Aleksandr Protopopov

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aleksandr Protopopov vuonna 1913.

Aleksandr Dmitrijevitš Protopopov (ven. Александр Дмитриевич Протопопов; 30. joulukuuta (J: 18. joulukuuta) 1866 Moskova1. tammikuuta 1918 (J: 19. joulukuuta 1917) Moskova)[1] oli venäläinen poliitikko, joka toimi vuosina 1916–1917 Venäjän keisarikunnan viimeisenä sisäministerinä. Hän kuului oktobristeihin.

Protopopov oli alkujaan sotilas, sittemmin suurmaanomistaja ja tehtailija. Hän osallistui aktiivisesti zemstvolaitoksen toimintaan Simbirskin kuvernementissa ja hänet valittiin kuvernementin aatelismarsalkaksi.[2] Protopopov valittiin vuonna 1907 niin sanottuun kolmanteen valtakunnanduumaan Simbirskin alueelta ja hän liittyi konservatiivisen oktobristipuolueen vasemmistosiipeen. Vuonna 1912 valitussa neljännessä duumassa Protopopov valittiin yhdeksi varapuhemieheksi ja hän liittyi vuonna 1915 perustettuun Edistyksellinen blokki -nimiseen puolueliittoumaan. Hän johti vuonna 1916 Englannissa, Ranskassa ja Italiassa vieraillutta parlamenttivaltuuskuntaa ja neuvotteli paluumatkallaan Tukholmassa saksalaisen agentin Warburgin kanssa erillisrauhan mahdollisuudesta Saksan ja Venäjän välillä. Palattuaan Protopopov sai hyvän vastaanoton keisari Nikolai II:lta ja tämän vaimolta keisarinna Aleksandralta sekä munkki Rasputinilta. Protopopov nimitettiin sisäministeriksi Boris Stürmerin hallitukseen 1. lokakuuta 1916.[1] Myöhemmin varsinkin keisarinna Aleksandraa pidettiin hänen tukijanaan.[2]

Protopopovin ongelmana oli kokemattomuus hallinnollisissa tehtävissä ja ryhtyessään hallitusvastuuseen hän menetti puoluetoveriensa luottamuksen. Hän ei kyennyt lievittämään kaupunkeja sota-aikana vaivannutta elintarvikepulaa. Protopopov määräsi poliisit käyttämään kovia otteita mellakoiden tukahduttamisessa, mutta tämä vain lisäsi yleistä tyytymättömyyttä ja siten myös levottomuuksia. Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen Protopopov vangittiin Pietari-Paavalin linnoitukseen. Bolševikkien noustua valtaan hänet ammuttiin salaisen poliisin tšekan määräyksestä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Aleksandr Dmitriyevich Protopopov (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 19.4.2013.
  2. a b Nordisk familjebok, täydennysosa (1925), s. 1169 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 9.10.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]