Walter Arlen

Walter Arlen (alun perin Aptowitzer; 31. heinäkuuta 1920 Wien – 2. syyskuuta 2023) oli itävaltalaissyntyinen, yhdysvaltalaistunut säveltäjä, musiikkipedagogi ja musiikkikriitikko.

Arlen syntyi keskiluokkaiseen juutalaiseen perheeseen. Hän osoitti musikaalista lahjakkuutta varhaisesta iästä saakka ja kertoi halunneensa olla säveltäjä siitä lähtien kun vanhemmat veivät hänet 8-vuotiaana katsomaan Giacomo Puccinin Toscan esityksen. Arlenin äiti soitti pianoa ja hänen setänsä tai enonsa viulua. Arlen aloitti säveltämisen 10-vuotiaana ja sai pianotunteja Otto Erich Deutschilta. Hän pakeni sukulaisten luo Chicagoon vuonna 1939 Anschlussin jälkeen. Hänen perheensä omistama tavaratalo Dichter's riistettiin perheeltä, ja Arlenin isä lähetettiin Buchenwaldiin, josta hän kuitenkin vapautui. Vanhemmat pakenivat ensin Lontooseen ja toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltoihin. Arlen työskenteli sodan aikana kemiantehtaalla. Hän sai sävellysopetusta Roy Harrisilta ja Leo Sowerbylta. Sodan jälkeen Arlen voitti kilpailun, jonka myötä hän pääsi kiertämään Yhdysvaltoja neljän vuoden ajan Roy Harrisin ja tämän pianistivaimon Johana Harrisin kanssa. Myöhemmin hän opiskeli Kalifornian yliopistossa, Los Angelesissa.

Arlen luopui säveltämisestä ryhtyessään musiikkikriitikoksi. Hänestä tuli Los Angeles Timesin musiikkikriitikko. Hän teki usein arvosteluja aikansa musiikista, kuten Erich Wolfgang Korngoldin ja Arnold Schönbergin teoksista. Arlen ystävystyi Igor Stravinskyn, Darius Milhaud'n, Heitor Villa-Lobosin ja Carlos Chávezin kanssa. Hän tutustui myös Gustav Mahlerin tyttäreen Anna Mahleriin. Vuonna 1958 Arlenin laulusarja esitettiin National Association of American Composers and Conductorsin konferenssissa. Arlen tapasi konferenssissa tulevan elämänkumppaninsa Howard Myersin. Hän vetäytyi arvostelijan työstään 1980-luvulla ja jatkoi säveltämistä. Hän työskenteli myöhemmin José Iturbin säätiön taiteellisena neuvonantajana. Hän myös perusti Loyola Marymount Universityn musiikin laitoksen.

Arlenin teoksia esitettiin usein hänen vanhoilla päivillään. Hänen mukaansa hänen musiikkiinsa vaikuttivat voimakkaasti hänen ja hänen perheensä kokemukset Itävallasta. Wienin juutalaismuseossa pidettiin hänen musiikkinsa konsertti vuonna 2008, jolloin Anschlussista tuli kuluneeksi 70 vuotta. Arlenin teoksia alettiin esittää laajemminkin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hänen teostensa esityksiä johti esimerkiksi James Conlon. Teosten levytyksiä julkaisi levy-yhtiö Gramola. Arlenin kantaatin Songs of Songs esitti Wienin sinfoniaorkesteri Wiener Konzerthausissa ja sitten Israelissa. 99-vuotiaana Arlen hyväksyi Wolfgang Brandstetteriltä tilauksen musiikin säveltämiseksi vastikään löydettyyn mykkäelokuvaan Die Stadt ohne Juden (1924), joka perustuu Hugo Bettauerin romaaniin. Soundtrack kantaesitettiin Arlenin satavuotispäivänä. Vuonna 2019 ilmestyi Stephanus Domanigin tekemä dokumenttielokuva Das erste Jahrhundert des Walter Arlen. Arlen kuoli 103-vuotiaana.