Vilsmeier–Haack-reaktio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vilsmeier–Haack-reaktio eli Vilsmeier-reaktio on elektrofiilisiin aromaattisiin substituutioihin kuuluva reaktio, jolla elektronirikkaista aromaattisista yhdisteistä voidaan valmistaa aromaattisia aldehydejä tai ketoneja. Reaktiossa disubstituoitu amidi reagoi fosforyylikloridin ja elektronirikkaan aromaattisen yhdisteen kanssa.[1][2][3][4][5] Reaktio on saanut nimensä kehittäjiensä Anton Vilsmeierin ja Albrecht Haackin mukaan.

Vilsmeier Haack Reaction Scheme.png

Reagenssit ja reaktiomekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilsmeier–Haack-reaktio tapahtuu parhaiten elektronirikkaille aromaattisile yhdisteille, kuten aromaattisille amiineille, fenoleille, atsuleenijohdannaisille ja ferroseenijohdannaisille sekä elektronirikkaille heteroaromaatisille yhdisteille kuten pyraaneille, furaaneille ja indoleille. Amidina reaktiossa käytetään tyypillisesti joko dimetyyliformamidia tai N-metyyliformanilidia, mutta myös jotain muuta dialkyyli- tai diaryyliamidia voidaan käyttää. Fosforyylikloridin sijasta reaktiossa voidaan käyttää oksalyylikloridia, fosgeenia tai trifluorimetaanisulfonihappoanhydridiä käytettäessä reaktio tapahtuu myös vähemmän reaktiivisille aromaattisille yhdisteille, kuten fenantreenille tai naftaleenille.[1][3][2][4][5]

Vilsmeier–Haack-reaktion ensimmäisessä vaiheessa fosforyylikloridi reagoi disubstituoidun amidin kanssa muodostaen kloori-iminiumkationin, joka elektrofiilisena reagoi nukleofiilisen aromaattisen renkaan kanssa elektrofiilisella aromaattisella substituutiolla. Muodostuvasta tuotteesta eliminoituu kloridi-ioni ja muodostuva epästabiili iminiumioni hydrolysoituu aromaattiseksi aldehydiksi tai ketoniksi.[1][2][3][5]

Vilsmeier.png

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren, Peter Wothers: Organic Chemistry, s. 1158. Oxford University Press, 2008. ISBN 978-0-19-850346-0. (englanniksi)
  2. a b c Francis A. Carey & Richard J. Sundberg: Organic Chemistry B: Reactions and synthesis, s. 1024. Springer, 2007. ISBN 978-0-387-68350-8. (englanniksi)
  3. a b c Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 724-725. John Wiley & Sons, 2007. ISBN 978-0-471-72091-1. (englanniksi)
  4. a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1155. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.9.2013). (englanniksi)
  5. a b c Thomas Laue & Andreas plagens: Namen- und Schlagwort-Reaktionen der Organischen Chemie, s. 303-305. Springer, 1994. ISBN 978-3-519-03526-8. (saksaksi)