Volksempfänger
Volksempfänger (suom. "Kansanradio") oli radiovastaanotinten sarja, jonka Otto Griessing kehitti natsi-Saksan propagandaministerin Joseph Goebbelsin pyynnöstä. Volksempfängerien tuotannon tarkoitus oli tuoda radioteknologia suuren yleisön ulottuville sellaiseen hintaan, että jokaisella taloudella olisi varaa sellaiseen.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäinen Volksempfänger-malli oli VE-301, joka esiteltiin ensimmäisen kerran 18. elokuuta 1933 Berliinin kansainvälisessä radionäyttelyssä, Internationale Funkausstellung Berlinissä. Mallin nimi oli tiiviisti kiinni politiikassa: numero 301 on viittaus tammikuun 30. päivään vuonna 1933, jolloin Adolf Hitler nimitettiin Saksan valtakunnankansleriksi. Puheessaan vuoden 1933 radionäyttelyn avajaisissa Goebbels totesi, että radio on "kahdeksas suuri mahti", viitaten sillä Napoleonin vertaukseen lehdistöstä seitsemäntenä mahtina.[1] VE-301:n hinta oli aina 76 Reichsmarkia, mikä mahdollisti vastaanottimen hankinnan joka kotiin. Myöhemmin saataville tuli halvempi, 35 RM maksava malli DKE38 (Deutscher Kleinempfänger, "Saksalainen pienradio"). VE-301:n ja DKE38:n lisäksi tuotettiin myös muita radioita, kuten Volksempfänger-sarjaa, Gemeinschaftsempfänger-sarjaa ("Yhteisön radio"), DKE-sarjaa ja KdF-sarjaa (Kraft durch Freude, "Voimaa ilosta").
Kaikki Volksempfänger-sarjan radiot oli tietoisesti suunniteltu vastaanottamaan ainoastaan paikallisasemien lähetyksiä. Tällä tavoin voitiin varmistaa, että kuuntelijat vastaanottaisivat natsipropagandaa mutta eivät voisi vastaanottaa ulkomaisten kanavien lähetyksiä. On myös huomattava, että ulkomaisten radiokanavien kuten BBC:n kuuntelu oli natsi-Saksassa laitonta, ja rangaistus vaihteli radioiden takavarikoinnista ja vankeustuomioista kuolemantuomioon, joista kuolemanrangaistus oli käytössä erityisesti toisen maailmansodan loppuvaiheissa.
Tekninen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelkkien paikallisasemien lähetysten vastaanottamisen takaamiseksi Volksempfängereistä puuttui osa, joka mahdollisti lyhytaaltoisten radiotaajuuksien vastaanottamisen. Volksempfängerit eivät myöskään noudattaneet muiden vastaanotinvalmistajien yleistä tapaa merkitä viritysasteikkoonsa Euroopan suurimpien radioasemien taajuuspaikkoja, vaan asteikossa oli ainoastaan Saksan ja myöhemmin Itävallan asemien taajuudet. Halvimpien mallien taajuusasteikoissa ei ollut mitään merkintöjä; sen sijaan taajuuksien virittäminen toimi satunnaislukujen kautta ilman aallonpituuksien tai hertsien merkintää. 1930-luvun alkupuolella valmistetut radiot olivat yleisesti korkeita, ja niissä kaiutin oli ylhäällä ja viritysasteikko sen alapuolella. Vuosikymmenen loppupuolella malleista tuli matalampia.[2] Vaikka Volksempfängerien vastaanottoherkkyys oli tavallista pienempi, niillä pystyi kuitenkin vaivalla kuuntelemaan ulkomaisia radiolähetyksiä, muun muassa BBC:tä, etenkin kun suuret eurooppalaiset radiokanavat nostivat lähetystehoansa sodan aikana.
Volksempfänger politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuten ensimmäisen Volksempfänger-mallin nimen alkuperäkin kertoo, Volksempfängerit olivat tiukasti sidoksissa kolmannen valtakunnan politiikkaan. Volksempfänger-sarja kuten muutkin natsi-Saksassa valmistetut radiovastaanottimet toimivat Hitlerin ajaman arjalaisen politiikan välineenä. Nürnbergin oikeudenkäynnissä pitämässään viimeisessä puheessaan Hitlerin pääarkkitehti ja varusteluministeri Albert Speer puhui radioteknologian asemasta arjalaispropagandassa: "Hitlerin yksinvaltius erosi edeltäjistään eräässä huomattavassa asiassa. Hän oli nykyisen teknisen kehityksen aikana ensimmäinen diktaattori, joka otti käyttöönsä kaikki mahdolliset tekniset keinot pitääkseen maansa hallinnassaan. Teknisten välineiden, kuten radion ja megafonin, avulla 80 miljoonalta ihmiseltä ryövättiin itsenäisen ajattelun mahdollisuus. Näin oli mahdollista alistaa heidät yhden miehen tahdon alle..."[3] Natsi-Saksassa oli myös käytössä erilaisia propagandajulisteita, jotka tukivat Volksempfänger-radioiden käyttöä.
Myös Isossa-Britanniassa otettiin toisen maailmansodan aikana käyttöön Volksempfängerin kaltainen radiovastaanotin Utility Radio ("Hyötyradio"). Utility Radion tuotannon motiivit olivat samat kuin Volksempfänger-sarjan valmistuksen aloittamisella natsi-Saksassa. Toisin kuin saksalainen vastineensa, brittiläisvalmistajien tarkoituksena ei ollut estää ulkomaisten radiolähetysten vastaanottamista, vaikka sitä vahvasti (ei kuitenkaan lailla) suositeltiinkin välttämään. Utility Radion takana oli niukkuuden periaate: vastaanottimet koottiin saatavilla olevista materiaaleista ja koottiin siten, että radion korjaaminen olisi mahdollisimman helppoa.
Volksempfänger populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Saksalaisyhtye Kraftwerkin vuonna 1975 julkaistun Radio-Activity albumin kannessa on DKE38-mallin Volksempfänger.
- Saksalaisyhtye Welle:Erdballin vuonna 2002 julkaistun Die Wunderwelt der Technik-niminen albumi sisältää Volksempfänger VE-301 -nimisen kappaleen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Joseph Goebbels: Goebbels on Radio (1933) (Puheen käännös. German Propaganda Archive) calvin.edu. 1933/1999. Calvin University. Viitattu 3.2.2009. (englanniksi)
- ↑ Kansanradiot Volksempfänger Petäjäveden radio- ja puhelinmuseo. Viitattu 3.2.2009.
- ↑ Professor Gerhard Rempel's lecture at Western New England College (Waybackmachine) Western New England College. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 3.2.2009.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volksempfänger Wikimedia Commonsissa
- Petäjäveden radio- ja puhelinmuseo - Kansanradiot
- Hitler's Radio (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Epävirallinen Volksempfänger-kotisivu (englanniksi)
- Volksempfängerien kaavoja (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Volksempfänger (Germany) "VE 301, DKE 38, DAF 1011"
