A Day in the Life

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
”A Day in the Life”
The Beatles
Kappaleen ”A Day in the Life” kansikuva
Yellowdog Recordsin vuoden 2005 bootleg-julkaisun kansikuva
Kappaleen tiedot
 Albumilta Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band
 Julkaistu 1. kesäkuuta 1967
 Tyylilaji psykedeelinen rock, progressiivinen rock
 Kesto 05.08
 Levy-yhtiö Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Parlophone
Yhdysvaltain lippu Capitol Records
Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandin muut kappaleet
Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band (Reprise)
12.
”A Day in the Life”

”A Day in the Life” on vuonna 1967 julkaistun The Beatles -albumin Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band kolmastoista ja samalla viimeinen kappale. Laulu toimi eräänlaisena encorena noudattaen normaalin konsertin kaavaa, jossa aplodien jälkeen seuraa vielä loppufinaali. Kappale on saanut osakseen eniten huomiota albumilla ja musiikkikriitikot ovat viidellä vuosikymmenellä pitäneet sitä yhtenä Beatlesien parhaista lauluista. Muun muassa verkkosivusto ”Acclaimed Musicin” tilastoimilla listoilla ”A Day in the Life” on menestynyt erinomaisesti.[1]

BBC asetti aikoinaan ”A Day in the Lifen” soittokieltoon, koska osaa sen lyriikasta epäiltiin yllyttävän kuuntelijoita huumeiden käyttöön.[2]

Tausta ja tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulun sanoitusaihe tuli John Lennonin lukemasta lehtiuutisesta, jossa kerrottiin Guinnessin olutpanimon rikkaan perijän Tara Brownen kuolemaan johtaneesta auto-onnettomuudesta.[3] John Lennonin raakaversioon yhdistettiin Paul McCartneyn myös keskeneräinen laulu, sillä kaksikosta ne sopivat yhteen. McCartneyn säveltämä osuus alkaa herätyskellon äänellä ja sanoilla "Woke up, fell out the bed." Herätyskello oli alkujaan merkki, joka ilmoitti nauhoitukseen jätetyn kohdan päättymisen, jonka sekunnit yhtyeen avustaja Mal Evans laski nauhalle. McCartney hyödynsi kellon sanoituksessaan.

Lisäksi Lennon ja McCartney laativat tuottaja George Martinin avulla pienen orkesterisovituksen. Siinä orkesterille kerrottiin aloitusnuotiksi kunkin instrumentin matalin ääni sekä lopetukseksi korkein ääni. Orkesterin jäsenet saivat ohjeeksi siirtyä annetun ajan kuluessa mielivaltaisesti, samalla lisäten soiton voimakkuutta, korkeimpaan nuottiin. Tulos lisättiin laskettuun nauhoituksen kohtaan.

Laulu tehtiin muista albumin kappaleista poiketen 8-raita-äänityksenä.[4] Kappaleessa soittaa suuri, mutta hyvin yksinkertaisesti jaoteltu orkesteri. Kappaleen lopusta vastasivat McCartney, Lennon ja Ringo Starr ja Beatlesien roudari Mel Evans soittamalla kolmella pianolla samanaikaisesti E-duuria.[4] Tämä rysähdys oli lopetus itse kappaleelle kuten myös Sgt. Peppers Lonely Hearts Club Band -albumille. Mukaan laitettiin Lennonin toivomuksesta niin korkea ääni, että sen kykenevät erottamaan vain koirat.[2] Kappale ei ole erityisen monimutkainen sävellys, mutta äänitys oli monimutkainen ja siitä huolimatta äänitykseen meni vain viisi päivää.[4]

»A Day in the Lifestä" tykkäsin. Se oli kelpo urakkatyö Paulilta ja minulta.»

Yleensä kriittiseltä John Lennonilta
harvinainen tunnustus. [5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Acclaimed Music - A Day in the Life
  2. a b Jake Nyman: Onnenpäivät 2, s. 88. Tammi, 1995. ISBN 951-31-0573-3.
  3. Tara Browne
  4. a b c Rolling Stone Magazine: Sgt. Pepper...
  5. Mike Evans: Paperback Writer, s. 220. Plexus, 2009. ISBN 978-0-85965-426-5.