12-kielinen kitara

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
12-kielinen kitara

12-kielinen kitara on 6-kielisestä kitarasta kehittynyt soitin, jossa on 6 kieliparia. Soittimen alkuperä on hieman epäselvä. Ensimmäisen teorian mukaan soittimen kehittivät Yhdysvalloissa asuvat italialaiset soitinrakentajat, ja toisen mukaan soitin on kulkeutunut Meksikon kautta Yhdysvaltoihin. Molempien maiden musiikissa on pitkät parikielisten instrumenttien perinteet (vrt. mandoliini)[1]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perusviritys on eE-aA-dD-gG-HH-EE, eli edestäpäin katsottuna kieliparin vasemmanpuoleiset tenorikielet viritetään oktaavia ylemmäs ja bassokielet unisonoon. 12-kielisiä valmistetaan sekä akustisina, että sähköisinä. Ulkoiselta rakenteeltaan 12-kielinen poikkeaa 6-kielisestä lavan ja tallan osalta. Tukirimoituksen ja kaulan osalta rakenteita joudutaan vahvistamaan johtuen parikielten suuremmasta vedosta. Monet soittajat kompensoivat matalammilla virityksillä kitaran kaulaan, ja akustisessa kitaran kanteen, kohdistuvaa rasitusta.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoisamerikkalaista folkmusiikkia lukuun ottamatta 12-kielinen kitara ei yleensä esiinny missään tyylilajissa ensisijaisena soittimena. Kuitenkin monet valtavirrankin yhtyeet ovat käyttäneet levyillään 12-kielisen helisevää ominaisääntä hyväkseen (esim. Eagles, Led Zeppelin, Mikko Alatalo)

Tunnettuja soittajia ja kappaleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.