Ahtubinskin lentotukikohta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ahtubinskin lentotukikohta
Venäjän valtion koelentokeskus
военный аэродром Ахтубинск
929 Государственный лётно-испытательный центр Министерства обороны имени В. П. Чкалова
Sijainti Ahtubinsk, Astrahanin alue, Venäjä
Koordinaatit 48.3090°N, 46.2041°E
Tyyppi lentotukikohta, lentävän kaluston ja asejärjestelmien testi- ja koulutuskeskus
Valmistumisvuosi 1920 (Moskovassa)[1]
Liikenneyhteydet
Tärkein keskus ja etäisyys Ahtubinsk 3 km
Kiitotiet
Suunta Pituus (m) Leveys (m) Pintamateriaali
12/30[2] 4 000 60 betoni
12/30 2 500 80 betoni
10/28[2] 4 000 70 betoni
Huomioita
Huomioita kansallinen lentopaikkatunnus: ЬРВХ[3]
Ahtubinskin lentotukikohta sijaitsee 3 km Venäjän Astrahanin alueen Ahtubinskin kaupungin keskustasta koilliseen.
Ahtubinskin lentotukikohta sijaitsee 3 km Venäjän Astrahanin alueen Ahtubinskin kaupungin keskustasta koilliseen.
Ahtubinsk
Ahtubinskin lentotukikohta Venäjän länsiosien kartalla. Tukikohta sijaitsee 3 kilometriä Ahtubinskin keskustasta koilliseen.

Ahtubinskin lentotukikohta (ven. военный аэродром Ахтубинск, Vojennyi aerodrom Ahtubinsk, suom. Ahtubinskin sotilaslentokenttä; kansallinen lentopaikkatunnus: ЬРВХ[3]), on lentotukikohta Venäjä Astrahanin alueella. Se on tunnettu erityisesti siellä toimivasta, Venäjän asevoimien käyttöön tulevien sotilaslentokoneiden testaamisesta ja sotilaallisten järjestelmien kehittämiseen osallistumisesta.[4][1][5] Tukikohta sijaitsee Ahtubinskin kaupunkin kyljessä; lentotukikohtaan on kolme kilometriä Ahtubinskin keskustasta. Tukikohdan uusi 4 000 metriä pitkä ja 60 metriä leveä kolmas kiitotie otettiin käyttöön keväällä 2013.[6]

Tukikohdassa toimii 929. Venäjän puolustusministeriön V. P. Tškalovin valtiollinen lentotestauskeskus (ven. 929 Государственный лётно-испытательный центр Министерства обороны Российской Федерации имени В. П. Чкалова, lyhenteitä käyttäen (ven. 929 ГЛИЦ ВВС имени В. П. Чкалова tai 929 GLITs; sotilasyksikkö 15650), eli tiivistäen Venäjän valtion koelentokeskus. Lentokeskus on nimetty koelentäjä, Neuvostoliiton sankari Valeri P. Tškalovin mukaan.[1][2][5][7][4]

Lentokoneiden testaus- ja koulutuskeskuksena toimivan tukikohdan lentokalusto on hyvin monipuolinen. Koelentokeskuksen tyypillistä toimintaa on esimerkiksi uusien lentokoneiden, helikoptereiden ja niiden järjestelmien sekä aseiden, maatuen ja lennon tukijärjestelmien samoin kuin miehittämättömien lentolaitteiden (UAV) testaaminen, samoin kuin järjestelmäpäivitysten koekäyttö. Koelentokeskus on samalla myös koulutuskeskus.[4][1][5] 929 GLITs:n lentokalustoa ovat muun muassa: Antonov An-12BK/PPS, Antonov An-26KPA, Antonov An-72, Antonov An-124, Iljušin Il-76MD, Suhoi Su-27/27SM/SM3/UB/UP, Mikojan MiG-29SMT/UBM, MiG-31BM, Suhoi Su-24M/Suhoi Su-25SM3, Suhoi Su-30SM, Suhoi Su-34, Suhoi Su-35, Suhoi Su-57 (T-50-2 PAKFA) ja Jakovlev Jak-130 (harjoitushävittäjä).[2][5] Miehittämättömistä sotilaallisista ilma-aluksista esimerkiksi kehitteillä olevan Suhoi S-70 (Ohotnik-B):n testausta on tehty Ahtubinskissa.[8]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän valtion koelentokeskuksen historia alkaa vuodesta 1916, ja ensimmäisen oman lentokentän se sai toimintaansa varten vuonna 1920; yksikkö toimi aluksi Moskovassa. Vuosina 1932-1935 koelentokeskus muutti Štšolkovoon, jonne rakennettiin uusi lentokenttä.[1] Vuonna 1940 - sodan lähestyessä Moskovaa - ilmavoimien tutkimusinstituutin nimellä kulkeva koelentokeskus muutti Jekaterinburgin (Sverdlovskin) Koltsovon lentokentälle. Tammikuussa 1943 tutkimusinstituutti palasi Štšolkovoon. Kolme instituuttia yhdistettiin toukokuussa 1944 valtiolliseksi ilmavoimien tieteelliseksi ja testauslaitokseksi (GosNII VVS KA). Laitoksen palveluksessa oli yli 2 500 sotilas- ja 1 050 siviilityöntekijää.[1]

