Amerikansaukko
| Amerikansaukko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Caniformia |
| Heimo: | Näätäeläimet Mustelidae |
| Alaheimo: | Saukot Lutrinae |
| Suku: | Amerikansaukot Lontra |
| Laji: | canadensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lontra canadensis |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Amerikansaukon levinneisyys |
|
| Alalajit [3] | |
|
|
| Katso myös | |
Amerikansaukko eli kanadansaukko (Lontra canadensis) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva, osittain vedessä elävä nisäkäs, joka tunnetaan leikkisästä käytöksestään. Se on eräs suurikokoisimmista lajeista amerikansaukkojen suvussa ja näätäeläinten heimossa. Sen kanta on pysynyt elinvoimaisena, vaikka sitä on metsästetty paljon kauniin turkkinsa vuoksi.[4][5][6]
Ulkonäkö ja koko
Amerikansaukolla on pitkänomainen ja virtaviivainen ruumis, joka on täysikasvuisella yksilöllä 90–130 senttimetrin pituinen ja 5–14 kilogramman painoinen. Urokset ovat naaraita suurempia. Häntä on 30–50 senttimetrin mittainen ja kapenee tasaisesti kohti hännänpäätä. Lyhyissä jaloissa on terävät kynnet ja uimista helpottavat räpylät varpaiden välissä.[4]
Amerikansaukon pää on leveä, pyöreä ja pienikorvainen, ja se pystyy sulkemaan sieraimensa ja korvansa sukelluksen ajaksi.[4][5] Pitkien, herkkien viiksikarvojensa avulla se paikallistaa saaliin sameassakin vedessä. Ihonalainen, paksu rasvakerros ja tuuhea, öljyinen turkki suojaavat sitä kylmältä.[5] Turkki on selästä tummanruskea tai miltei musta ja vatsasta vaalea ja harmaanruskea. Kurkku ja posket ovat kullanruskeat.[4][5]
Levinneisyys
Amerikansaukkoa esiintyy kaikkialla Kanadassa aivan pohjoisimpia osia lukuun ottamatta ja Yhdysvalloissa Isojajärviä ympäröivissä osavaltioissa sekä Meksikonlahden ja Tyynenmeren rantaosavaltioissa. Meksikossa sitä tavataan Rio Granden ja Coloradojoen suistossa.[1][4]
Elinympäristö
Amerikansaukko viihtyy puhtailla sisävesillä ja merenrannoilla, missä sille on tarjolla riittävästi ravintoa. Se on hyvin sopeutuvainen eliö, jota tavataan niin kylmissä kuin kuumissakin ilmastoissa, merenpinnan tasolta korkeille ylängöille. Tyypillisiä elinympäristöjä ovat joet, järvet ja estuaarit sekä marskimaat ja suot.[4]
Amerikansaukon elinpiiri voi olla 8–78 neliökilometrin laajuinen – alueen koko riippuu ilmeisesti ravinnon saatavuudesta ja ympäristön puhtaudesta.[4][5] Uroksilla elinpiiri on yleensä laajempi kuin naarailla. Laajasta elinpiiristä huolimatta amerikansaukko ei ole kovin reviiritietoinen ja välttelee enimmäkseen lajitovereitaan.[4]
Amerikansaukko ei kaiva itse pesäänsä vaan etsii sille luonnosta suojaisan paikan esimerkiksi vanhasta pesäkolosta, tiheästä rantakasvillisuudesta, kaislikosta tai kaatuneen puun alle jääneestä onkalosta.[4][5] Pesässä on usein vedenalainen sisäänkäynti, josta johtaa käytävä varsinaiseen pesäkammioon. Pesäkammio on vuorattu lehdillä, korsilla, sammaleilla, kaarnalla ja karvoilla.[4]
Käyttäytyminen
Amerikansaukot elävät yksin tai perheryhmissä, joihin kuuluu emo poikasineen. Ne kommunikoivat lajitoveriensa kanssa ääntelemällä, koskettelemalla ja elehtimällä. Lisäksi ne jättävät ympäristöönsä hajumerkkejä virtsaamalla ja ulostamalla sekä erittämällä voimakasta myskintuoksuista eritettä häntänsä tyvessä sijaitsevista rauhasista.[4]
