Siirry sisältöön

Aleksander Allila

Wikipediasta
Aleksander Allila
Kansanedustaja
1.5.1924–1.9.1927
Ryhmä/puolue STPV
Vaalipiiri Uusimaa
Henkilötiedot
Syntynyt14. huhtikuuta 1890
Suistamo
Kuollutvuoden 1933 jälkeen
Neuvostoliitto
Ammatti maalari

Aleksander (Alex) Allila (synt. Allinen, 14. huhtikuuta 1890 Suistamo – vuoden 1933 jälkeen Neuvostoliitto) oli suomalainen poliitikko, joka toimi STPV:n kansanedustajana vuosina 1924–1927. Allila muutti myöhemmin Neuvostoliittoon, jonka jälkeen hänen vaiheistaan ei ole tarkkaa tietoa.[1] Allila on yksi viidestä Neuvostoliitossa jäljettömiin kadonneesta suomalaisesta kansanedustajasta.[2]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suistamon Suursarkassa syntyneen Aleksander Allilan vanhemmat olivat mökkiläinen Stepan Mihailinpoika Allinen (1866-1938) ja Soanlahdesta kotoisin ollut Paraskeva Spiridonintytär Torssonen (1865–1906). Hän kävi kansakoulua ja opiskeli myöhemmin Impilahden kansanopistossa. Allila työskenteli maalarina kotiseudullaan vuoteen 1912, jolloin hän muutti Helsinkiin.[1][3]

Allila vaikutti Impilahden työväenyhdistyksessä ja liittyi heti pääkaupunkiin saavuttuaan Helsingin työväenyhdistyksen maalareitten ammattiosastoon. Sisällissodan aikana hän osallistui Helsingin punakaartin lääkintämiehenä Antrean ja Lempäälän taisteluihin. Toukokuun alussa Allila vangittiin Lahdessa, josta hän lopulta päätyi Tammisaaren vankileirille. Allila vapautui lokakuussa 1918 saatuaan kolmen vuoden ehdollisen kuritushuonetuomion avunannosta valtiopetokseen.[3][4]

Politiikassa ja ammattiyhdistysliikkeessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1920-luvun alussa Allila lähti kommunistisen SSTP:n järjestötoimintaan. Kommunistien vallatessa sosialidemokraattisia nuorisojärjestöjä hän toimi Työväen Järjestönuorten Liiton varapuheenjohtajana ja kuului Suomen Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton (SSN) Uudenmaan piiritoimikuntaan.[1] Allila oli myös Suomen Maalarityöntekijäin Liiton liittotoimikunnan jäsen.[5]

Elokuussa 1921 Allilla pidätettiin Kominternin kansainvälisen nuorisoviikon aikana Koiton talolla pitämänsä antimilitaristisen puheen johdosta. Porvarilehdet väittivät Allilan kehottaneen sotaväkeä kapinaan upseeristoa vastaan, kun taas työväenlehtien mukaan hän sanoi ainoastaan, että sotilaiden pitäisi kieltäytyä ampumasta työväkeä mielenosoituksia hajottaessaan.[6][7][8] Allilalle vaadittiin rangaistusta kehotuksesta tottelemattomuuteen lakia vastaan, mutta Helsingin raastuvanoikeus hylkäsi syytteen.[9] Päätöksestä valitettiin Turun hovioikeuteen, joka teki ratkaisunsa tammikuussa 1923 ja mätkäisi hänelle kolme kuukautta vankeutta. Tuomiota ei pantu heti täytäntöön.[10]

Viranomaisten lakkautettua SSN:n huhtikuussa 1923, Allila oli vielä samana keväänä perustamassa uutta Suomen Sosialistista Nuorisoliittoa. Hänet valittiin järjestön liittotoimikuntaan, mutta sen toiminta tuli mahdottomaksi elokuun suurten kommunistipidätysten myötä. SSTP:n lakkauttamisen jälkeen Allilla lähti puolueen seuraajaksi muodostetun STPV:n toimintaan. Joulukuussa nuorisojärjestö organisoitiin uudelleen nimellä Sosialistinen Nuorisoliitto ja hänestä tuli sen puheenjohtaja.[11] Tammikuusta 1924 lähtien Allila kuului kommunistien vaalitoiminnasta vastanneeseen Työväen keskusvaalikomiteaan.[12] Huhtikuun eduskuntavaaleissa hänet valittiin kansanedustajaksi.[1] STPV:n ryhmässä Allila edusti Edvard Jokelan ja Uno Nurmisen ohella pääkaupunkiseudun ammattiyhdistysvaikuttajia.[13] Vuonna 1925 hänet valittiin myös Helsingin kaupunginvaltuustoon.[14]