Ensimmäinen Neuvostoliitossa testattu suihkukone oli sotasaaliiksi saatu Messerschmitt Me-262, mikä auttoi suihkumoottorikäyttöisten neuvostoliittolaisten koneiden kehittelyä. Esimerkiksi lokakuussa 1946 saatiin valmiiksi sittemmin MiG-9 -suihkukoneena tunnetun konemallin testit. Vuosina 1960-1961 laitoksen kotipaikka siirrettiin Ahtubinskin, jonne oli jo vuonna 1949 perustettu ja siirretty osa testaus- ja koelentotoiminnoista. Tämä siirros oli yhteydessä rakettitekniikan nopeaan kehittymiseen, joka oli päässyt vauhtiin jo sotasaaliiksi saatujen V-1 ja Henschel-136 -ohjusten myötä. Osia ilmavoimien koelento- ja testaustoiminnoista sijoitettiin myös muualle (toimipisteet olivat: Štšolkovo/Tškalovsk, Vladimirovka/Ahtubinsk, Volsk ja Feodosija). 1960- ja 1970-luvulla testattiin myös avaruuslentoihin liittyviä tarpeita.[1]

(Historiaosuus kaipaa jatkoa 1970-luvusta-)[1][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h Alexander Salmin: Государственный летно-испытательный центр ((Venäjän) valtion koelentokeskus) ahtubinsk.ru. Viitattu 27.4.2022. (venäjäksi)
  2. ↑ a b c d Akhtubinsk (URWH) - Ахтубинск Scramble, scramble.nl. Dutch Aviation Society. Viitattu 28.4.2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b Сборник четрыхбуквенных указателей (Индексов) местоположения аэродромов, полигонов и посадочных площадок (pdf) (Kokoelma lento- ja laskeutumispaikkojen sijaintien nelikirjaimisia tunnuksia. Pääosin tunnukset ovat kansallisia, joillain lentopaikoilla on myös ICAO:n tunnus) 2013 (sis. muutoksia, joilla päiväys 19. toukokuuta 2022!). Moskova: Federanoje agenstvo vozdušnogo transporta (Rosaviatsija) via caiga.ru. Viitattu 28.4.2022. (venäjäksi)
  4. ↑ a b c Военный аэродром Ахтубинск готовится к новому этапу реконструкции (Ahtubinskin sotilaslentokenttä valmistelee uutta kunnostustöiden vaihetta) Regnum, regnum.ru. 16.1.2017. Viitattu 27.4.2022. (venäjäksi)
  5. ↑ a b c d e Russia's Akhtubinsk State Flight Test Centre on the rise Scramble, scramble.nl. 17.2.2021. Dutch Aviation Society. Viitattu 28.4.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Новая взлетно-посадочная полоса в Ахтубинске приняла первый бомбардировщик (Астраханская обл.) (Ahtubinskin uusi kiitotie vastaanotti ensimmäisen pommittajan (Astrahanin alue)) Regnum, regnum.ru. 7.5.2013. Viitattu 27.4.2022. (venäjäksi)
  7. ↑ David Batashvili: Arkistoitu kopioRussian Military Forces: Interactive Map - Akhtubinsk air base (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.) gfsis.org.ge. Rondeli Foundation. Arkistoitu 6.4.2022. Viitattu 28.4.2022. (englanniksi)
  8. ↑ Joseph Trevithick: Watch Russia’s S-70 Unmanned Combat Air Vehicle Fly With An Su-57 For The First Time thedrive.com. 27.9.2019. Viitattu 23.4.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Venäjän lentotukikohdat Euroopassa
Venäjän läntisimpien lentotukikohtien ja yhteiskäyttölentoasemien sijainti. Kartta esittää Venäjän ilmavoimien lentopaikkojen ohella merivoimien ja maavoimien keskeisimmät lentotukikohdat ja -asemat. (Huom! Sisältö täydentyy, kesken.)
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: ru:Ахтубинск (аэродром)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ahtubinskin_lentotukikohta&oldid=21829509”