Vincenzo Viviani

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vincenzo Viviani. Domenico Tempestin maalaama muotokuva noin vuodelta 1690.

Vincenzo Viviani (5. huhtikuuta 162222. syyskuuta 1703) oli italialainen matemaatikko ja tieteilijä. Hän oli Evangelista Torricellin oppilas ja Galileo Galilein opetuslapsi.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viviani syntyi ja varttui Firenzessä, jossa hän opiskeli muun muassa jesuiittakoulussa. Siellä Ferdinando II de' Medici antoi hänelle apurahan matemaattisen kirjallisuuden hankkimista varten. Hänestä tuli pian Torricellin oppilas. Viviani työskenteli lähinnä fysiikan ja geometrian parissa.

Vuonna 1639 ollessaan 17-vuotias Viviani avusti Galileo Galileita Arcetrissa ja pysyi Galilein oppilaana tämän kuolemaan saakka vuoteen 1642. Vuodet 1655–1656 Viviani toimitti Galileon kokoelmateosten ensimmäistä laitosta.

Torricellin kuoleman jälkeen vuonna 1647 Viviani nimitettiin hänen paikalleen Accademia delle Arti del Disegnossa Firenzessä. Ferdinand II nimitti hänet myös ”Uffiziali dei Fiumi” -insinööriksi. Tämän nimityksen hän säilytti lopun elämänsä ajan. Viviani oli myös ensimmäisiä jäseniä suurherttuan kymmenen vuotta myöhemmin perustamassa kokeellisessa akatemiassa Accademia del Cimento.

Vuonna 1660 Viviani ja Giovanni Alfonso Borelli suorittivat kokeen mitatakseen äänen nopeuden. Mitaten valonvälähdyksen näkemisen ja kaukana ammutun tykin äänen kuulemisen aikavälin he laskivat arvoksi 350 metriä sekunnissa. Se oli huomattavasti parempi kuin Pierre Gassendin aiempi arvo 478 metriä sekunnissa. Nykyinen hyväksytty arvo on 331,29 metriä sekunnissa 0 °C:ssa. Vuonna 1661 Viviani tutki heilurin liikkeitä, 190 vuotta ennen kuin Léon Foucault keksi kuuluisan demonstraationsa, Foucault'n heilurin.

Vuoteen 1666 mennessä Viviani alkoi saada lukuisia työtarjouksia matemaatikon maineensa kasvaessa. Samana vuonna Ludvig XIV tarjosi hänelle paikkaa Académie Royalessa ja Juhana II Kasimir Puolasta tarjosi Vivianille paikan tähtitieteilijänä. Pelätessään menettävänsä Vivianin suurherttua nimitti hänet hovin matemaatikoksi. Viviani hyväksyi herttuan tarjouksen ja hylkäsi muut.

Vuonna 1687 Viviani julkaisi tekniikan alan kirjan Discorso intorno al difendersi da' riempimenti e dalle corrosione de' fiumi.

1730-luvulla kirkko salli viimein Galileo Galilein uudelleenhautaamisen muistomerkin kanssa. Muistomerkki rakennettiin Basilica di Santa Croceen, ja sen kustannuksista osa maksettiin Vivianin erityiseen tarkoitukseen jätetyillä varoilla. Myös Vivianin omat jäännökset siirrettiin Galilein hautaan.

Vivianin kraatteri Kuussa on nimetty Vincenzo Vivianin mukaan.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]