Ärviäkasvit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ärviäkasvit
Haloragis erecta.
Haloragis erecta.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: Versokasvit Embryophyta
Alakaari: Putkilokasvit Tracheophyta
Yläluokka: Euphyllophyta
Luokka: Siemenkasvit Spermatophyta
Alaluokka: Koppisiemeniset Angiospermae
Ylälahko: Rosanae
Lahko: Saxifragales
Heimo: Ärviäkasvit Haloragaceae
R. Brown, nom. cons.
Synonyymit
  • Cercodiaceae Jussieu
  • Myriophyllaceae Schultz-Schultzenstein
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Ärviäkasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ärviäkasvit Commonsissa

Ärviäkasvit (Haloragaceae) on laajalle levinnyt, mutta pienehkö kasviheimo koppisiemenisten Saxifragales-lahkossa.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ärviäkasvit ovat melko pieniä, tavallisesti yksikotisia, usein vaihtelevissa määrin ruohovartisia kasveja. Niiden aineenvaihdunta tuottaa flavoneja, ja usein niillä on oksalaattikiteitä karvamaisissa kuorikerroksen soluissa. Lehdet sijaitsevat tavallisesti vastakkaisesti tai harvemmin kierteisesti, ja ovat tavallisesti yksinkertaisia, joskus parilehdykkäisiä, sahalaitaisia tai syväliuskaisia ja pieniä. Kukinto on vihkomainen tai kukat ovat ryhmissä tai yksittäin. Kukat ovat pieniä (poikkeuksena Haloragodendron), neljälukuisia, ja niissä on kariseva teriö. Heteitä on kahdeksan, ponnet ovat palhoja paljon pidempiä. Sikiäin on kehänalainen ja vartalot ovat paksutyvisiä, luotit pensselimäisiä, toisinaan nuppimaisia. Kussakin emilehdessä on yksi fertiili siemenaihe, joka riippuu kärki-istukasta. Hedelmä on pähkinämäinen, avautumaton, ja hedelmäseinän ulkokerros (eksokarppi) on usein kuviollinen. Siemenen endospermi on tärkkelyspitoinen, alkioripustin on imujuurinen ja sirkkalehdet ovat melko lyhyet.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arviäkasveja tavataan kosmopoliittisesti levinneinä maapallolla, erityisesti kuitenkin Australiassa.[2]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ärviäkasvien heimossa on yhdeksän sukua ja 145 lajia, jotka jakautuvat evolutiivisesti kahteen haaraan, jotka lienevät noin 47 miljoonaa vuotta vanhoja.[3]

Suvut Haloragodendron ja Glischryocaryon muodostavat heimon kehityshaaroista toisen. Niiden yhdeksän lajia ovat ruohoja, joilla on puutuva juuristo, tai pieniä puita. Kukat ovat kaksineuvoisia ja hedelmät siivellisiä ja yksisiemenisiä. Suvut kasvavat Australian etelä- ja länsiosissa.[4]

Toista evoluutiohaaraa voidaan nimittää tribusnimellä Myriophylleae. Sen kasvit ovat vesikasveja tai pensaita. Kukat ovat yksikotisesti (joskus kaksikotisesti) yksineuvoisia tai harvemmin kaksineuvoisia. Joskus niistä puuttuu teriö. Hedelmä on 1–4-siemeninen. Sukuja kehityshaaraan kuuluu seitsemän, lajeja 136. Runsaslajisimmat suvut ovat ärviät (Myriophyllum, 60 lajia), Gonocarpus (41 lajia) ja Haloragis (28 lajia).[5]

Ärviäkasvisuvut:[6] [7]

  • Glischrocaryon Endlicher
  • Gonocarpus Thunberg
  • Haloragis (Halorrhagis) J. R. Forster & G. Forster
  • Haloragodendron Orchard
  • Laurembergia Bergius
  • Meionectes R. Brown
  • Myriophyllum L. – ärviät
  • Proserpinaca L. – kampalehdet
  • Trihaloragis Moody & Les

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stevens 2001–, viittaus 8.3.2015
  2. Stevens 2001–, viittaus 8.3.2015
  3. Stevens 2001–, viittaus 8.3.2015
  4. Stevens 2001–, viittaus 8.3.2015
  5. Stevens 2001–, viittaus 8.3.2015
  6. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/genera/haloragaceaegen.html
  7. http://finto.fi/kassu/fi/page/?uri=http%3A%2F%2Fwww.yso.fi%2Fonto%2Fkassu%2Fk48669

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]