Wu Peifu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wu Peifu Time-lehden kansikuvassa syyskuussa 1924.

Wu Peifu (22. huhtikuuta 1874 Penglai, Shandong4. joulukuuta 1939 Peking)[1] oli kiinalainen sotaherra, joka piti hallussaan Kiinan pääkaupunkia Pekingiä 1920-luvun alussa.

Wu palveli Qing-dynastian viimeisinä vuosina kenraali Yuan Shikain komentamassa Beiyangin armeijassa ja kohosi tasavallan perustamisen jälkeen nopeasti korkeisiin asemiin. Ensimmäisenä presidenttinä toimineen Yuanin kuoltua vuonna 1916 Kiina ajautui valtataistelun seurauksena sisäiseen hajaannukseen, ja Wusta tuli vähitellen Pekingin kulloisellekin hallitukselle välttämätön tukija.[1] Kesällä 1920 hän löi Mongolian vastaisella rajalla valtaa pitäneen sotapäällikkö Xu Shuzhengin, joka oli ollut hallitusta kontrolloineen Duan Qiruin tärkein tukija. Sen jälkeen Wu kukisti myös Duanin yhdessä Cao Kunin ja Zhang Zuolinin kanssa.[2]

Vuonna 1922 Wu ajautui sisällissotaan Zhang Zuolinin kanssa, jonka tukialue oli Mantšuriassa ja Pohjois-Kiinassa. Wu varmisti ensin asemansa maan keskiosissa ja ajoi sen jälkeen Zhangin joukot takaisin Mantšuriaan, minkä jälkeen hänestä itsestään tuli Pohjois-Kiinan alueen hallitseva sotaherra.[1] Väliaikaiseksi presidentiksi kutsuttiin takaisin vuonna 1917 syrjäytetty Li Yuanhong ja hallitukseen nimitettiin joitain nuoria uudistusmielisiä, mutta käytännössä Wulla oli sotilasdiktaattorin asema.[2] Wu alkoi suunnitella uutta sotaretkeä Sun Yat-senin johtamaa Etelä-Kiinan hallitusta vastaan[2] koko Kiinan yhdistämiseksi, mutta hän menetti suosiotaan ankaruutensa vuoksi. Hän myös kukisti armottomasti rautatietyöläisten lakon vuonna 1923.[1] Saman vuoden kesäkuussa sotilaat syrjäyttivät presidentti Lin ja myöhemmin uudeksi presidentiksi valittiin Cao Kun.[2] Vuonna 1924 Zhang Zuolin käynnisti uuden hyökkäyksen Wuta vastaan ja löi hänen joukkonsa Tianjinin lähellä.[1] Peking päätyi Zhangin ja tämän uuden liittolaisen Feng Yuxiangin käsiin, jotka ryhtyivät ohjailemaan uutta hallitusta.

Tšiang Kai-šekin johtama Kuomintangin armeija löi Wun joukot lopullisesti Wuhanissa vuonna 1926. Wu pakeni seuraavana vuonna Sichuaniin. Menetettyään valtansa hän vietti vuodesta 1932 hiljaiseloa Pekingissä.[1] Kiinan–Japanin sodan aikana vuonna 1939 japanilaiset tarjosivat hänelle asemaa nukkehallituksen päämiehenä Japanin miehittämässä Pohjois-Kiinassa, mutta hän kieltäytyi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Wu Peifu (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 23.3.2014.
  2. a b c d Nordisk familjebok, täydennysosa (1924), s. 1013–1015 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 23.3.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]