Alfie – naisten viettelijä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alfie – naisten viettelijä
Alfie
Alfie-1966-juliste.jpg
Ohjaaja Lewis Gilbert
Käsikirjoittaja Bill Naughton
Perustuu Bill Naughtonin näytelmään Alfie
Tuottaja Lewis Gilbert
Säveltäjä Sonny Rollins
Kuvaaja Otto Heller
Leikkaaja Thelma Connell
Lavastaja Peter Mullins
Pääosat Michael Caine
Shelley Winters
Julia Foster
Jane Asher
Millicent Martin
Vivien Merchant
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Ensi-ilta 29. maaliskuuta 1966
2. syyskuuta 1966 (Suomi)
Kesto 114 min
Alkuperäiskieli englanti
Seuraaja Alfie Darling (1975)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Alfie – naisten viettelijä on vuonna 1966 ensi-iltansa saanut Lewis Gilbertin ohjaama draamakomedia. Bill Naughtonin oman näytelmänsä perusteella käsikirjoittama elokuva oli Oscar-ehdokkaana parhaan elokuvan sarjassa. Nimiosan esittäjä Michael Caine teki elokuvassa läpimurtonsa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alfie on nuori ja komea cockney, Lontoon työväenluokkaan kuuluva mies, joka vapaa-aikanaan seurustelee tyttöystävänsä Gildan (Julia Foster) ohella muutamien naimisissa olevien naisten kanssa. Gilda synnyttää hänelle pojan, mutta mies ei silti halua sitoutua vaikka pitää kyllä pojastaan. Alfie elättää itseään muun muassa autonkuljettajana ja valokuvaajana. Menevän miehen vauhti hiipuu hetkeksi kun hän joutuu tuberkuloosiparantolaan. Siellä hän kuitenkin viettelee erään toisen potilaan vaimon (Vivien Merchant), kunnes suhde päättyy laittomaan aborttiin. Alfie saa opetuksensa vasta kun vanhempi rouva (Shelley Winters) hylkää hänet nuoremman miehen takia. Mies tapaa sattumalta uudelleen elokuvan alussa nähdyn naimisissa olevan Siddien (Millicent Martin), mutta tämäkään ei hänestä enää piittaa.[1]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan toistuvana tyylikeinona on niin sanottu neljännen seinän rikkominen: Alfie-hahmo kääntyy usein puhumaan katsojalle niin, että kohtauksen muut henkilöt eivät puhetta muka kuule.[1]

Elokuva kuvattiin todellisissa paikoissa eri puolilla Lontoota.[1]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan Yhdysvalloissa esitettyä versiota varten tilattiin Burt Bacharachilta ja Hal Davidilta laulu ”Alfie”, joka kuullaan myös nykyisissä DVD-versioissa elokuvan lopputeksteissä Cherin laulamana. Siitä tuli kansainvälinen hitti Cilla Blackin levyttämänä.

Alfien muun musiikin teki jazzsaksofonisti Sonny Rollins yhdessä lontoolaismuusikoiden (mm. Ronnie Scott) kanssa. Elokuvan soundtrack-albumille kappaleet äänitettiin kuitenkin uudelleen Oliver Nelsonin sovittamina Yhdysvalloissa amerikkalaismuusikoiden (mm. Phil Woods ja J. J. Johnson) kanssa.

Vastaanotto ja myöhempi arvostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alfie herätti polemiikkia etenkin aborttikohtauksellaan. Se sai kohun ansiosta paljon katsojia ja muodostui yhdeksi 1960-luvun svengaavan Lontoon ja seksuaalisen vapautumisen merkkipaaluksi.[1]

Elokuva sai Cannesin elokuvajuhlilla tuomariston palkinnon ja tuotti useita Oscar-ehdokkuuksia: paras elokuva, paras käsikirjoitus (Naughton), paras miespääosa (Caine), paras naissivuosa (Merchant) ja paras laulu (Bacharach ja David).

Vuonna 1999 British Film Instituten kyselyssä Alfie äänestettiin kaikkien aikojen 33. parhaaksi britti­elokuvaksi. Vastaajina oli tuhat Ison-Britannian elokuva- ja televisio­ammattilaista.[2]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Michael Caine  … Alfie  
 Shelley Winters  … Ruby  
 Julia Foster  … Gilda  
 Denholm Elliot  … Rob  
 Sydney Tafler  … Frank  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Alfie, TCM. Viitattu 3.2.2017.
  2. Best 100 British films – full list, BBC 23.12.1999. Viitattu 27.7.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Alfie (1966 film)
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.