Amerikansaukko on yöeläin, mutta liikkuu elinympäristössään myös aamuvarhaisella ja myöhään iltapäivällä.[4][5] Se on taitava uimari ja kykenee pysyttelemään sukelluksissa jopa 8 minuutin ajan. Se liikkuu nopeasti myös maalla ja voi juosta parhaimmillaan lähes 30 kilometrin tuntinopeudella.[4] Ympäristönsä havainnoimiseen se käyttää lähinnä tunto- ja hajuaistiaan mutta jonkin verran myös näkö- ja kuuloaistiaan.[4][5]
Amerikansaukko on leikkisä eläin, joka peuhaa mielellään lumessa ja vedessä ja jopa laskee mäkeä. Leikin tarkoitus on vahvistaa yhteisöllisiä siteitä, harjoittaa saalistustekniikoita ja jättää hajujälkiä ympäristöön. Amerikansaukon vilkas luonne johtuu sen nopeasta aineenvaihdunnasta, minkä vuoksi se tarvitsee runsaasti ravintoa.[4]
Lisääntyminen
Urokset ovat tekemisissä naaraiden kanssa vain paritteluaikana, joka ajoittuu lopputalveen tai alkukevääseen. Uros parittelee yleensä usean naaraan kanssa, jotka se valitsee elinpiirinsä läheisyydestä.[4] Parittelu tapahtuu vedessä.[5] Hedelmöityneet munasolut kiinnittyvät naaraan kohdunseinämään viiveellä, minkä vuoksi poikaset syntyvät usein vasta vuoden kuluttua siittämisestä, vaikka varsinainen kantoaika kestää vain kaksi kuukautta.[4]
Emo synnyttää poikaset pesäkammioon joskus marras- ja toukokuun välillä, yleisimmin maalis- tai huhtikuussa. Poikueessa on 1–6 karvaista, täysin avutonta poikasta, joiden silmät avautuvat kuukauden kuluttua syntymästä. Ne vieroittuvat emostaan 3 kuukauden ikäisinä ja jättävät tämän 6–12 kuukauden ikäisinä. Amerikansaukosta tulee sukukypsä 2–3 vuoden iässä ja sen keskimääräinen elinikä on luonnossa 8–9 vuotta. Vankeudessa se voi elää jopa 21-vuotiaaksi.[4]
Ravinto
Amerikansaukko käyttää pääravintonaan vesieläimiä – sammakkoeläimiä, kaloja, kilpikonnia, rapuja, taskurapuja ja muita selkärangattomia. Sen ravinnoksi kelpaavat myös linnut ja niiden munat, pienet nisäkkäät sekä vesikasvit. Se käyttää saalistukseen pääasiassa leukojaan ja syö saaliinsa yleensä tuoreeltaan vedessä.[4]
Suojelu ja uhat
Amerikansaukko on haluttu riistaeläin Kanadassa ja Yhdysvaltojen länsiosissa kauniin ja kestävän turkkinsa vuoksi. Laji oli jo häviämässä sukupuuttoon levinneisyysalueensa eri osista, varsinkin tiheään asutuilta alueilta Yhdysvaltojen Keskilännessä ja itäosissa, mutta tehokkailla suojelutoimenpiteillä ja palautusistutuksilla sen paikallisia kantoja on onnistuttu elvyttämään. Se on kuitenkin yhä vaarantunut Keskilännessä ja Appalakkien vuoristossa. New Mexicosta laji on hävinnyt kokonaan ja Etelä-Carolinassa ja Floridassa sen kanta tunnetaan puutteellisesti.[4]
Ihmisen lisäksi amerikansaukkoa uhkaavat punailves, kojootti, petolinnut, alligaattori ja jotkin muut suurpedot.[4][5] Se pakenee saalistajiaan ketteryytensä ja valppautensa avulla ja puolustaa uhattuna itseään ja jälkeläisiään raivokkaasti.[4]
Lähteet
- ↑ a b Serfass, T. & Polechla, P.: Lontra canadensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Lontra canadensis (TSN 180549) itis.gov. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Lontra canadensis Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Tanya Dewey: Lontra canadensis – Northern river otter Animal Diversity Web. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 1.11.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j K. Hill: Species Name: Lontra canadensis Smithsonian Marine Station. Viitattu 1.11.2011. (englanniksi)
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 121. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8