Li Yuanhong
| Li Yuanhong | |
|---|---|
 |
|
| Kiinan tasavallan presidentti | |
| Edeltäjä | Yuan Shikai |
| Seuraaja | Feng Guozhang |
| Edeltäjä | Xu Shichang |
| Seuraaja | Cao Kun |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. lokakuuta 1864 Huangpi, Qing-dynastia |
| Kuollut | 3. kesäkuuta 1928 (63 vuotta) Tianjin, Kiinan tasavalta |
Li Yuanhong (Wade-Giles: Li Juan-hung; 19. lokakuuta 1864 Huangpi, Hubei – 3. kesäkuuta 1928 Tianjin)[1] oli kiinalainen kenraali ja poliitikko, jolla oli keskeinen rooli vuosien 1911–1912 Xinhai-vallankumouksessa ja joka toimi Kiinan tasavallan presidenttinä kaksi kautta vuosina 1916–1917 ja 1922–1923. Lin molemmat presidenttikaudet olivat Kiinassa levotonta aikaa ja hänen valtansa oli horjuva. Hänet syrjäytettiin kummallakin kerralla vallankaappauksella.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Li kävi vuosina 1884–1890 Tianjinin laivastoakatemian ja hän osallistui meriupseerina vuosien 1894–1895 Kiinan–Japanin sotaan. Sen jälkeen hän oli Huguangin maakunnan varakuninkaana toimineen Zhang Zhidongin sotilasneuvonantajana ja opiskeli linnoituslaitteiden rakentamistaitoja Japanissa. Li toimi vuodesta 1903 prikaatin- ja vuodesta 1906 divisioonankomentajana Wuchangissa.[2] Hän oli tässä tehtävässä, kun kumouksellinen kapina puhkesi hänen sotilaidensa parissa lokakuussa 1911. Vallankumoukselliset tasavaltalaiset olivat suunnitelleet kapinaa myöhemmäksi ajankohdaksi, ja sen käynnistyessä ennenaikaisesti Li joutui tapahtumien keskipisteeseen. Koska tunnettuja vallankumousjohtajia ei ollut käytettävissä ja maakunnan muut johtomiehet olivat paenneet, Lin sotilaat pakottivat hänet ryhtymään vallankumoushallituksen johtajaksi. Vaikka hänellä ei ollut vallankumouksellista taustaa, hän ryhtyi pian innolla hoitamaan uutta tehtäväänsä, kun kumous näytti menestyvän kaikkialla Kiinassa. Kun kumousjohtaja Sun Yat-sen palasi ulkomailta, vallankumouksellisten kokous valitsi 29. joulukuuta 1911 Sunin tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi ja Lin varapresidentiksi.[1]
Sun Yat-senin seuraajan Yuan Shikain presidenttikaudella Li toimi samanaikaisesti varapresidenttinä, pääesikunnan päällikkönä ja useiden maakuntien kuvernöörinä. Hänen asemansa varapresidenttinä vahvistettiin perustuslain hyväksymisen jälkeen lokakuussa 1913.[2] Li oli todellisuudessa syrjässä päätöksenteosta, mutta Yuanin kuoltua kesäkuussa 1916 hänestä tuli tämän seuraaja presidenttinä. Hän yritti palauttaa perustuslaillisen hallinnon ja kutsui Yuanin hajottaman parlamentin uudelleen koolle, mutta hänen vuoden mittainen ensimmäinen presidenttikautensa muodostui silti varsin levottomaksi.[2] Kiinan vahvaksi mieheksi kohosi pääministeri Duan Qirui, jonka Yuan oli nimittänyt hallituksen johtoon huhtikuussa 1916, ja joka alkoi kerätä valtaa itselleen Lin tultua presidentiksi.[3]
Helmikuussa 1917 Kiinassa nousi esiin kansakuntaa jakanut kysymys siitä, pitäisikö maan liittyä ensimmäiseen maailmansotaan ympärysvaltojen puolelle. Li vastusti, mutta Duan kannatti sotaan liittymistä. Duanin painostuksesta Li hyväksyi vastentahtoisesti Yhdysvaltain esimerkin mukaisen diplomaattisuhteiden katkaisemisen Saksaan, mutta kun Duan vaati Kiinalta sodanjulistusta, Li erotti hänet pääministerin paikalta 23. toukokuuta 1917 ja pyysi tuekseen kenraali Zhang Xunin. Kolme viikkoa myöhemmin Zhang painosti Lin hajottamaan uudelleen parlamentin ja kaappasi seuraavana päivänä armeijansa avulla vallan Pekingissä palauttaakseen keisari Pu Yin valtaistuimelle. Li pyysi Duania kukistamaan kaappauksen, luovutti valtansa varapresidentti Feng Guozhangille ja pakeni itse 1. heinäkuuta[2] Japanin lähetystön turviin. Duanin joukot valtasivat Pekingin takaisin jo 14. heinäkuuta ja tasavalta palautui.[3] Li palasi hetkeksi presidentin virkaan, mutta vetäytyi sitten syrjään.[2]
Presidenttikautensa jälkeen Li asui viisi vuotta Tianjinissa yksityishenkilönä omistautuen liiketoiminnalle ja hyväntekeväisyydelle. Kesällä 1922 hänet suostuteltiin ryhtymään uudelleen väliaikaiseksi presidentiksi.[2] Hän yritti huonolla menestyksellä yhdistää hajaannukseen ajautunutta Kiinaa rauhanomaisesti.[1] Parlamentin ja sotavoimien välille syntyneessä vastakkainasettelussa Li asettui parlamentin puolelle, minkä seurauksena armeijan tukijat nostattivat mielenosoituksia häntä vastaan ja pakottivat lopulta hänet pakenemaan Pekingistä Tianjiniin. Paikallisen kuvernöörin painostamana hän ilmoitti eroavansa presidentin tehtävästä 11. kesäkuuta 1923. Sen jälkeen hän siirtyi Shanghaihin, jonne osa parlamentista kokoontui hänen tuekseen. Lokakuussa samana vuonna parlamentti valitsi kuitenkin hänen seuraajakseen marsalkka Cao Kunin.[2] Li kuoli Tianjinissa neljä vuotta myöhemmin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Li Yuanhong (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 19.3.2014.
- ↑ a b c d e f g Nordisk familjebok, täydennysosa (1925), s. 181–182 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 19.3.2014.
- ↑ a b China: History (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 19.3.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Li Yuanhong Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
