Virginianpihta
| Virginianpihta | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Abies fraseri (Pursh) Poir., 1817[1] |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Virginianpihta (Abies fraseri) on Appalakkien eteläosista kotoisin oleva ainavihanta, pienehkö havupuu, joka kuuluu pihtojen sukuun ja mäntykasvien heimoon.[2][3] Se on läheistä sukua palsamipihdalle, jonka kanssa risteytyessään se muodostaa vermontinpihdan (A. × phanerolepis).[2][4]
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Virginianpihta kasvaa 15–18 metriä korkeaksi ja rinnankorkeusläpimitaltaan alle 30 senttimetriä paksuksi puuksi, jolla on matalat juuret, leveähkön kartiomainen latvus ja harvat haarat.[2][5] Yleensä se alkaa tuottaa siementä 15-vuotiaana ja elää keskimäärin 150-vuotiaaksi. Suurin koskaan löydetty yksilö oli 26,5 metriä korkea ja läpimitaltaan 86 senttimetriä.[2] Virginianpihdan kuori on nuorena sileää mutta muuttuu vanhemmiten karheaksi. Kuluvan kesän kasvainranka on tiheään punertavakarvainen.[5] Talvisilmut ovat pihkaiset, oranssinruskeat ja munanmuotoiset tai pallomaiset.[4][5]
Lehdet ovat litteitä neulasia, jotka siirottavat kampamaisesti sivuille ja paljastavat puun haararangan. Yksittäinen neulanen on 10–20 millimetriä pitkä ja 2 millimetriä leveä ja muodoltaan kapean vastapuikea. Sen yläpinnalla on ilmarakoja ja alapinnalla kaksi puhtaanvalkoista, 8–12-jonoista ilmarakojuovaa. Kukinto on perätön ja tylppäkärkinen käpy, jossa on pitkäkärkiset ja taakäänteiset peitinsuomut.[4][5] Virginianpihta on yksikotinen eli samassa yksilössä kasvaa sekä hede- että emikukintoja.[3] Hedekukinnon pituus on yleensä alle 1 senttimetriä ja emikukinnon 4–5,5 senttimetriä.[2]
Levinneisyys [muokkaa]
Virginianpihta on kotoisin Appalakkien eteläisimmiltä huipuilta. Sen luontainen levinneisyysalue ulottuu Lounais-Virginiaan, Itä-Tennesseehen ja Pohjois-Carolinan länsiosiin.[2]
Elinympäristö [muokkaa]
Virginianpihta kasvaa 1 700 – 2 000 metrin korkeudessa sijaitsevissa lauhkean vyöhykkeen sademetsissä. Se viihtyy viileänkosteassa ilmastossa ja vähäkalkkisessa ja keskiravinteisessa maaperässä.[2][4] Vuorten huipuilla ja ylärinteillä kasvavissa havumetsissä se on usein valtapuu ja sitä matalammalla se muodostaa sekametsiä kanadanhemlokin, keltahevoskastanjan ja sokerivaahteran kanssa.[2]
Virginianpihdan olemassaoloa uhkaa eniten pieni havukirva Adelges piceae, joka saapui sen levinneisyysalueelle 1950-luvulla. Uusimmat pihtasukupolvet näyttäisivät tosin kehittyneen vastustuskykyisemmiksi kirvalle.[2]
Käyttö [muokkaa]
Virginianpihdalla ei ole merkitystä metsätaloudelle, mutta sitä käytetään jonkin verran koristepuuna ja joulukuusena. Oravat syövät sen siemeniä ja kärkisilmuja.[2]
Lähteet [muokkaa]
- Hämet-Ahti, Leena & Palmén, Annikki & Alanko, Pentti & Tigerstedt, Peter M. A.: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0.
Viitteet [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Arboretum Mustila: Virginianpihta (Abies fraseri)
- ITIS: Abies fraseri (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Abies fraseri (englanniksi)