Adolf Aminoff (1856–1938)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kenraalimajuri Adolf Aminoff

Adolf Petter Johannes Aminoff (9. tammikuuta 1856 Viipuri20. syyskuuta 1938 Helsinki) oli suomalainen kenraalimajuri.

Aminoff valmistui kadetiksi Haminan kadettikoulusta vuonna 1870. Korotettiin vänrikiksi Venäjän keisarikunnan armeijan rakuunarykmentissä vuonna 1878 ja myöhemmin luutnantiksi vuonna 1881 sekä kapteeniksi vuonna 1892. Aminoff toimi myös Pietarin upseerien ratsuväkikoulun upseerina 1893–1895. Myöhemmin ensimmäisen ratsuväkilaivueen komentajana 1895–1897 Pietarissa. Ylennettiin everstiluutnantiksi vuonna 1897.

Aminoff palveli Suomen Rakuunarykmentissä Lappeenrannassa vuoteen 1901 saakka jolloin tämä joukko-osasto lakkautettiin. Hän siirtyi siviiliin ja oli Viipurissa maistraatin kunnallisneuvosmiehenä vuoteen 1903 saakka jolloin hänet kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin toimesta karkoitettiin Suomesta. Aminoff oleskeli kaksi vuotta Tukholmassa kunnes pääsi palaamaan takaisin Suomeen 1905. Hän toimi sitten Viipurin liikennekonttorin kamreerina vuoteen 1927 saakka jolloin hän muutti Helsinkiin.[1]

Adolf Aminoff oli Suomen Rakuunarykmentin eskadroonankomentaja 1890–1897, kansalaissodassa Mikkelin suojeluskuntapiirin vt. piiripäällikkönä ja sodan jälkeen Viipurin suojeluskunnan pataljoonankomentajana 1918–1926. Sisällissodan alkuvaiheessa tammikuussa 1918 Aminoff oli Viipurista Venäjänsaarelle vetäytyneiden suojeluskuntalaisten johdossa ja johti heidät Säiniön kautta punaisten linjojen läpi valkoisten puolelle Antrean rintamalle.[1] Aminoff ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1933.

Aminoff avioitui Anna Maximiliana Adlercreutzin kanssa vuonna 1883, ja sai hänen kanssaan kolme lasta. He olivat Hedvig (1885–1941), Berndt Herman (1886–1972) ja Harry Adolf (1887–1925).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.