Absoluuttinen Nollapiste (yhtye)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Absoluuttinen Nollapiste

Absoluuttinen Nollapiste vuonna 2004.
Absoluuttinen Nollapiste vuonna 2004.
Tiedot
Toiminnassa 1991– 
Tyylilaji progressiivinen rock
rock
suomirock
Kotipaikka Rovaniemi (1991–1997)
Tampere (1997–)
Laulukieli suomi
Jäsenet

Tommi Liimattalaulu, kitara
Tomi Krutsinlyömäsoittimet, laulu
Aki Lääkkölä, kitara, koskettimet
Aake Otsalabasso, laulu

Entiset jäsenet

Teemu Eskelinen, laulu, lyömäsoittimet (1997–2001)
Janne Hast, koskettimet, lyömäsoittimet (2003–2011)
Jukka Leinonen, kitara (1991–1992)
Matti Kettunen, basso (1991)

Levy-yhtiö

Diu Dau Records, 2012–
Johanna Kustannus, 1995–2012
Vinylmania, 1994

Kotisivut

Absoluuttinen Nollapiste on Rovaniemellä vuonna 1991 perustettu, nykyään Tampereella majapaikkaansa pitävä rock-yhtye. Musiikillisesti Absoluuttinen Nollapiste on omalaatuinen sekoitus 1970-luvun Love Records -yhtyeiden proge-sävyjä ja suomirockia.

Osalla yhtyeen jäsenistä on sivuprojekteja, joiden musiikkia he julkaisevat oman Diu Dau Tapes -kasettiyhtiönsä kautta. Tunnetuin sivuprojekteista on Ahkerat Simpanssit, jolta julkaistiin levy Tervehdys, Maan asukit vuonna 2003. Muita Diu Dau Tapes -yhtyeitä ovat muun muassa Hiton Vammaiset, Seksikääpiö, Hämähäkkejä alkuruuaksi, Anteeksi, Vaimo ja The Beatles[1].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukka Leinonen ja Aki Lääkkölä perustivat Absoluuttinen Nollapisteen vuonna 1991 Rovaniemellä. Myös Matti Kettunen, Tomi Krutsin ja Tommi Liimatta olivat mukana yhtyeen ensimmäisissä harjoituksissa. Aake Otsala korvasi Matti Kettusen yhtyeen basistina marraskuussa 1991. Jukka Leinonen jätti Nollapisteen vuosien 1992 ja 1993 vaihteessa.[2]

Absoluuttinen Nollapiste sijoittui viidenneksi vuoden 1993 rockin SM-kilpailussa, jonka voitti Pekka ja Susi.[3] Yhtyeen omalaatuinen esiintyminen herätti paljon kiinnostusta, ja Absoluuttinen Nollapiste pääsi ensimmäisenä levyttämään finaalissa olleista yhtyeistä.

Seuraavana vuonna 1994 yhtye julkaisi viiden kappaleen EP-levyn Ei ilmestynyt. Myöhemmin samana vuonna ilmestyi yhtyeen ensimmäinen kokopitkä levy Neulainen Jerkunen (1994) ja seuraavana vuonna toinen, Muovi antaa periksi (1995). Ensimmäiset levyt ovat soinniltaan omalaatuisia ja tajunnanvirran sävyttämiä. Levyjen kritiikki oli pääosin myönteistä,[4][5] mutta listasijoituksia yhtye ei saanut.

Vuonna 1996 laulusolisti Tommi Liimatta äänitti ja julkaisi soololevyn Liimatan Pan Alley yhtyeen muiden jäsenten suorittaessa asevelvollisuuttaan. Seuraavina vuosina Absoluuttinen Nollapiste julkaisi ensilevyjä suoraviivaisemman Simpukka-amppelin (1998) ja isä–poika-suhteesta maalaiskylässä kertovan teemalevyn Suljettu (1999). Suljettu-levylle yhtyeeseen liittyi taustalaulaja ja lyömäsoittaja Teemu Eskelinen, joka oli ollut taustalaulajana myös Simpukka-amppelin äänityksissä. Kriitikoiden vastaanotto Suljetulle oli erittäin myönteinen, paikoin jopa ylistävä.[6][7]

