Evangelista Torricelli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Evangelista Torricelli

Evangelista Torricelli (15. lokakuuta 160825. lokakuuta 1647) oli italialainen fyysikko ja matemaatikko, Galileo Galilein oppilas. Hän tutki tilavuuksien ja käyrien kaarenpituuksien määrittämistä menetelmillä, jotka johtivat integraalilaskennan syntyyn.

Galileon kuoleman jälkeen Torricelli nimitettiin matematiikan professoriksi Firenzen akatemiaan. Vuonna 1643 hän keksi kokeen, jossa saatiin aikaan tyhjiö. Hän täytti pitkän, toisesta päästä umpinaisen lasiputken elohopealla ja työnsi sen alassuin elohopealla täytettyyn altaaseen. Tällöin osa putkessa olleesta elohopeasta siirtyi altaaseen siten, että sen pinta putkessa oli 76 cm korkeammalla kuin altaaseen.[1] Putken yläosaan oli täten muodostunut tyhjiö, ja tällaista laitetta, ensimmäistä ilmapuntaria, voitiin käyttää myös ilmanpaineen mittaamiseen. Paineen yksikkö torr on nimetty hänen mukaansa.

Torricelli on myös kuuluisa Gabrielin torvena tunnetun kappaleen keksimisestä: sen pinta-ala on ääretön, mutta tilavuus on äärellinen. Aikanaan tätä pidettiin uskomattomana paradoksina, ja löytö sai aikaan kiivaan keskustelun äärettömyyden olemuksesta.

Torricelli keksii elohopeabarometrin. Kaiverrus Camille Flammarionin teoksessa (1923)
Torricelli keksii elohopeabarometrin. Kaiverrus Camille Flammarionin teoksessa (1923)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. John Hudson: Suurin tiede - kemian historiaa, s. 74. Suom. Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5.