Allilan eduskuntatyö keskeytyi maaliskuussa 1926, jolloin hänet passitettiin Helsingin lääninvankilaan istumaan kolmen kuukauden tuomiotaan.[15] Kommunistit esittivät jyrkän vastalauseen, koska heidän mielestään viranomaisten olisi pitänyt odottaa tuomion täytäntöönpanoa istuntokauden päättymiseen. Sosialidemokraatit pitivät kesken valtiopäivien tapahtunutta kansaedustajan vangitsemista vallan kolmijaon vastaisena ja jättivät asiasta välikysymyksen.[10] Tapaus herätti kummastusta myös joissakin porvareissa kuten Helsingin Sanomien pakinoitsija Ilmari Kivisessä.[16] Maaherra Bruno Jalander selitti yli kolmen vuoden viivästyksen johtuneen lääninhallituksen virkamiehen tekemästä virheestä.[17] Sisäministeri Gustaf Ignatius puolestaan perusteli vangitsemisen ajankohtaa sillä, ettei poliisille jäänyt lääninhallituksen etsintäkuulutuksen jälkeen harkintavaltaa, vaan tuomittu oli toimitettava vankilaan heti tavattaessa.[18]

Vankilasta päästyään Allila jatkoi eduskuntatyötään ja oli muun muassa Suomen Ammattijärjestön liittotoimikunnan jäsen Suomen Rakennustyöväen Liiton edustajana.[19] Hän ei lähtenyt ehdolle vuoden 1929 eduskuntavaaleihin, vaan erosi sairauden johdosta myös kaupunginvaltuustosta.[20]

Neuvostoliittoon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kommunistien toiminnan kieltämisen jälkeen Allilla työskenteli maalarina Helsingissä.[1] Perheetöntä Allilaa luonnehdittiin muun muassa ”yksin asuvaksi erakkomaiseksi luonteeksi”.[21] Vuonna 1932 hän loikkasi Neuvostoliittoon. Allilan myöhempiä vaiheita ei tunneta, mutta tiettävästi hänet nähtiin viimeisen kerran vuonna 1933 Leningradin alueella sijainneella työleirillä.[22][23] Allilan lisäksi Neuvostoliitossa kadonneita suomalaisia kansanedustajia ovat Evert Eloranta, Hilda Hannunen, Filemon Savenius ja William Tanner.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 Aleksander Allila Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 27.9.2007.
  2. 1 2 Juonala, Jouko: Viisi suomalaista kansan­edustajaa katosi jäljettömiin Neuvostoliitossa 8.2.2025. Ilta-Sanomat. Viitattu 4.12.2025.
  3. 1 2 Valtiorikosoikeuden akti 114/599 – Allila ent. Allinen, Alexander Valtiorikosoikeuden aktit. 14.10.1918. Digihakemisto. Viitattu 4.12.2025.
  4. ↑ Puolueen rientoja | Impilahden työväenyhdistyksen vuosikokous. Rajavahti, 5.2.1909, nro 14, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.12.2025.
  5. ↑ Suomen Maalarintyöntekijäin liiton 7:s edustajakokous. Suomen Sosialidemokraatti, 18.11.1921, nro 267, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.12.2025.
  6. ↑ Poliisi ja kommunistit. Suomen Sosialidemokraatti, 30.8.1921, nro 198, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.12.2025.
  7. ↑ Kommunistien yllytysviikko ei onnistu. Suur-Karjala, 3.9.1921, nro 98, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.12.2025.
  8. ↑ Sananvapauden sorto. Työ, 13.10.1921, nro 9, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.12.2025.
  9. ↑ Kommunistit ja poliisit. Suomen Sosialidemokraatti, 8.11.1921, nro 258, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.12.2025.
  10. 1 2 Saarela, Tauno: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 426. Historiallisia Tutkimuksia 239. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-051-6 Teoksen verkkoversio (PDF).
  11. ↑ Parkkari, Nestori: Nuoret taistelun tiellä : Suomen vallankumouksellinen nuorisoliike 1900–1944. Helsinki: Kansankulttuuri, 1970. Marxists Internet Archive.
  12. ↑ Saarela 2008, s. 50, 819.
  13. ↑ Saarela 2008, s. 602.
  14. ↑ Kuulutus. Uusi Suomi, 18.12.1925, nro 292, s. 14. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.12.2025.
  15. ↑ Kansanedustajain koskemattomuus. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 17.3.1926, nro 29, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.12.2025.
  16. ↑ ”Tiitus” [Ilmari Kivinen]: ”Köpernickin kapteeni”. Helsingin Sanomat, 19.3.1926, nro 77, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.12.2025.
  17. ↑ Kansanedustaja Allilan vangitseminen. Helsingin Sanomat, 27.3.1926, nro 84, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.12.2025.
  18. ↑ Hallitukselle annettiin eilen luottamuslaude. Helsingin Sanomat, 31.3.1926, nro 88, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.12.2025.
  19. ↑ Suomen Ammattijärjestön toimintakertomus vuodelta 1927, s. 9. Helsinki: Suomen Ammattijärjestö, 1928. Työväen Arkisto (PDF).
  20. ↑ Helsingin kaupunginvaltuusto. Uusi Suomi, 8.9.1927, nro 206, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.12.2025.
  21. ↑ ”Esa”: Parlamenttipakinaa. Karjala, 29.11.1925, nro 329, s. 9. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.12.2025.
  22. ↑ Tikka, Juha-Pekka: Isä Stalinin kansanedustajat (arkistoitu sivu) 12.4.2013. Nykypäivä. Viitattu 10.8.2016.
  23. ↑ Allila, Aleksander Kohtalona Neuvostoliitto -tietokanta. Kansallisarkisto. Viitattu 4.12.2025.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aleksander_Allila&oldid=23985866”