Zviad Gamsakhurdia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Zviad Gamsakhurdia
ზვიად გამსახურდია
Georgian 1. presidentti
14. huhtikuuta 19916. tammikuuta 1992
Seuraaja Eduard Ševardnadze
Georgian SNT:n korkeimman neuvoston puheenjohtaja
14. marraskuuta 199014. huhtikuuta 1991
Edeltäjä Givi Gumbaridze
Tiedot
Syntynyt Zviad Konstantines dze Gamsakhurdia
31. maaliskuuta 1939
Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Tbilisi, Georgian SNT, Neuvostoliitto (nykyään Georgia)
Kuollut 31. joulukuuta 1993 (54 vuotta)
Georgian vuosina 1990–2004 käytössä ollut lippu. Khibula, Georgia
Gamsakhurdia (vasemmalla) ja runoilija Merab Kostava v. 1988.

Zviad Konstantines dze Gamsakhurdia (georg. ზვიად კონსტანტინეს ძე გამსახურდია, Zviad K'onst'ant'ines dze Gamsakhurdia; ven. Звиа́д Константи́нович Гамсаху́рдия, Zviad Konstantinovitš Gamsahurdija; s. 31. maaliskuuta 1939 Tbilisi, Georgian SNT, Neuvostoliitto31. joulukuuta 1993 Khibula, Georgia) oli tiedemies ja kirjailija, Georgian tasavallan ensimmäinen presidentti 1991.

Zviad Gamsakhurdia syntyi Georgian pääkaupungissa Tbilisissä vuonna 1939. Hän oli maineikkaasta suvusta, sillä hänen isänsä akateemikko Konstantine Gamsakhurdia (1893–1975) oli Georgian tunnetuimpia 1900-luvun kirjailijoita. Zviad Gamsakhurdia oli filologi ennen kuin loi uraansa kääntäjänä sekä kriitikkona. Hän oli merkittävä kirjailija ja Šota Rustaveli -tutkija. Hän oli myös aktiivinen toisinajattelija, joka levitti jo 17-vuotiaana kääntämäänsä ja kustantamaansa georgiankielistä painosta "Vankileirien saaristosta". Gamsakhurdialle tuli myöhemmin tutuksi KGB:n kuuluisa päämaja Ljubjanka Moskovassa.

Gamsakhurdia valittiin entisen Neuvostoliiton alueen ensimmäisillä vapailla presidentinvaaleilla Georgian presidentiksi Neuvostoliiton loppuvaiheissa toukokuussa 1991. Vaalien laillisuutta oli valvomassa useita henkilöitä myös Suomesta.

Georgian itsenäisyyttä ajanutta kansansuosikkia Gamsakhurdiaa vastaan käynnistettiin KGB:n aloitteesta laaja kansainvälinen mustamaalaus- ja disinformaatiokampanja, jossa oli mukana myös CIA. Kampanjoinnin taustalla olivat mm. Kaspianmeren öljy- ja kaasuesiintymien kulkureitit. Neuvostoliiton entisellä ulkoministerillä Eduard Ševardnadzella oli vahva osuus siihen, että Gamsakhurdia syöstiin neuvostoarmeijan tuella vallasta jo seitsemän kuukauden kuluttua. Hän pakeni Georgiasta 6. tammikuuta 1992. Gamsakhurdia joutui lähtemään maanpakoon Armeniaan ja Tšetšeniaan.

Hän palasi syyskuussa 1993 johtamaan Länsi-Georgiassa aseistettua kapinaa, joka epäonnistui, ja hän kuoli hämärissä olosuhteissa Tšetšeniassa vuoden 1993 lopussa.

Ennen paluutaan Georgiaan Gamsakhurdia vieraili Suomessa yhdessä Georgian parlamentin puhemiehen Merab Kiknadzen kanssa Suomi-Georgia -seuran kutsusta. Suomi oli evännyt Gamsakhurdialta samana vuonna viisumin ETYJ:n juhlakokoukseen, jossa Georgiaa edusti laittomasti valtaan noussut, silloin vielä Venäjän kansalainen Ševardnadze. Vierailun järjestelyistä vastasi Georgia-seuran puheenjohtaja, Gamsakhurdian kanssa ystävystynyt Aila Niinimaa-Keppo. Vierailun kustannuksista vastasivat helsinkiläinen liikemies Pekka Heikkinen ja nykyinen (2010) Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen. Gamsakhurdia vieraili Suomessa mm. eduskunnassa. Silloinen ulkoministeri Paavo Väyrynen ei suostunut hänen tapaamiseensa. Myös nykyinen Tasavallan presidentti Tarja Halonen oli tuolloin jyrkästi vastaan Gamsakhurdian kohtelemista itsenäisen valtion päämiehenä.

Gamsakhurdia haudattiin aluksi Länsi-Georgiaan, sitten Groznyihin. Hänet haudattiin juhlallisin menoin Tbilisin arvostetuimmalle hautausmaalle v. 2007 useiden päivien juhlallisuuksin, joihin otti osaa satoja tuhansia ihmisiä. Georgian nykyinen presidentti Mikheil Saakašvili määräsi 2004 Gamsakhurdian ruumiin palauttamisesta ja pitää Gamsakhurdiaa Georgian itsenäisyyden isänä. Yksi Tbilisin pääkaduista nimettiin Zviad Gamsakhurdian mukaan. Vuonna 2009 tv-kanavan äänestyksessä kaikkien aikojen suosituimmasta georgialaisesta Gamsakhurdia oli ylivoimainen ykkönen.

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]