Viktor Abakumov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Viktor Semjonovitš Abakumov (ven. Ви́ктор Семёнович Абаку́мов; 24. huhtikuuta (J: 11. huhtikuuta) 1908 Moskova19. joulukuuta 1954 Leningrad) oli Neuvostoliiton valtiollisen turvallisuuden ministeri vuosina 1946–1951.

Viktor Abakumov syntyi työläisperheeseen ja kävi neljä luokkaa koulua.[1] Vuosina 1921–1923 hän palveli puna-armeijassa ja työskenteli sen jälkeen pakkaajana, vartijana ja varastomiehenä. Vuonna 1930 Abakumov hyväksyttiin NKP(b):n jäseneksi, minkä jälkeen hän toimi komsomolin virkailijana.[2]

Vuonna 1932 Abakumov siirrettiin OGPU:n palvelukseen. Lavrenti Berijan noustua Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin johtoon hänet nimitettiin NKVD:n Rostovin alueen päälliköksi.[2] Stalinin vainojen aikana hän tuli tunnetuksi julmuudestaan.[1]

Helmikuussa 1941 Abakumov nimitettiin sisäasiain kansankomissaarin varamieheksi. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon hänestä tuli armeijan vastavakoilun päällikkö. Toukokuussa 1946 hänet nimitettiin Neuvostoliiton valtiollisen turvallisuuden ministeriksi.[2]

Vuosina 1950–1951 Abakumov oli mukana järjestämässä niin sanottua ”Leningradin juttua”. Samaan aikaan hänestä muodostui yksi Berijan tärkeimmistä kilpailijoista. Hänet erotettiin ja pidätettiin heinäkuussa 1951 niin sanotun "lääkärien jutun" yhteydessä.[1] Juutalaisen antifasistisen komitean tuhoamiseen osallistunutta entistä turvallisuusministeriä syytettiin nyt neuvostovastaisesta sionistisesta salaliitosta. Stalinin kuoleman ja Berijan teloituksen jälkeen Abakumov pidettiin edelleen vangittuna. Joulukuussa 1954 hänet tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin syytettynä Leningradin jutun väärentämisestä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hronos Viitattu 14.10.2011. (venäjäksi)
  2. a b c Entsiklopedija Krugosvet Viitattu 14.10.2011. (venäjäksi)
  3. Entsiklopedija Krugosvet Viitattu 14.10.2011. (venäjäksi)