Aaslaluoto
Aaslaluoto eli Aasla on saari Naantalin eteläosassa Rymättylässä. Saari sijaitsee Airiston lounaisosassa ja sitä ympäröivät saaret kaikkialta muualta paitsi etelästä, jossa on merenselkä Omenaistenaukko. Aaslaluodon pinta-ala on 16,16 neliökilometriä ja vakituisia asukkaita on 85. Vapaa-ajan asuntoja saarella on 201 (pois lukien vapaa-ajan asunnot, joissa asutaan pysyvästi).[1]
Aaslalle kulkee Airismaalta yhdystie 1890. Saareen päästäkseen on käytettävä Aaslan ja Airismaan välillä liikennöivä Hämmärönsalmen lossia.[3] Saareen pääsee myös yhteysalus M/S Östernillä (ennen Merenkulkulaitoksen yhteysalus M/S Linta), joka liikennöi Seilin kautta Nauvoon.[4] Saaren läpi kulkee matkailutie Pikku rengastie.[5]
Aasla kuuluu Airisto - Seilin valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen.[6] Aasla on myös osittain natura 2000 -aluetta. Se muodostaa yhdessä viereisen Krampin saaren kanssa 338 hehtaarin Aasla-Kramppi natura-alueen.[7]
Aaslalla on useita pieniä järviä. Niistä edustavampia ovat kolmen glo-järven ketju; Paskalahti, Vanhankylänlahti ja Uusitupa, jotka ovat varsin ruovikoituneita, mutta niiden rannalta löytyy myös niittyjä ja lepikkoa. Muita järviä Aaslalla ovat Soropohjanjärvi, Ruoninjärvi, Sydänmaanjärvi, Menikkalanjärvi ja Sianpäänjärvi.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c ”Liite 1”, Ilman kiinteää tieyhteyttä olevat pysyvästi asutut saaret, s. 109. (Alueiden kehittäminen 26/2010) Työ- ja elinkeinoministeriö, 2010. ISSN 1797-3562 ISBN 978-952-227-374-1. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 22.9.2014).
- ↑ Utön - Naantalin väylän uusi kulkusyvyys käyttöön 1-2/2010. Liikennevirasto. Arkistoitu 17.10.2015. Viitattu 19.5.2010.
- ↑ Lossiyhteydet 10.6.2009. Naantalin kaupunki. Viitattu 14.5.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Nauvo-Seili-Hanka (Rymättylä) - Linta Merenkulkulaitos. Viitattu 14.5.2010.
- ↑ Reittiselostus Pikku rengastie. Arkistoitu 5.3.2012. Viitattu 14.5.2010.
- ↑ Airisto - Seili 27.12.2004. Ympäristöministeriö. Viitattu 14.5.2010.
- ↑ a b Aasla-Kramppi 3.10.2007. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 14.5.2010.