Allan Hjelt
Karl Allan Hjelt (11. kesäkuuta 1885 Turku – 6. huhtikuuta 1945 Itämeri) oli suomalainen konsuli ja liikemies, joka keräsi huomattavan omaisuuden ensimmäisen maailmansodan ajan pörssikeinottelussa mutta menetti sen suurimmaksi osaksi 1920-luvulla. Hjelt oli eräässä vaiheessa Suomen kolmen–neljän rikkaimman miehen joukossa.
Hjeltin vanhemmat olivat Karl Edrik Hjelt ja Olga Wilhelmina Borchardt. Hänen isänsä omisti Turussa toimineen Åbo Klädesfabrik (Turun Verkatehdas) -nimisen tekstiilitehtaan ja oli sen toimitusjohtaja. Allan Hjelt opiskeli Suomessa, Saksassa, Alankomaissa ja Ruotsissa ja valmistui tekstiili-insinööriksi.
Allan Hjelt oli naimisissa kaksi kertaa: vuosina 1908–1927 Alida Theresia Svensson Spoofin kanssa; heille syntyi kaksi tytärtä, Gunvor (s. 1909) ja Inger ”Kirre” (s. 1913), mutta liitto päättyi avioeroon. Vuonna 1933 hän avioitui ruotsalaisen Valborg Unander-Scharinin (o.s. Svensson) kanssa (1902–1992), ja heille syntyi poika Bo (s. 1935). Tytär Gunvor oli ollut naimisissa Georg Enckellin kanssa, ja vuonna 1939 hän avioitui brittiläisen upseerin James H. Magillin kanssa.
Hjeltistä tuli Åbo Klädesfabrikin toimitusjohtaja 1916. Samana vuonna hän perusti Helsinkiin kiinteistöalalla toimineen Ab Centralgatan Oy:n yhdessä arkkitehti Eliel Saarisen kanssa. Yritys osti kiinteistöjä Saarisen suunnitteleman Helsingin rautatieaseman ympäristöstä tulevan Keskuskadun alueelta. Samana vuonna Hjelt perusti myös pörssimeklariyhtiö Ab Allan Hjelt & Co. Oy:n. Asunnokseen hän oli hankkinut Eirasta huvilan, jota alettiin kutsua nimellä Villa Hjelt.
Ensimmäisen maailmansodan korkeasuhdanne ja keinottelutalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjän ruplaan sovellettiin yliarvostettua pakkokurssia ja Venäjän sotatarviketeollisuuden suuren tavarakysynnän takia Suomeen virtasi runsaasti ruplia, jotka Suomen Pankki joutui vaihtamaan markoiksi. Tämä rahavirta ja Suomessa länsikaupan tyrehtymisen takia vallinnut tavarapula johtivat inflaatioon ja keinotteluun, kun sijoittajat etsivät rahoilleen tuottoisia sijoituskohteita. Keinotteluraha kanavoitui erityisesti valuuttakauppaan ja Helsingin pörssin kautta osakkeisiin. Suomeen perustettiin vuosina 1916–1917 kuusi uutta liikepankkia, ja osakemarkkinat lähtivät voimakkaaseen nousuun vuoden 1916 jälkipuoliskolta alkaen. Osakkeiden kurssit kääntyivät laskuun vasta vuoden 1919 jälkeen.
Hjelt oli yksi keinotteluaikana rikastuneista liikemiehistä; muita vastaavia olivat esimerkiksi Victor Hoving, Aleko Lilius, Amos Anderson ja Moses Skurnik. Heistä vain Amos Anderson onnistui säilyttämään omaisuutensa.
Taidemesenaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hjelt oli 1917 mukana perustamassa Åbo Akademin säätiötä. Hjelt peri isältään taidekokoelman, jota hän sitten kartutti suomalaisten taiteilijoiden, kuten Akseli Gallen-Kallelan, töillä. Hjelt lahjoitti suurimman osan taidekokoelmastaan perustamansa Allan & Bo Hjeltin taidesäätiön kautta Åbo Akademille ja osan myös Serlachiuksen taidemuseolle Mänttään.
Vuonna 1918 Hjelt hankki omistukseensa yhdessä kolmen norjalaisen liikekumppanin kanssa Suomessa toimineen norjalaisomisteisen metsäteollisuusyhtiö Ab W. Gutzeit & Co:n. Myöhemmin samana vuonna Hjelt liikekumppaneineen myi suuressa yrityskaupassa omistuksensa yhtiössä Suomen valtiolle.
Ab Allan Hjelt & Co:n vararikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hjelt menetti suurimman osan omaisuudestaan vuonna 1925, kun hänen omistamansa Ab Allan Hjelt & Co. teki vararikon. Samoihin aikoihin Hjelt alkoi myydä suomalaisen metsäteollisuuden tuotteita Italiaan perustamansa Italo-Finlandese -nimisen vienti- ja tuontiliikkeen kautta, jolla oli toimipisteet Helsingissä ja Milanossa. Vuonna 1924 Hjeltistä tuli myös Italian pääkonsuli Suomessa. Hän asui 1930-luvulla pitkään Italiassa, missä hän oli Suomen kunniakonsuli, ja myöhemmin maiden välien katkettua hän asui Tukholmassa ja Suomessa.
Hjelt toimi vielä toisen maailmansodan aikana Suomen kauppaneuvottelijana asemapaikkanaan Suomen Sveitsin-suurlähetystö Bernissä. Hän järjesti Suomeen raaka-aineita ja aseita. Sodan jälkeen marsalkka C. G. E. Mannerheim myönsi hänelle Suomen Leijonan komentajamerkin. Hjelt lähti Suomeen vastaanottamaan kunnianosoitusta, mutta menehtyi sydänkohtaukseen Itämerellä matkustaessaan S/S Brynhildillä Tukholmasta Turkuun.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Who was Allan Hjelt? Hjelt Foundations.
- Hjeltin henkilötiedot. Martti Strangin GeneaNet-sukutietokanta.
- Erkki Tuomiojan arvio teoksesta Förvärv och fördärv. 18.5.2007.
- Pettersson, Tobias: Vapenhandlaren som ville bygga om Helsingfors. Hufvudstadsbladet, 29.11.2020, s. 20–23. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 29.11.2020.
- Pääkonsuli Allan Hjelt kuollut. Helsingin Sanomat, 7.4.1945, s. 5. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 30.11.2020.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ekman-Kolari, Maria: Allan Hjelt: Entreprenör i brytningstider. Vanda: Oy Maria Ekman-Kolari Ab, 2020. ISBN 978-952-69433-0-5.
- Schybergson, Per: Förvärv och fördärv: Finlands ekonomi i brytningsskedet 1914–1924. Schildts, Helsingfors, 2007. ISBN 951-50-1570-7
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
