Yövilkka
Sivulta puuttuu | Yövilkka | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
.jpg) |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Goodyera repens (L.) R.Br. ex Ait.f. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Yövilkka Wikispeciesissä |
Yövilkka (Goodyera repens) on pieni valkokukkainen kämmekkäkasveihin kuuluva kasvi. Lajia tavataan pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeellä.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Muiden kämmekkäkasvien tapaan yövilkka elää symbioosissa sienijuuren kanssa. Sen juurakko on vaakasuora ja haarova. Juurakosta lähtee runsaasti myös kukattomia ruusukkeita. Varsi on karvainen ja kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Vihreät tai valkokirjavat, nahkeapintaiset lehdet ovat ruusukkeena maata vasten. Alimmat lehdet ovat ruodillisia. Lehden lapa on 1–3 cm pitkä, soikea, paksuhko ja verkkosuoninen. Ruusukelehdet voivat sopivalla kasvupaikalla muodostaa laajojakin kasvustoja sammalessa leviävän maavarren ansiosta. Lehdet talvehtivat kaksi vuotta vihreinä. Ylempänä varressa on vain suomumaisia ylälehtiä. Yövilkan kukinto on 3–7 cm pitkä toispuoleinen tähkä. Valkoinen kukka on karvainen ja sen tuoksu on hienon imelä. Kukan huuli on kannukseton, koveratyvinen ja litteäkärkinen. Kukkivaksi varttuminen kestää yövilkalta noin kymmenen vuotta. Suomessa laji kukkii mustikanpoiminta-aikana heinä-elokuussa.[1][2][3] Toisinaan laji kukkii toisen kerran myöhäissyksyllä, mutta nämä kukat eivät ehdi tuottamaan siemeniä ennen kukintojen tuhoutumista pakkasessa.lähde?
Osa yövilkan ruusukkeista voi jättää kukkimisen väliin varsinkin kuivaa kesää seuraavana vuonna, mutta lämmintä ja kosteaa kesää seuraavana vuonna kukintoja on kasveissa yleensä runsaasti. Vaikka kukat eivät kykene itsepölytykseen, on pölytystulos yleensä hyvä. Pölytyksen voivat suorittaa monenlaiset hyönteiset, joista tärkeimpiä lienevät kimalaiset.[3]
Levinneisyys [muokkaa]
Yövilkka on pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeen laji. Euroopassa sitä tavataan paikoitellen Britteinsaarilta, Ranskasta ja Pohjois-Italiasta itään läpi keskisen Euroopan ja Venäjän aina Tyynellemerelle saakka. Pohjoisessa lajia tavataan Fennoskandiassa ja Baltiassa aika yleisenä. Euroopan lisäksi yövilkkaa tavataan Aasiassa Japanissa, Korean niemimaalla, Kiinassa ja Himalajan vuoristossa sekä Pohjois-Amerikassa.[4]
Yövilkka on luultavasti Suomen ja koko Skandinavian yleisin kämmekkäkasvi. Suomessa yövilkkaa tavataankin koko maassa. Runsaimmin havaintoja lajista on Keski- ja Itä-Suomessa. Pohjois-Suomessa sitä on tavattu harvemmin.[5]
Elinympäristö [muokkaa]
Yövilkka kasvaa vanhoissa, sammaleisissa kuusimetsissä, usein mäkisiltä tai kivikkoisilta alueilla. Se on varsin vaativa kasvuympäristönsä suhteen: metsän täytyy saada kasvaa rauhassa ainakin 50-vuotiaaksi ennen yövilkan ilmestymistä kasvupaikalle.[1][2]
Lähteet [muokkaa]
- Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 498.
- ↑ a b Oulun kasvit 2005, s. 188.
- ↑ a b Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 57–58.
- ↑ Den virtuella floran: Knärot (ruotsiksi) Viitattu 24.2.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Yövilkan levinneisyys Suomessa Viittatu 24.2.2010.
