Ğaliäsğar Qamal

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ğaliäsğar Qamal.

Ğaliäsğar Qamal (tat. Галиәсгар Камал, ven. Галиаскар Камал, Galiaskar Kamal; oikealta nimeltään Galiaskar Galiakberovitš Kamaletdinov, ven. Галиасгар Галиакберович Камалетдинов, tat. Галиәсгар Галиәкбәр улы Камалетдинов, Ğaliäsğar Ğaliäkbär ulı Qamaletdinov; 6. tammikuuta 1879 Kazan8. kesäkuuta 1933 Kazan[1]) oli tataarilainen kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Häntä pidetään yhtenä tataarinkielisen lehdistön ja teatterin perustanlaskijoista.[2]

Ğaliäsğar Qamal syntyi käsityöläisperheeseen[3]. Hän opiskeli Kazanin madrasoissa ja kävi kolmiluokkaisen venäläisen koulun. Mullahin uran asemasta hän päätti omistautua kansanvalistuksen asialle.[2]

Vuonna 1901 Qamal perusti Mäğarif qotebxanäse (”Valistuskirjasto”) -nimisen kirjakustantamon. Vuonna 1905 hän työskenteli Qazan möxbire -sanomalehdessä. Vuonna 1906 hän toimi vallankumouksellisten Azat (”Vapaus”) ja Azat xalıq (”Vapaa kansa”) -lehtien toimittajana. Vuosina 1908–1909 Qamal julkaisi pilalehteä Jäşen (”Salama”) ja vuoteen 1917 saakka hän työskenteli sanomalehti Joldızin (”Tähti”) toimittajana. Lokakuun vallankumouksen jälkeen Qamal työskenteli (”Työ”), Eşçe (”Työläinen”) ja Qızıl Armija (”Puna-armeija”) -lehdissä.[2]

Kirjailija laati ensimmäiset näytelmänsä vuonna 1900. Hänen varhaisteoksensa edustavat patriarkaalisia perhesuhteita arvostelevaa valistushenkistä realismia. Myöhemmin Qamal alkoi kirjoittaa komedioita. Niistä tunnetuimpia ovat Berençe teatr (”Ensiesitys”, 1908), Buläk öçen (”Lahjan vuoksi”, 1909), Bankrot (”Vararikontekijä”, 1911) ja Bezneŋ şähärneŋ serläre (”Meidän kaupunkimme salaisuuksia”, 1911). Teoksissaan kirjailija kuvaa 1900-luvun alun tataariyhteiskuntaa, sukupolvien välistä kuilua, perhe- ja aviosuhteita sekä vanhakantaisen kauppiaskunnan tapoja. Niiden pääajatuksena on vanhojen ja uusien aatteiden välinen kamppailu. Qamalin komedioille on ominaista toiminnallisuus, voimakkaat ristiriidat sekä päähenkilöiden sisäisen maailman ja kansantapojen tarkka kuvaus. Niiden kieli on täynnä kansanomaista huumoria.[2]

Qamalin runous, lehtikirjoittelu ja kertomukset heijastavat vuosien 1905–1907 vallankumoustapahtumien tataariyhteiskunnassa herättämiä kansallisuus-, vapaus- ja valistusaatteita. Hän kirjoitti paljon myös kirjallisuus- ja teatterikritiikkiä. Neuvostoaikaiset teokset ovat taiteellisesti varhaistuotantoa heikompia. Myöhäisnäytelmät kuten Xafizäläm irkäm (”Rakas Xafiza”, 1922) ja Öç tormış (”Kolme elämää”, 1930) kuvaavat sosialistisen yhteiskunnan rakentamista ja arvostelevat muutosten vastustajia. Kirjailijantyönsä ohella Qamal toimi venäläisten ja ulkomaisten näytelmien kääntäjänä sekä kuvataiteilijana.[2]

Vuonna 1924 Qamalille myönnettiin työn sankarin ja vuonna 1926 Tatarstanin ASNT:n kansandramaturgin arvonimet[2]. Kazanin Akateeminen tataariteatteri nimettiin kirjailijan mukaan vuonna 1939[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 11, s. 241. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1973.
  2. a b c d e f Tatarskaja entsiklopedija, tom 3 (Kazan, 2006) kitaphane.tatarstan.ru. Viitattu 31.3.2012. (venäjäksi)
  3. Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 31.3.2012. (venäjäksi)
  4. Teatralnaja entsiklopedija, tom 2 (Moskva, 1963) kitaphane.tatarstan.ru. Viitattu 31.3.2012. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]