Suljetun (1999) jälkeen yhtye kokeili aiempia levyjä kevyempää pop-ilmaisua albumillaan Olos vuonna 2000. Vuonna 2001 Absoluuttisen Nollapisteen tuotannosta valikoitiin kokoelmalevy Olen pahoillani. Saman vuoden joulukuussa Teemu Eskelinen ilmoitti jättävänsä yhtyeen, mutta osallistuvansa vielä tekeillä olevan levyn äänityksiin.[8]

Vuonna 2002 yhtye levytti albumin Nimi muutettu. Sekä albumin ensimmäinen single "Irene Kaktus" että itse albumi nousivat julkaisuviikollaan ensimmäistä kertaa Nollapisteen historiassa Suomen myydyimpien listalle: single sijalle 12 ja albumi sijalle 9.[9][10] Nimi muutettu -albumin kappale "Eräät tulevat juosten" – jota ei julkaistu singlenä – pääsi kahdensadan parhaan joukkoon YleX:n järjestämässä Kaikkien aikojen kotimainen biisi -äänestyksessä.[11] Jokainen Nimi Muutettu -levyn jälkeen julkaistu Nollapiste-albumi on noussut top40-albumilistalle.

Vuonna 2003 yhtye levytti seitsemännen studioalbuminsa Seitsemäs sinetti. Albumilla soitti koskettimia Tulenkantajat-yhtyeen Janne Hast, joka myöhemmin liittyi yhtyeen varsinaiseksi jäseneksi. Seuraavana vuonna yhtye julkaisu tuplakokoelman Sortovuodet 1994–2004, jonka ensimmäinen puolisko koostuu pääasiassa singlejulkaisujen B-puolista ja sisältää myös EP:n Ei ilmestynyt. Levyn toinen puoli on taltiointi Absoluuttinen Nollapiste soittaa Suljetun -kiertueen viimeisestä konsertista Tavastialla vuonna 2001.

Absoluuttisen Nollapisteen kahdeksas studiolevy julkaistiin vuonna 2005, jolloin päivänvalon näki progepainotteinen Mahlanjuoksuttaja. Vaikka albumi ei Tommi Liimatan sanojen mukaan ole varsinainen teemalevy,[12] kertoo se yhtenäisen, jälleen maalle ja metsiin sijoittuvan tarinan. Vuonna 2006 yhtye piti levytystaukoa, ja Tommi Liimatta julkaisi toisen soololevynsä Tropical Cocktailin.

Yhtye julkaisi huhtikuussa 2007 EP-levyn Lihassa ja taivaassa. Yhtyeen yhdeksäs albumi, teemalevy iiris, julkaistiin 17. lokakuuta 2007. Levy on ensimmäinen, jolla on kosketinsoittaja Janne Hastin säveltämiä kappaleita.[13]

Kymmenes studioalbumi, jälleen varsin proge-henkinen Musta hiekka, julkaistiin 21.10.2009.

Helmikuussa 2011 Absoluuttinen Nollapiste julkaisi omakustanteena Demo 3 -C-kasetin, joka sisältää uudelleensovituksia yhtyeen varhaisista demokappaleista. Kasetin vastaanotto oli pääasiassa lämmin, ja Sue-lehdessä julkaistussa arvostelussa sitä ehdittiin jo hieman leikkimielisesti tituleerata "yhdeksi parhaista vuonna 2011 julkaistuista kaseteista". [14] Kasettia myytiin ainoastaan yhtyeen verkkosivujen Renki-puodissa sekä Absoluuttisen Nollapisteen keikoilla.[15]

Vuosina 2012 ja 2014, Absoluuttinen Nollapiste julkaisi Pisara ja lammas -nimeä kantavan tupla-teema-albumin.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tommi Liimatta – laulu ja kitara
  • Tomi Krutsin – rummut, lyömäsoittimet ja taustalaulu
  • Aki Lääkkölä – kitara, kosketinsoittimet ja taustalaulu
  • Aake Otsala – basso ja laulu

Entisiä jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Janne Hast – kosketinsoittimet, lyömäsoittimet, trumpetti, melodica ja taustalaulu (2003-2011)
  • Teemu Eskelinen – laulu ja lyömäsoittimet (1997–2001)
  • Jukka Leinonen – kitara (1991–1992)
  • Matti Kettunen – basso (1991)

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omakustanteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Demo I  (1992)
  • Demo II  (1993)
  • Nukahtaa-murre-tosiasia  (1993)
  • Demo 3  (2011)

DVD[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arkistokuvaa 1992-2008  (2009)

Nuottikirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]