18. tammikuuta 1884, ja siitä päivästä lähtien tavarajunien liikenne jatkuu edelleen. Maaliskuun 1884 aikana suoritettiin sillan perusteellinen tarkastus ja testaus. Sillan avajaiset pidettiin 18. toukokuuta 1884. Sillan rakennus toteutettiin 3,85 miljoonan ruplan kokonaiskustannuksilla siihen arvioidusta 5 miljoonasta taikka 30,9 miljoonaa karbovanetsia. Kustannukset maksoi Jekaterinoslavin hallitus huolimatta siitä, että vasemmalla rannalla ei ollut kaupunkia, vaan pelkästään haja-asutusta ja kyliä kuten Amur, Nižnodniprovsk, Novomoskovsk, Pidgorodnoje jne. Huomattavan osan lahjoitti tunnettu kaupunkiasukas Oleksandr Pol, jonka aloitteesta olivat alkaneet rautamalmin kaivaukset Kryvyi Rihin alueella ja sen kuljettaminen Kryvyi Rihistä kivihiilen luo Donetskiin. Kaupunkilaisten mielestä silta ja rautatie maksoivat tuolloin enemmän kuin koko Jekaterinoslav yhteensä.

Jekaterinoslavin rautatiesilta postikortilla v. 1910

Silta avattiin samana päivänä kuin nykyisin Pridniprovin nimellä tunnettu rautatie, ja silloin se koostui kahdesta kerroksesta, joista alemmalla tasolla oli yksiraiteinen rautatie. Noin kymmenen tuhannen tonnin verran metallirakenteita asennettiin paikalle tiilitukipilareille ilman yhtäkään hitsaussaumaa, mutta siinä oli kaksi miljoonaa pulttia ja niittiä viidellätoista jännevälillä. Tämän rakennuksen ansiosta silloisesta Jekaterinoslavin nimisestä maakuntakaupungista tuli lyhyessä ajassa merkittävä kaupallinen keskus, joka nousi Etelä-Venäjän suurten teollisuuskaupunkien luokkaan. Kun kaupungin väkiluku vielä vuonna 1887 oli 48 100, noin 10 vuoden päästä vuonna 1897 se oli jo 112 839 asukasta. Kahdenkymmenen vuoden aikana kaupungin budjetti oli kasvanut lähes kuusinkertaiseksi.

Silta 1900-luvulla ja jälleenrakennus

Amurin silta keväällä v. 1918

Lähes ensimmäisen 30vuoteen siltaa ei korjattu. Vasta vuonna 1914 sillan tukirakenteita vahvistettiin merkittävästi. Seuraavien vuosien aikana raunioitunut siltaa jouduttiin uudelleen rakentamaan kolme kertaa, ensimmäisen kerran vuonna 1920. Vuonna 1935 Amurin sillan yli alkoi kulkea raitiovaunu, joka liikennöi siellä edelleen. Toisen maailmansodan aikana silta vaurioitui pahoin, joten vuodesta 1943 alkaen joki ylitettiin puisille tuille perustetun väliaikaisen sillan kautta, joka pysyi siinä lähes 10 vuotta. Vasta joulukuuhun 1955 mennessä silta kunnostettiin kokonaan. Tämän jälleenrakennuksen seurauksena Vanhasta sillasta säästyivät vain entiset tuet ja rakenteen ulkoinen samankaltaisuus eli samanlaiset ristikot ja toinen kerros. Lisäksi suurten alusten kulkua varten kunnostetulle sillalle asennettiin poikkeavalle jännevälille laskusilta nostovälineillä ja korkeat huoltotornit. Kunnostettu Amurin silta otettiin käyttöön joulukuussa 1955. Vuonna 1956 sillan yli kulki ensimmäinen johdinauto ja myöhemmin bussi.

Muutokset Amurin sillalla eivät kuitenkaan jääneet tähän. 1970-luvun puolivälissä rautatieliikenne Dnipropetrovskista lisääntyi tasaisesti, joten siltaa päätettiin laajentaa, jotta junat pääsisivät matkustamaan kerralla kahteen suuntaan. Vanhan sillan viereen rakennettiin vuonna 1977 samanlainen ristikkosilta, mutta yksikerroksinen. 2. marraskuuta 1977 Dneprin vasemmalla rannalla pidettiin joukkokokous, joka oli omistettu uuden sillan käyttöönotolle. Säännöllinen liikenne uudella sillalla avattiin 6.11.1977.

Amurin silta nykyisin

Nykyaikaisen Amurin sillan pituus on 1 395 metriä ja liittymineen 2 397 metriä, leveys 15,5 metriä ja jännevälit 2 × 82,62 ja 13 × 83,24 metriä. Metallirakenne itsessään on massiivinen ja monimutkainen, joten siltaa voidaan kutsua yhdeksi vaikuttavimmista jokirakennuksista.

Vahvistamattomien tietojen mukaan osana Venäjän hyökkäystä Ukrainaan Dniproa kohti ammuttiin kaksi ohjusta, joista toinen ammuttiin alas ilmapuolustusjoukkojen toimesta. Russia Todayn Telegram-kanavalla ja internetissä ilmestynyt kuvamateriaali näytti, kuinka toinen ammus osui Amurin sillan kaksikerroksisen rakenteen tukipilariin päiväsaikaan 4. toukokuuta 2022. Ohjushyökkäyksen jälkeen johdinautojen 2, 3 ja 15 sekä raitiovaunujen 6 ja 9 liikennöinti keskeytettiin väliaikaisesti. Liikenne palautettiin seuraavana päivänä, mutta junaliikenne pysyi silloin edelleen poikki. Joissakin uutisissa selvennettiin, että vihollisen isku tapahtui yöllä.

Sillan urbaanilegenda

Dniprossa liikkuu kaupunkilegenda, jonka mukaan 1880-luvulla rakennettu Amurin silta voitti kultamitalin Pariisin maailmannäyttelyssä. Se pidettiin vuonna 1889 ja oli omistettu Ranskan vallankumouksen satavuotisjuhlille. Näyttelyssä myös Eiffel-torni sai Grand Prix -palkinnon. Aluehistorioitsija Maksim Kavunin mukaan ei ole vieläkään todisteita siitä, että Dneprin silta olisi palkittu yhdessä Eiffel-tornin kanssa. Pariisin maailmannäyttelyssä esiteltiin silloin viime vuosien keksijöiden saavutuksia, kun taas Dneprin ylittävä silta, joka oli alun perin nimetty keisari Aleksanteri III:n mukaan, rakennettiin teollisuustarpeisiin rautamalmin kuljettamiseksi Kryvyi Rihin kaivokselta. Samalla M. Kavun on sitä mieltä, että itse asiassa saattaa olla tietoa, että silta voitti Grand Prix -palkinnon Pariisin maailmannäyttelyssä, mutta siitä puuttuu vain todiste. Todennäköisesti siltaa todellakin esiteltiin näyttelyssä, sillä sitä pidettiin teknisiltä parametreiltään Euroopan parhaimpana siltana. Kavun pitää tätä mielenkiintoisena tutkimusaiheena, josta Neuvostoaikana vaiettiin, mutta jonka voi ratkaista esittämällä Pariisiin pyynnön koskien tietoa silloiseen näyttelyyn osallistuneista.

Amurin silta

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amurin silta Wikimedia Commonsissa